Vuosi Kauhajoesta: Kuinka Suomi voi nyt?

Juho Salminen
Mielipide 23.9.2009 06:57

Tänään on kulunut vuosi Kauhajoen koulusurmista. On hyvä hetki pysähtyä miettimään kulunutta aikaa ja Kauhajoen tragedian merkitystä.

Tiedämme, että aselakeja ollaan kiristämässä. Tiedämme, tai ainakin näyttää siltä, että kouluterveydenhuolto ei ole saanut luvattua pikauudistusta. Tiedämme myös, ettei kunnilla ole ainakaan enempää rahaa käyttää kouluun tai sosiaalihuoltoon.

Olisimme täällä SK:n toimituksessa kovasti kiinnostuneita kuulemaan, kuinka Suomella menee juuri nyt, juuri tänään. Kuuntelemme kaikkia niitä arkisia iloja ja suruja, jotka saattavat unohtua, kun puhutaan vaikkapa juuri noista aselaeista ja terveydenhuollosta. Käsittämättömiltäkin tuntuvien surmien takana on aina ihmisen arki, sekä tekijän että uhrin.

Kauhajoen koulusurmat olivat valitettavan historiallinen tapaus. Ehkä jopa merkittävämpi kuin Jokela, koska Kauhajoki osoitti, että Jokela ei ollutkaan yksittäistapaus, jonka voi unohtaa. Kaikkia mullistuksia tapaamme muistella myös oman arjen kautta: missä olin, kun kuulin Estonian uppoamisesta tai WTC-iskusta.

Missä Sinä olit, kun kuulit Kauhajoen koulusurmista?

On kai kohteliasta, että kysymyksen esittäjä aloittaa. Siis:

Kiitos kysymästä, tänään minulle menee kohtalaisesti. Töissä pitää vähän kiirettä, kotonakin voisi viettää hieman enemmän aikaa, flunssa pukkaa päälle. Toivottavasti ei sikainfluenssa, tuskin sentään. Tänään on syyspäiväntasaus. Se muistuttaa, että kohta pimeys on hallitsevampi kuin valo. Tulisi edes lunta.

Kun kuulin ensimmäiset uutiset Kauhajoelta, olin töissä Suomen Kuvalehden toimituksessa Länsi-Pasilassa Helsingissä. Päivä oli tiistai ja lehti oli tuolloin menossa kiinni eli painettavaksi. Kaikki olikin hyvällä mallilla, vain muutamia sivuja tekemättä. Sitten ympäri toimitusta alkoivat tekstiviestit piipata: Kauhajoen Koti- ja laitostalousoppilaitoksella on sattunut ampumavälikohtaus. Poliisin mukaan on mahdollista, että jopa useita ihmisiä on kuollut.

Ihmiset huokasivat – joko taas. Mietin, kuinka lähipiirini useat opettajat asian ottivat. Sitten piti jatkaa töitä, lehdessä monta sivua odotti analyysia Kauhajoesta.

Aiheesta lisää
SK:n Kauhajoki-jutut
SK:n Jokela-jutut
SK:n koulusurma-aiheiset jutut

Keskustelu

Kipeäksi tuleminen on syksyn ikäviä puolia. Varsinkin se vaihe, kun puolikuntoisena yrittää selviytyä arjen askareista. Voimia toimitukseen!

Itselleni syksy ja kesä ovat olleet kiireen täyttämää aikaa. Töitä on riittänyt ja kouluakin siinä sivussa. Välillä rämmitään jaksamisen rajoilla, mutta onneksi monta monta kuppia teetä ystävän kanssa nautittuna tuovat aina lievitystä kireään oloon. Sitäkin huvia pitäisi varmaan harrastaa useammin ja muistaa iloita, että edes on ystäviä joille puhua.

Kauheista mullistuksista minulla on jännä kyllä jokseenkin valikoiva muisti. Johtuneeko siitä, että itselle kyseinen tapahtuma oli merkityksellisempi kuin toinen, en tiedä.

Muistan tarkasti missä olin ja mitä tein Dianan kuoleman aikaan (ensimmäinen ulkomaanmatka ja ainut kerta viikon aikana kun tv sattui olemaan auki). Samoin WTC on jäänyt mieleen (huuto toisesta huoneesta kesken leffan, tule äkkiä katsomaan!).

Koulusurmien tapahtumien aika on musta aukko, mutta niiden jälkeen aloin kyllä katsella tarkemmin ympärilleni koulun käytävillä. Aiheesta jopa vitsailtiin tuntien välillä. Niinhän se on, että huumorin varjolla voi käsitellä vaikka kuin kipeitä asioita.

Suomi voi huonosti. Henkinen pahoinvointi ja pelko on lisääntynyt. Työpaikan, lasten ja kodin puolesta pelätään. Lama lyö rajusti, lasten ja nuorten pahoinvointi kasvaa.
Seurasin vuosi sitten Kauhajoen tapahtumia mediasta. Hämmästelen yhä, mitä poliitikot suustaan päästävät ja miten tyhjiä lupauksia he antavat.

Jännää miten ihan muutaman vuoden aikaisia tapahtumia miettiessä tulee sellainen tunne että Suomi on muuttunut tosi nopeasti paljon huonompaan suuntaan. Laman nimissä voidaan tehdä kaikenlaista ja politiikot vain rypevät talousrikoksissaan.

Vuosi sitten päivästä muistan sen että olin uutispimennossa päivän ja sitten illaksi oli eräs pienimuotoinen juhlatapahtuma sovittuna. Menin juhliin mutta tunnelma ei ehkä ollut kauhean juhlava kuitenkaan, tapahtumat olivat mielessä. Mietittyttää myös tapahtuman taustat, ei ole vielä tähän päivään mennessä tullut vastaan kunnon analyysiä niin Jokelan kuin Kauhajoen tapahtumista.