VR uudisti – pelkään, että lippujen mukana meni muutakin

KOLUMNI: Mistä muusta on kyse kuin mustan tekemisestä valkoiseksi sanoilla, kysyy Lari Kotilainen.
Mielipide 11.8.2017 20:54

Tiedättekö sen jäytävän tunteen, kun alatte pelätä unohtaneenne jotain, jonka aivan hyvin tiedätte tehneenne. Sen tunteen, kun ajattelette tehneenne jotain väärin, vaikka hyvin tiedätte, ettei mikään järkisyy puolla huolta.

Minulla tuollainen neuroosi laukeaa aina, kun lipuntarkastajat astuvat junaan. Muistinko leimata matkalippuni? Kävelinkö sittenkin ajatuksissani lippuautomaatin ohi?

Neuroosini ei ole syntynyt noloista kokemuksista eikä lipuntarkastajien tylystä käytöksestä.

Ei, kohtaamiseni tarkastajien kanssa ovat olleet asiallisia, suorastaan minimalistisen kaavamaisia: Tarkastaja lähestyy ja tokaisee ”matkalippujen tarkastus”. Minun tehtäväkseni matkustajana jää totteleminen. Ymmärtää, että kyseessä on käsky. Kaivaa lippu esiin. Ojentaa se tarkastajalle ja sanoa korkeintaan ”tässä” tai ehkä ”ole hyvä”.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.