Voittajasuosikkina on kivaa

Jyrki Jantunen
Mielipide 24.5.2009 16:00

Suomalaisten kansallinen itsetunto on korkeimmillaan jääkiekon
MM-kisoissa ja euroviisuissa. Leijonat ovat varma maailmanmestari, ja
Suomen euroviisuedustaja on ennakkosuosikki. Molempien voiton tiellä
ovat lehtitietojen perusteella yleensä vain ruotsalaiset.

Toukokuun alussa on hienoa olla suomalainen, kun toimittajat kyseisissä kisoissa palavasti pitävät oman maan lippua korkeimmalla. Kansalliseen hurmokseen on helppo yhtyä, sillä aina on kiva kuulua kansakuntaan, josta veikataan voittajaa.

Ajatelkaa nyt: Suomi, jääkiekon maailmanmestari, ja Suomi, euroviisuvoittaja. Tulevia saavutuksia ja juhlintaa miettiessä sitä nopeasti unohtaa arjen raskaat murheet. Kun jopa toimittajat uskovat voittoon ja välittävät muidenkin uskoa meidän voittoomme, mikä minä olen muuta epäilemään.

On upeaa olla suomalainen ja paras kalkkiviivoilla. Olo on kuin Nalle Puhilla, joka tietää, että hunaja maistuu parhaalta juuri ennen nuolaisua.

Maalissa kaikki näyttää tietysti toisenlaiselta. Karmea fiasko. Lorun loppu. Katastrofi. Jättipettymys. Voittajasuosikin tappio on sekä yllätys että itsestäänselvyys: näin ei pitänyt käydä, mutta kaikki merkit olivat ilmassa. Suomihan hävisi Unkarille! Tuomariäänet pelastivat finaaliin!

Häviöön haetaan syyllisiä ja selityksiä. Maalinälkä puuttui. Lavashow oli tylsä. Tahtoa ei ollut riittävästi. Laulaja oli flunssan kourissa. Tyhmät jäähyt. Ruisleipää oli ikävä.

Ja kun häviää, mikään ei tuota niin paljon tyydytystä kuin hyvän selityksen keksiminen. ”Hän söi villisian, joka oli syönyt jotain sopimatonta”, tiesivät jo muinaiset gallialaiset, kun Asterix hävisi olympialaisissa roomalaisille.

Kukaan ei tietenkään väitä, että odotukset olisivat olleet ylimitoitettuja, vääriä tai tekaistuja. Tai että toimittajat syyttä suotta nostivat oman maansa lipun kaikkein korkeimmalle kisan eri käänteissä. Ja mitä siitä, jos nostivatkin: viihdettähän tämä vain, sirkushuveja kansalle. Kyllä kansa kestää, jos voiton, niin myös tappion.

Sitten on tietysti myös jälkijeesustelu, jota euroviisut välittänyt Ylekin harrasti finaalin jälkeen sunnuntaina. Se teki kisoista uutisen, jonka mukaan ”euroviisuihin iski suuruuspöhö”. Maailman suurin viihdetapahtuma on kriitikoiden mukaan ”liian iso ja tylsä tv-show”.

Tämän havaitsemiseen ei siis riittänyt kaksi kahden tunnin semifinaalia, yksi yli kolmen tunnin finaali ja toistakymmentä erikoislähetystä yli viikon ajan?

Keskustelu

Eiköhän tiedotusvälinekirjoittelun pöhötautiin ole syynä, että noiden tilaisuuksien pöhöttäminen elättää suuren joukon toimittajia jotka sitä sisältöä tuottavat siihen pöhöön. Ja sitten vielä kun pöhö on lässähtänyt, jotkut käyvät repostelemassa senkin syyttämällä työkavereita pöhöttämisestä.

No, ei kaikki syy ole tietenkään toimittajissa. Oma syynsä on myös lehtien kustantajilla jotka haluavat rahastaa pöhöttämisellä ennen tapahtumaa, sen aikana ja sen jälkeen eli etukäteen ja jälkikäteen ja jokakäteen.

Eikä sovi unohtaa meitä tiedotusvälineiden kuluttajiakaan. Meille näyttää kelpaavan melkein minkälainen pöhötetty moska tahansa.

Kyllä asia on niin, että hömppälehtien ja -median hömppätoimittajat generoivat eli synnyttävät näitä tarinoita. Tämä pätee paitsi jääkiekkoon, euroviisipliisuihin niinikään kaikkiin tyhmistäviin missi, idoli, tankokuningas jne. kilpailuihin.

Samaa mieltä Kuiskaaja Rajalan kanssa. Se, että niitä hömppäuutisia sitten luetaan, ei tietenkään ole toimittajan vika. Sitä saa mitä tilaa. Meitä on tyhmistetty jo niin monta vuosikymmentä, että emme osaa erottaa hyvää viihdettä höpönhöpöstä.

Jääkiekon MM-skabat ja Euroviisut ovat viihdettä parhaimmillaan! Olen järjestänyt työvuorojani sen mukaan, etteivät ne menisi viisulähetysten kanssa päällekkäin. Viisuissa kyse ei ole niinkään oman maan voittotoiveista (joita tänä vuonna itselläni ei todellakaan ollut), vaan yleisestä fiiliksestä. Euroviisut ovat tarpeeksi hömppää ja kevyttä viihdettä, joita odotamme kaveriporukalla koko vuoden ja lähetysten aikana syömme osallistujamaiden ruokia ja arvostelemme asuja ja kappaleita. Ihanaa välillä katsoa jotain tarpeeksi överiksi vedettyä viihdettä, kun joka paikasta tunkee niin vakavaa asiaa ja uutisia.