Voutilainen: Johtajuus kateissa kirkolta

SKnetin toimitus
Mielipide 18.4.2008 06:25

Änkyrät pitäisi saada kirkossa vihdoin kuriin, Pertti Voutilainen kirjoittaa. Kohti konkurssia ollaan tällä menolla matkalla.

Teksti Pertti Voutilainen
SK 16/2008 (ilm. 18.4.2008)

Oma kirkkoni – Suomen evankelis-luterilainen kirkko – elää kriisiä, joka pitkittyessään käy entistä vakavammaksi. Eikä kirkon sisältä tunnu löytyvän johtajuutta suunnan muuttamiseksi.

En ole kokenut uskonnollista herätystä enkä tässä mielessä ole ”uskovainen”. Minun on mahdotonta uskoa moninaisiin ihmeisiin, joista Raamattu kertoo. Mutta en halveksi niitä, jotka uskovat. Kunkin ihmisen usko olkoon hänen oma asiansa.

Epäilyksistäni huolimatta olen kirkon jäsen ja maksan sille veroni. Usein olen harkinnut eroa. Itse kutsun tätä kannatusjäsenyydeksi, koska katson, että kirkolla on oma tärkeä roolinsa osana yhteiskuntamme infrastruktuuria. Vain tähän lähtökohtaanhan voi perustua yhteisöjenkin kirkollisvero, jolla ei uskon kanssa ole mitään tekemistä.

Mutta miksi kirkko toimii tavalla, joka on omiaan karkottamaan piiristään nykyihmiset?

Jyrkkä pitäytyminen ikivanhoihin kirjoituksiin ja riitteihin ei kerta kaikkiaan sovi tämän päivän ihmisten ajatusmaailmaan.

Vertailukohtaa voi hakea puoluepolitiikasta, jossa hyvin syöneet poliittiset johtajat eturivissä seisoen veisaavat, kuinka ”nälkä meill on aina vieraanamme”. Kuinka joku voi uskoa, että nykyinen keskiluokkaistunut valtaväestö voi samastua tähän joukkoon?

Poliittinen liike maksaa virheistään vaalitappiona. Kirkon kannatuspohja kutistuu hitaammin mutta varmasti sekin.

Hyvä johtajuus edellyttää kykyä muuttua ja muuttaa. Se kyky on nyt hukassa.
Keskustelu naispappien asemasta on vain jäävuoren huippu. Asian hoito osoittaa, kuinka vahva asema taantumuksella on kirkossa.

Kirkon päättäjät eivät tunnu tajuavan, kuinka suuren vahingon he johtamalleen yhteisölle ovat päättämättömyydellään saaneet aikaan.

Ulkopuolinen tarkkailija ei millään pysty ymmärtämään, miksi muutamaa kapinoivaa pappia ei saada toimimaan työyhteisön pelisääntöjen mukaan. Muualla tuollaiset änkyrät olisi jo kauan sitten pantu kävelemään. Ja jos ei olisi pantu, kävelemään olisi joutunut yhteisön johtaja.

Naispappeuden vastustajat vetoavat Raamattuun. Sen verran olen minäkin Raamattuani lukenut, että tiedän sieltä löytyvän oikeutuksen melkeinpä mihin tahansa mielipiteeseen, kun oikeasta kohtaa lukee.

Pitäisikö kirkon uskaltaa tunnustaa, että Raamatun kansien väliin valitut kirjoitukset ovat aikansa tuotteita, ja niiden yksityiskohtainen noudattaminen istuu huonosti nykyiseen maailmaan? Nyt taidan vaatia uskonpuhdistusta.

Adventtiajan jumalanpalveluksessa pappi julisti meidän kaikkien olevan syyllisiä maailman pahuuteen ja väkivaltaan.

Kun aatetta myydään tällaisilla argumenteilla, ei ole ihme, jos tökkii. Käytetty kieli ärsyttää kuulijaa. Kun pientä kirkassilmäistä lasta katsoo, on vaikea uskoa hänen syyllisyyteensä. Eikä syyllisyyden kaapuun mielellään pukeudu moni vanhempikaan. En halua pukeutua minäkään.

