Voi itsekkäät vanhemmat ja laiskat nuoret! Faktoista viis – Kansa tuomitsee ja median kassa kilisee

KOLUMNI: Mitäpä tutkimustiedolla, jos analyysiin riittävät laihemmatkin eväät, kirjoittaa Hanna Nikkanen.
Mielipide 19.5.2017 22:22
Hanna Nikkanen
Suomen Kuvalehti

’Yhä useampi ottaa sairauslomaa, kun töihin ei huvita tulla, väittää työpsykologi – osalla nuorista on ’harhainen mielikuva’ työnteosta”, kertoo Helsingin Sanomien Ura-liitteen otsikko.

Ensimmäisen väitteen voisi kuvitella viittaavan numeroihin. Että kirjoittaja tietäisi, kuinka moni lorvi perusteettomalla sairauslomalla ennen ja kuinka moni lorvii nyt. Mutta ei: väitteen esittänyt organisaatiokonsultti Pekka Järvinen kertoo ”törmänneensä ilmiöön”, eli kuulleensa toisen käden juttuja, kouluttaessaan esimiehiä.

 

Työttömien laiskuus, nuorten työntekijöiden kelvottomuus, parisuhteiden sukupuolidynamiikka ja nykyvanhempien itsekkyys ovat helppoja aihepiirejä, jotka menevät sukkana läpi lehtien teemaliitteisiin.

Elämänmakuiset ja yleisöä jakavat aiheet houkuttelevat väkeä maksumuurin läpi – siis tuovat tilauksia. Monia kiinnostaa joko tuomitseminen tai tuomitsemisen tuomitseminen. Tarpeeksi kärkeväksi asiantuntijahaastateltavaksi löytyy joku, jolla on asiassa oma lehmä ojassa. Yleensä siis yksityistä liiketoimintaa, jota populaari näkyvyys vauhdittaa.

Yksityisten neuvolapalveluiden tarjoajat saavat lehtijutuissa haukkua julkisia kilpailijoitaan. Pariterapeutit esittelevät parisuhdeilmiöitä, joihin vastaus löytyy luonnollisesti oman firman palveluista.

Ja organisaatiokonsultti Järvinen on muutaman viikon aikana saanut esitellä ainakin Aamulehdessä, Me Naisissa ja Helsingin Sanomissa teorioitaan, jotka käsittelevät muun muassa sairauslomia, nuorten työhaluja ja työuupumusta. Niitä voi kuvata työnantajamyönteisiksi – ja näytöiltään hyvin hatariksi.

 

Lukija voi helposti kuvitella, että asiantuntijahaastateltava puhuu tutkitusta tiedosta. Tai että kun lehti nostaa otsikkoon väitteen ilmiön yleistymisestä, toimitus olisi tarkistanut, että ilmiö todellakin yleistyy.

Emme tiedä koskeeko ”saikutus” yhtä, sataa vai sataatuhatta ihmistä, koskeeko se nuoria vai vanhoja, lisääntyykö se – sen Hesarin juttukin myönsi. Tämä ei näytä estävän sitä kuvaavaa uudissanaa hiipimästä lehtikieleen.

Mutta mitäpä tutkimustiedolla tekisikään, jos sovitaan, että analyysiin riittävät laihemmatkin eväät?

Ilmiön yleisyyden ihmettelyn sijaan Pekka Järvisenkin mielestä on tärkeämpää pohtia, mistä ilmiö kertoo.”

 

Kirjoittaja Hanna Nikkanen on journalistiikan vierailijaprofessori Tampereen yliopistossa.