Turvepeltojen päästöjä pitää vähentää

Alussa olivat suo, kuokka – ja Jussi, alkaa Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogia. Maassamme on paljon suota, ja sitä on pyritty hyödyntämään tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Soiden raivaaminen pelloiksi oli ennen tärkeä tehtävä. Suomen nykyisestä peltoalasta yli kymmenen prosenttia on eloperäistä turvemaata, entistä suota (EU:ssa keskimäärin 2 %).

Maailma kuitenkin muuttuu. Nykyisin turvemaan käyttö voidaan nähdä myös haitallisena vaihtoehtona, joka aiheuttaa kasvihuonekaasujen päästöjä ja voimistaa ilmastonmuutosta. Suopeltojen käytössä puretaan ilmakehään satojen ja tuhansien vuosien kuluessa ekosysteemiin varastoitunutta hiiltä.

Turvepelloilla tapahtuu jatkuvasti voimakasta vanhan eloperäisen aineksen hajoamista, joka aiheuttaa Tilastokeskuksen mukaan Suomessa vuosittain lähes seitsemän miljoonan tonnin hiilidioksidipäästön (7 Mt CO2). Se on jopa hiukan suurempi kuin maatalouden metaani- ja dityppioksidipäästöt (6 Mt CO2ekv) eläinten ruuansulatuksesta, lannankäsittelystä ja maaperästä. Vuonna 2016 Suomen kokonaispäästöt päästösektorilta olivat 59 Mt CO2ekv.

Sisältö