Jos aate ei myy eikä viesti mene perille, ei asiasta yleensä voi syyttää sen vastaanottajaa. Kun jokin oppirakennelma kuitenkin tarvitaan, pitäisi joku kiireesti panna miettimään, voisiko sen sanoman nykyihmiselle tarjota modernimmassa ja paremmin ymmärrettävässä, vähemmän pelottavassa muodossa. Mistä tekijä?

Keinoksi jäsenkadon torjuntaan on tarjottu seurakuntauudistusta. Ihmisille annettaisiin vapaus valita, mihin seurakuntaan he haluavat kuulua. En voi tuomita ajatusta, kun en tunne sen perusteluja, mutta mielestäni se selvästi kertoo, kuinka kauas kirkon eliitti on tavallisesta seurakuntalaisesta etääntynyt.

Ei horjuvaa rakennusta voi pelastaa vain katon vuotoja paikkailemalla, jos perustukset huojuvat. Niiden korjaamiseen tarvitaan taitavia rakentajia – niin miehiä kuin naisiakin. Eikä aikaa ole hukattavaksi. Kohti konkurssia ollaan tällä menolla matkalla.

Kirjoittaja on vuorineuvos, joka on toiminut muun muassa Kansallis-Osake-Pankin pääjohtajana ja Merita Pankin toimitusjohtajana.

Keskustelu

Totta puhut Pertti, asia ei vaanen kuulu sinulle. Johtajuus puuttuu koska kirkko on tehnyt pesäeron heidän johtajiinsa (Nokian saarnaaja, Valkealan Hiltunen jne), näitä kirkkokansa ja muut kaipaavat kirkon johtoon.
Tällä hetkellä kirkko on mukava kuin kumimuna pl. että painii omien sisäisten kriissiensä kuten kiusaamisen kanssa. Siitäpä lähtökohtaa > hoitakaa kirkossa ensin kiusaamisongelma ja sen jälkeen voisi löytyä myös tarvittavaa johtajuutta.
Ps. Tekee kirkko kyllä muuten hyvää työtä, paitsi ettei se kantaudu tavallisen tallaajan korviin…

Miksi ihminen joka ei usko kuuluu kristilliseen seurakuntaan.

Kirkon piirissä vaikuttavat ihmiset, jotka elävät omissa maailmoissaan.Uskonto on asia joka toimii tunnetasolla, ortodoksit eivät ole muuttaneet mitään ja heidän kirkkonsa on säilynyt ja kasvussa. Kirkko on eksynyt omiin houreisiinsa ja ei ole mukana yhteiskunnassa ja ihmisten elämässä. Pankaa virkamies papit tosihommiin nuorten työpajoihin ja menkää kaljakuppiloihin istumaan iltaa yksinäisten kanssa, ennen papit pysyivät yhteiskunnassa virkatalojensa ja kylien yhteisten asioiden hoitajina. Uskonto on kansakunnan säilyttäviä voimia, kirkon sisäiset poreilut osoittavat että aktiiviset henkilöt eivät ole saaneet kirkolta kunnon hommia ja ovat ryhtyneet säveltämään itse. Jos luullaan, että uusimalla virsikirja ja jumalanpalvelus tavoitetaan ihmiset ollaan väärässä, pitää olla sanottavaa ja pitää uskaltaa sanoa se.

Voidaan tietysti mennä syvemmälle; Juutalaisuus ja Islamilaisuus ovat mielestäni alkeellisia uskontoja. Ne perustuvat tuhansia vuosia vanhoihin tapoihin ja edustavat tapauskontoa. Kristinusko yrittää elää Vanhan Testamentin kanssa. Kuitenkin Lutherin oppi teki asiat selviksi. Koko Raamattu on osattava, mutta usko Jeesukseen on kaikkein tärkein. Voutilaisen toivomus uskonpuhdistuksesta on hyvä, mutta opetellaan ensin Lutherin sanoma. Kirjoja siitä riittää.

Kirkon sanoma: jokaisen synnit on sovitettu Jeesuksen kuolemassa, evankeliumi, on turha, jos ei oikein adventin jumalanpalveluksen tavoin
saarnata myös lakia: kaikki ovat syntisiä eli yhteys Jumalaan puuttuu jokaiselta, niin siltä kirkasilmäiseltä lapselta, Pertiltä kuin minultakin ilman uskoa Jeesuksen sovitukseen. Oppi on siis
moderni, helposti ymmärrettävä, eikä ollenkaan pelottava, JOS nöyrtyy tunnustumaan syntisyytensä ja vastaanottamaan armon.

