Viaton kärsimys tänään

Vain 17-vuotiaana Antonio Dalas pakeni kotimaastaan Angolasta sisällissotaa, joka oli jo vienyt häneltä läheisimmät. Uusi alku löytyi Suomessa. Hän aloitti opinnot Ranuan kristillisessä kansanopistossa, löysi tukiryhmän ja oppi nopeasti suomea. Hän oli saanut kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa, mutta valitus oli vireillä.

Oleskeluluvan myöntämiseen vaikuttaa opiskelupaikka ja Dalas sai kutsun kielikokeeseen – se ratkaisisi paikan Kempeleen ammattioppilaitoksessa. Tukiryhmän mukaan Dalas oli kotoutunut maahanmuuttajalta toivotulla tavalla ja valmis opiskelemaan. Dalas oli myös tunnollinen ja hyväkäytöksinen.

Kaksi viikkoa sitten hänet houkuteltiin Pudasjärvelle muka tapaamaan sosiaalityöntekijää. Vastassa olivat poliisit, jotka veivät hänet pikatietä Angolaan, missä hänen heimoaan kohdellaan turvallisuusriskinä.

Tarina olisi jäänyt huomaamatta ilman Dalasin tukiryhmää, johon kuuluu toisia nuoria, opettajia ja pappeja – suomalaisia, jotka luottavat esivaltaan. Heidän mielestään viaton houkuteltiin valheellisesti ansaan, estettiin tapaamasta tukiryhmää ja lähetettiin kuolemanvaaraan.

Nuori mies yritti parhaansa, mutta sokea virkavalta tuhosi mahdollisuuden elämään uudessa kotimaassa. Samalla Suomelta tuhoutui jotain. Kaikki talouden ja väestökehityksen asiantuntijat ovat jo vuosia puhuneet siitä, että tulevaisuutta uhkaava ongelmamme on liian pieni kansa, joka vanhenee nopeimmin Euroopassa. Suomi menetti nuorukaisen, josta olisi tullut hyvä suomalainen autonasentaja – se oli paras hänen vaihtoehdoistaan elämässä.

Viime vuonna Suomesta käännytettiin yli 160 hakijaa, joille ei myönnetty turvapaikkaa tai oleskelulupaa. Poliisit sanovat olevansa vain toteuttajia, sisäministeri Päivi Räsänen (kd) puolestaan, ettei poliisille voi mitään ministeri eikä tasavallan presidenttikään. Poliisin mukaan tukiryhmällä ei ole päätöksissä merkitystä. Puhe kertoo lohduttomasta byrokratiasta, itäblokkiin kuuluneesta nöyryytysjärjestelmästä, josta puuttuu järki ja sydän. Kuka kelpaa, jos Dalas ei ole sopiva?

Ovatko viranomaiset toimineet asiallisesti ja laillisesti – muistaen kohtuuden? Onko valehtelu sallittua virantoimituksessa? Onko ylimielinen, laillisuusperiaatetta ja ihmisiä väheksyvä toimintapa pesiytynyt maahanmuuttovirastoon? Suojataanko tökeröä toimintaa ja virheitä salassapitosäännöksin? Kysymyksiin on vastattava.

Yhdysvaltojen kukoistus luotiin avaamalla ovet vainotuille. Suomen tulevaisuuden pelastus ovat ahkerat maahanmuuttajat. Homoseksuaalisuuden vaaroista huolta kantava ministeri Räsänen on viime kädessä poliittisessa vastuussa korkeimpana vallankäyttäjänä. Hän julkikristittynä ymmärtänee Matteuksen evankeliumin kuvan, kun kaikki kansat kootaan viimeisen tuomarin eteen ja hän käskee vasemmalla puolella olevat ”ikuiseen tuleen, joka on varattu Saatanalle ja hänen enkeleilleen”. Sinnehän menivät ne, jotka eivät ottaneet luokseen alastonta, nälkäistä, vangittua ja koditonta. Hyvää matkaa niille, joita viaton kärsimys ei liikuta.

Lue Antonio Dalasin tarina kokonaisuudessaan täältä.