Yhteiskunnan murros, yleinen pahoinvointi – toimittaja saa parhaat sitaatit lapsilta ja humalaisilta

Mielipide 25.7.2010 15:00
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Sukuni on täynnä ihmisiä, joilla on kärkkäitä ja oikeita mielipiteitä vaikka muille jakaa, kun ollaan neljän seinän sisällä ja kun oma väki kuuntelee. Mielipide toisensa jälkeen kuitenkin kuivuu kasaan, kun ulko-ovi takana sulkeutuu.

Samaan heimoon kuuluvana olen tietenkin klooni sukulaisistani. Nielen omat ajatukseni ja toivon, että jokin päivä lauseet sinkoilevat suustani timanttisina ja analyyttisina eivätkä paljasta koko kamaluutta pohjoisen kautta Helsingin lähiöihin valuneesta metsäläisten sukuhaarasta.

Työni kautta olen tajunnut, että sukuni on hyvin suomalainen. Se herättää tänään hellyyttä ja heti huomenna raivoa.

Viimeksi Porvoon parin viikon takaisen ampumistapauksen aikoihin tavasin lehtiä ja mietin, mihin ihmeen kysymyksiin paikalliset olivat joutuneet toimittajille vastaamaan. Helsingin Sanomissakin (7.7.2010) oli haastateltu Porvoon vt. kirkkoherraa, jonka mielestä tapaus ”heijastaa yhteiskunnan murrosta”.

Samaa tapausta kommentoi perheenäiti, jonka mielestä kyse oli ”yleisestä pahoinvoinnista”. Samoja tyhjiä fraaseja ovat lehdet pullollaan – etenkin, jos haastatellaan tavallisia ihmisiä.

Suomalaisilla on vitsikäs tapa haluta tehdä itsestään ylevä. En kymmenen vuoden työurani aikana ole saanut yhtäkään ”en todellakaan tiedä” -vastausta tai ”mitä ihmettä tarkoitat” -vastakysymystä ja voin vakuuttaa, että olen kysynyt tyhmiä ja epäselviä kysymyksiä.

Etenkin tavalliset ihmiset vastaavat, kuten he kuvittelevat, että kuuluu vastata: tyhjästi.

Lehdissä kannustetaan aina etsimään tavallisia aitoja ihmisiä, ja kyllähän sellaisia löytyykin. Mutta kun juttu pitäisi julkaista ja ennen sitä sovitusti tarkistuttaa haastateltavilla, voi varautua ongelmiin.

Itseltänikin on usein vaadittu poistoja mitä ihmeellisimmistä kohdista. Milloin on jauhelihakeitto antanut liian arkisen kuvan perhe-elämästä, milloin taas lapsen kuolema toivottu kuitattavan lauseella ”elämässä on riittänyt haasteita mutta niistä on selvitty”.

Parhaat sitaatit ja viisaimmat ajatukset lehtijuttuihini olen saanut elämäänsä kyllästyneiltä, humalaisilta ja lapsilta. Tietenkään kenenkään edellä mainitun sanomisia ei saa journalistin ohjeiden mukaan julkaista.

Mutta kuten sanottu, samaa valuvikaisten sarjaa tässä ollaan. Heijastellaan yhteiskunnan murrosta ja niellään mielipiteitä.