Voutilaisen arvio siitä, kuinka kirkko yrittää saada nykyistä nuorisoa toimintaansa mukaan on täysin oikea.
Tässä tyypillinen tapaus asiasta:
Olin juuri aikuistuneiden lasteni kanssa jouluaaton vesperissä keski-suomalaisen emäseurakunnan kirkossa. Saarnaamassa oli tällä kertaa naispastori. Saarna oli aivan käsittämätön vuodatus. Hän tuomitsi paikalla olijat syntisiksi, kaiken pahan alullepanijoiksi, jotka joutuvat alimpaan hornankattilaan tuonpuoleisessa. Aikani tätä ihmisten alistamista kuunneltuani nousin penkistä, otin lapseni mukaan ja poistuimme kesken saarnan kirkosta.Enkä ole sen jälkeen jumalanpalveluksissa käynyt.Kaikki tämä tapahtui v.1993 ja joulun aikaan, joka on käsitykseni mukaan ilosanoman aikaa.
Kotiin päästyämme poikani oli niin tuohtunut tapahtuneesta että aikoi erota kirkosta saman tien. Sain tämän kuitenkin lykättyä myhempään ajan kohtaan sillä kertaa.
Näin kokee nykynuoriso kirkon toiminnan.
Astukaa alas kirkontornista ja antaakaa kaikkien Suokonautioiden kukkia.

Kirkkoa ei voi verrata yritykseen, sillä kirkko on tominut yhtäjakoisena
tunnustuksellisena kokonaisuutena jokseenkin 1700 vuotta. Kuinkas KOP:n kävikään – vähän reilu 100 vuotta? Kirkko ei häviä, ja jos häviäisikin, ei sen kansalaisille aiheuttamia kustannuksia Eduskunta korvaa.
Suomen suurin turvallisuusriski on kansalaisten arvomaailman murtuminen ja Pertti Voutilainen edustaa tätä kansanosaa. Arvottomat ihmiset eivät ole vapaita siitä vastuusta, että yhteiskunnassamme tapahtunut henkisen turvattomuuden lisääntyminen johtuu siitä, että ihmiset ovat aktiivisesti ja omasta vapaasta tahdostaan kääntyneet kirkosta pois päin. Ei kirkko ketään pois työnnä, paitsi naispappeuden vastustajia. Suurempi ongelma onkin itse asiassa se, mitä Voutilainen kannattaa; että kirkon opillinen fokus ei ole enää yhteisessä kirkollisessa perinteessä, vaan historiakriittisin menetelmin saavutetussa käsityksessä apostolisen ajan kristillisistä käytännöistä. Menossa oleva uskonpuhdistus puhdistaa jo Jeesuksenkin opetuksia moderninmpaan muotoon. Tavallinen rahvas ei ole koskaan ollut erityisen uskonnollista ja Voutilainen edustaakin vanhoja kunnon vasemmistoteemoja.
Arvottomat ihmiset sysäävät nuorison arvotyhjiöön, merkityksettömyyteen ja henkiseen näköalattomuuteen. Raha ei ole arvo. Seksi ei ole elämän sisältö. Ihmisiä tapetaan nykyään surutta vain siksi, että on ollut jonkun mielestä kiusallinen. Koko perhe vodaan tappaa, vanhemmat tai opettaja. Koulussa voidaan ampua kavereita. Ostoskeskuksessa voidaan räjäyttää pommi. Elämä nyppii, kun kukaan ei soita tietä jalompiin ja kohottaviin arvoihin.
Pertti Voutilaisen edustama taantumuksellinen arvottomuus on mitä kamalinta! Se haluaa turmella ihmisen jaloutta tavoittelevan liikkeen, joka on sentään saanut käsittämättömn paljon hyvää aikaan. Jos pahuutta ei tunnusteta olevaksi jo lapsessa, maailma vilisee pikkuhitlereitä ja -stalineja saatanallisine himoineen joka puolella. Siis helvetti ja sen pelko kunniaan, sillä kadotus on Kristuksen opetukseen perustuvaa sanomaa ja keskeinen osa evankeliumia! Ei ole ilosanomaa, jos ei ole mitään, mistä vapauttaa!

Olen täysin samaa mieltä Pertti Voutilaisen kanssa. Nuo änkyrät papit pitäisi panna pois viralta. Samoin olisi pitänyt tehdä jo piispa Rimpiläisellekin. Raamatusta löytyy hyvin monta lausetta, joitten perusteella voidaan tehdä hyvinkin monenlaisia tulkintoja. Elämme kuitenkin jo vuotta 2008 ja tasa-arvo on realismia. Pitäisi sen olla selviö myös näille ns. ortodoksireliikeille, joille tuntuu jääneen vain yksi Raamatun lause ”kovalevylle”.

Olisin ollut kiinnostuneempi kuulemaan P.V.:n näkemyksiä ilmastonmuutoksesta ja luonnonsuojelusta tai Pyhän Kirjan lauseesta:”Köyhät teillä on aina keskuudessanne”.
Usko on eri asia kuin kirkko. Usko on jokaisen henkilökohtainen asia, jota ei ole syytä puida julkisuudessa.Rikas kirkko miettiköön köyhien asemaa ja sosiaalisen avun antamista, usko antaa henkistä voimaa uskoville. Sitä ei heiltä kukaan voi pois ottaa, eikä tulekaan ottaa. Kieliasuun en ollut tyytyväinen.

Usko ei ole uusiutumaton luonnonvara – henkinen ja hengellinen rakentaminen ja rakentuminen kestää niin kauan kuin elämäkin. Kirkko on raunioittanut ja kadottanut perustansa – maallistunut. Se ei enää kykene auttamaan henkisessä kasvussa. Nuoret varsinkin tarvitsivat ajattelullista tukea murrosikäisinä ja aikuistumisvaiheessa. Hyvinvointivaltio tarjoaa psyyken lääkkeitä, alkoholia ja biletystä, jotka turruttavat terveen kasvun ja ajattelun. Toisessa päässä ovat rahanahneudesta kärsimään joutuneet ahkerat ja irtisanotut työntekijät, jotka joutuvat miettimään elämänsä tarkoitusta ja kuolemaa eli ihmisen elinkaaren päättymisen kohtaamista.
Raunioille voi rakentaa. Kirkon perustasta on vielä jäljellä tukeva bedrock, peruskallio. Se on niin kova ja kiinteä, että opilliset ja inhimilliset ristiriidat eivät voi dominoida. Kristillinen käytännön ekumenia toteutuu ja keskustelu mahdollistuu. Muutama vinkki henkilökohtaisen ja kirkollisen reformaation aloittamiseksi: Luther, Galatalaiskirjeen selitys – Poul Madsen, Hengen vapauteen – John Vikström, Etsimme vastausta uskon kysymyksiin. PVo, ei anneta periksi!

Kirkko ei tarvitse menestystä, joka perustuisi valheelliseen tai vilpilliseen toimintaan, mikä taas itsekkäässä yritystoiminnassa on enemmän tai vähemmän menestymisen ehto. Siitä olen PV:n kanssa samaa mieltä, että kirkon johto saisi olla jämäkämpi. Kun kerran näyttää siltä, että pieni ja äänekäs osa papistoa haluaa antaa suuremman arvon Paavalille kuin Jeesuksen opetukselle, voivat ihan hyvin perustaa paavalillisen kirkon.

Kirkosta eroaa ihmisiä yhä enemmän. Silti kirkko ja usko ovat olemassa useimpien ihmisten elämässä. Opillisissa kysymyksissä ihmisiä kirkosta vieraannuttaa jatkuva naispappeuskiista, vaikka kirkolliskokous on hyväksynyt naispappeuden jo 20 vuotta sitten.

Kirkosta erotaan juuri opillisten kiistakysymysten vuoksi. Silti kirkko ei kaikkia puhuttele ja usein ne, joille kirkko ei juurikaan anna heidän mielestään mitään, eroavat kirkosta.

Kiitos P.V!. Oleellista on puhua uskosta ja kirkosta. Kirkon uskonpuhdistukseen on nyt esitetty kahta vastakkaista reseptiä. Toiset kaipaavat tiukkaa Raamatun tulkintaa, toiset väljempää, tähän aikaan sopivaa tulkintaa. Sapelit kalisevat turhaan. Ääripäillä on kuitenkin usein sama huoli? Ettei vaan toivo ja usko katoa? Kompromisseja on vaikea löytää. Kuka keksii kolmannen tien?

Itse asiassa nyt olisi tilausta maailmanlaajuiselle uudelle ”uskonnolle”, jossa unohdettaisiin kaikki vanhat kirjoitukset ja jumalakäsitykset. Keskityttäisiin vain yleisesti hyväksyttyihin hyvää palveleviin asioihin ja lähimmäisen rakkauteen. Eikä siihen tarvittaisi mitään hierarkisia organisaatiota, ei kirkkoja tai muitakaan palvontapaikkoja – ei palkattua henkilöstöä, eikä verotusta.

Jos Jeesus Kristus saa kirkastua omakohtaiseksi Vapahtajaksi,silloin on löydetty kristinuskon ydin. Yksinkertainen rukous:Tule Jeesus sydämeeni asumaan ja anna syntini anteeksi, antaa ihmeellisen levon, turvallisuuden.Tämän sanoman voi kertoa naispappi niinkuin jokainen ns. maallikkokin. Jolla on sydämen usko Jeesukseen Jumalan Poikana, syntiemme sovittajana, hänellä on se ydinfacta, mikä kestää kuoleman edessä. Se kestää vaikean sairauden kohdatessa ihmistä. Siinä olisi kirkon ydinsanoma.Kommunistinen idealogia sortui, kun aate romutettiin. Jos kristillisen uskon ydinsanoma turhennetaan, kirkolla on edessään todellinen kriisi.

Kristuksen lahjoittautumisen aikaa ei tiedetty mitään evoluutiosta, aineen rakenteesta, eikä maailmankaikkeuden rakenteesta. Ilmoitus ihmisille annetaan sen aikakauden kehityksen tasolla, jota eletään ilmoituksen ajankohtana. Nykyinen viides aikakautinen ilmoitus on annettu oman aikakautemme ihmisille. Kun ihmiset ovat ankkuroineet käsityksensä dogmeihin ja oppiin, ei heillä ele kykyä uudistaa ajatuksiaan. Henkinen ja hengellinen kasvu on dynaaminen prosessi kasvussa Universaalisen Isän tuntemisessa.
Kristus, universumimme Hallitsija toi sanoman Isän rakkaudesta lapsiaan (kaikkia ihmisiä) kohtaan ja sanoman ihmisten kuulumisesta Isän perheeseen, joka tarkoittaa sitä, että kaikki ihmiset ovat veljiä ja sisaria keskenään. Tämä veljeys toteutuu palvelun kautta.
Kristuksen seuraajat jäivät kiinni vanhoihin käsityksiin ja ne sekaantuivat Kristuksen sanomaan. vanha perisyntioppi sekoittui Hänen sanomaansa. Seuraajat muodostivat tähän perustuen sovitusopin.
Kuitenkin jokainen vapaan tahdon omaava persoona on yksin vastuussa teoistaan. Ketään toista ei Isän taholta vaadita sovittamaan toisen henkilön rikkomuksia. Vuorovaikutuksen, lähimmäistensä palvelun kautta syntyy sellainen sielun status henkilössä, että elämä voi jatkua kuoleman jälkeen tiedostavana persoonana uudessa kehittyneemmässä kehossa aina aste asteelta ylemmälle hengen tasolle ja lopulta taivastien kulkija saavuttaa Universaalisen Isämme kodin, Paratiisin.
Nykyään tiede ja uskonto (uskonnot) ovat ristiriidassa keskenään. Lopulta, kun ihmiskunnalla on riittävästi tietoa universumistamme ja henkitodellisuudesta, tieteen ja uskonnon erot poistuvat. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiskunta on saavuttanut kehityksessään valon ja elämän aikakauden. Tähän on ihmiskunnalla hyvin pitkä matka. Evoluutio on hidas prosessi joka suhteessa. Meillä ihmisillä aikakäsitys on niin lyhyt, että emme useinkaan käsitä tätä kehitykseen (evoluutioon) liittyvää jumalallista viisautta.

… jospa kylmä tai palava olisit, Voutilainen, mutta olet penseä, etkä pelastusta kaipaa. Olet niin täynnä omaa egoasi, ettei sinne kristinuskoa enää mahdu.

Yhdyn kutakuinkin Oskarin kahdenvuoden takaiseen mielipiteeseen. Jeesuksen opetuksia ei nähdäkseni kuitenkaan voi sivuuttaa ihan noin vain, koska niiden eettinen sisältö on monin osin universaalia, oltiinpa sitten mitä mieltä tahansa itse henkilöstä ja hänen raamatullisesta elämänkertomuksestaan.

Voutilainen kirjoittaa hyvin, kuten myös nimimerkki Oskari. Kristillinen kirkko on omasta mielestäni yksinkertaisesti epäuskottava. Jos yritysjohtaja saarnaa henkilöstölleen samalla kun omalla arkielämän käytöksellään rikkoo räikesti sanomaansa vastaan, peli on menetetty ennemmin tai myöhemmin. Kun kirkon jäsenet saarnaavat kohtuullisuuden puolesta samalla kun keräävät uskontojen vinkkelistä yksinoikeudella kirkollisveroa kansalta sekä istuvat oman usean sadan miljoonan euron omaisuutensa päällä, no… Toinen tapa konkretisoida asia: useimmat buddhalaiset näyttävät omalla käytöksellään esimerkkiä siitä mitä edustavat, toisin kuin kristityn kirkon edustajat.

Mitä Voutilaisen viittaamaan johtajuuden puutteeseen tulee, omien kokemusten perusteella tuntuu siltä että suuri osa uskovaisista koostuu epävarmoista tai muuten vaan heikoista ihmisistä eikä tällaisesta materiaalista kummoisia johtajia ammenneta. Monelle uskovaiselle on ollut ilmeisen helpottavaa luovuttaa asiat korkeimman käteen. Oma pienuus kätketään aatteen suuruuteen ja tämä on varsin kätevää; ei ole vastuuta juuri mistään ja käyttäytyminenkin on surullisen usein sen mukaista.

Tarvittava muutos kirkossa lienee kiven alla. Kysyin kerran eräässä eri uskontojen välisessä paneelikeskustelussa ortodoksikirkon iäkkäältä ja kokeneelta edustajalta että miten hän voi saarnata suvaitsevaisuuden puolesta samalla kun tuomitsee homot ja naispapit eli yli puolet ihmiskunnasta. Vastaus oli jäätävä: ”2000 vuotta vanhoja asioita on vaikea muuttaa”. Samalla ”perusteella” voisi myös puolustaa prostituutiota, huumeiden käyttöä ynnä monia muita asioita jotka ovat luultavasti yhtä vanhoja kuin ihminen itse. Summa summarum: kristitty kirkko on epäuskottava eikä ilmeisestikään kykene tai edes halua tehdä asialle mitään ja siihenkin on varmasti (tod. näk. maalliset) syynsä.

Mikäli usko tuo yksilölle onnea ja sisältöä elämään – oli kyse sitten miltei mistä uskosta tahansa – se on vain ja ainoastaan hieno asia. Mikäli samainen yksilö esim. nostaa omat näkemyksensä jalustalle muihin nähden, vaatii muiden elävän samoin eikä varsinkaan siedä omien pyhien lehmiensä arvostelua, on henkilö hakoteillä. ”Niin kauan kuin ihminen etsii viisautta, hän on viisas. Kun hän kuvittelee löytäneensä sen, hänestä tulee narri.” Tämä tuntuu olevan kovin vaikea asia niille joille on olemassa elämässä vain yksi ja oikea ratkaisu.

# Korpisoturi.

Viisas oli kirjoituksesi. Oli ilo lukea sita. Mitaan siita alkoon pois otettako. Lisattavaakaan ei paljon ole.

Jeesus pesi opetuslapsiensa jalat. Osoitti noyryyytta.
Tama noyryys puuttuu kristinuskosta seka heidan edustajistaan. Jokainen uskokoon mihin haluaa.
SE YLEMMYYDENTUNTOINEN OIKEASSA OLEMISEN TUNNE, HYMAHTELEVA VAHATTELY TAI KAUNAINEN SUHTAUTUMINEN ”MUIHIN”, SE ON KRISTINUSKON SYVIN OLEMUS.