Vesa-Pekka Koljonen: Suomen lippulaki toimii paperilla muttei käytännössä

SK:n toimitus
Mielipide 6.9.2009 13:05

Miksei voisi pingottaa vähän vähemmän ja käyttää lippua somisteena siellä sun täällä, niin kuin amerikkalaiset tekevät? kysyy Vesa-Pekka Koljonen.

Siniristilippumme, sulle valan… ja niin edelleen.

Vaikka tässä ei nyt ole tarkoitus ryhtyä vetistelemään tärkeimmän kansallisen symbolimme äärellä, se kuitenkin liehuessaan useimpien suomalaisten mieltä jollakin tavalla liikauttaa.

Vähältä kuitenkin piti, ettemme sinivalkoisen ristilipun sijasta vetelisi salkoihin punakeltaisia värejä.
Voidaan sanoa, että lopputulos oli demokratian voitto.

Vaikka hallitus oli punakeltaisen leijonalipun kannalla, eduskunta päätti 29.5.1918, että Suomen valtiolipussa on valkealla pohjalla merensininen risti.

Lippusymboliikkaan liittyy paljon tunnetta.

Lippujen perässä on marssittu, niitä on palvottu ja niitä on poltettu. Uutisfilmien vakioesiintyjiä ovat raivopäiset nuoret miehet, jotka polttavat Yhdysvaltain tai Israelin, joskus jopa Tanskan lippuja ja hyppivät jäännösten päällä. Kumma kyllä, muslimimaiden lippuja ei ole näissä karkeloissa yleensä käristetty.

Alkuaanhan lippuja edelsivät kepin päässä kannettavat metalli- tai puukuviot, jota esimerkiksi sotilasosastot seurasivat. Symboleilla oli lähinnä käytännöllinen merkitys.

Myöhemmin ryhdyttiin käyttämään kangaslippuja, ja Ranskan vallankumouksen aikana trikolorista tuli poliittinen tunnus. Niinpä ei ole ihme, että erityisesti valtiolippuihin suhtaudutaan kaikkialla maailmassa hyvin juhlallisesti, vaikka eihän yksittäisellä kangaspalalla ole sinänsä mitään arvoa.

Ja miksipä ei voisi pingottaa vähän vähemmän ja käyttää lippua somisteena siellä sun täällä, niin kuin amerikkalaiset tekevät.

Ensiksi pitäisi muuttaa lakia.

Suomen lippulaki on hyvin tiukka. Suomen lipun mittasuhteet ja värit on tarkasti määritelty.

Valtiolippu on suorakaiteen muotoinen ja siinä valkealla pohjalla sininen risti (PMS-järjestelmän malliväri 294 C). Korkeus on 11 ja pituus 18 mittayksikköä, ristin sakaran leveys 3 mittayksikköä, tangonpuoleisten kenttien pituus 5 ja ulompien 10 mittayksikköä.

Väreiltään ja mittasuhteiltaan säädetystä poikkeavia Suomen lippuja, edes tarroissa tai muussa tuotteessa ei lain mukaan saa myydä.

Lippuun ei saa kirjoittaa, sitä ei saa koristella tai kuvioida. Likaantunut tai rikkoutunut lippu pitää hävittää polttamalla tai silppuamalla tunnistamattomaksi, sitä ei saa haudata maahan eikä mereen.
Lipun julkisesta turmelemisesta tai epäkunnioittavasta käytöstä on laissa määrätty sakkorangaistus.

Entäpä käytäntö?

Urheilukilpailuissa on tullut tavaksi, että voittaja saa hikiliinakseen maansa lipun, jota sitten juoksutetaan pitkin kenttää liepeet maassa roikkuen kuin mitäkin kylpypyyhettä.

Urheilukilpailujen krääsäkojuissa myydään ja katsomoissa heilutellaan kaikenkarvaisia Suomen lipun kuvatuksia, joissa suhteet ovat aivan väärät ja siniväri mitä milloinkin.

Eikä siinä vielä kaikki.

Suomalaisurheilijat on kaikissa suurissa kisoissa säännönmukaisesti puettu urheiluasuihin, joissa pienoislipun suhteet ovat päin mäntyä.

Asujen valmistajat, kansainväliset rättifirmat ovat ilmiselvästi kopioineet lipun mittasuhteet Ruotsin lipusta, jonka ristikuvio on ohut luikero.

Kun valmistajan logo näyttää aina olevan tarkalleen alkuperäisen mukainen, ei liene mahdotonta painaa myöskin lippu oikean mallin mukaan – jos joku urheilusatraappi sitä älyäisi vaatia.

Ikävä kyllä kyseessä ei ole vain urheiluväen synti. Vielä erikoisempaa on se, että esimerkiksi puolustusvoimien univormuissa käytettävien nimilaattojen lippujen ja useimmiten myös hihalippujen suhteet ovat väärät.

Olisikohan ylipäällikön syytä vähän simputtaa alaisiaan.

Teksti Vesa-Pekka Koljonen

Kirjoittaja on lehdistöneuvos, eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Keskustelu

Lippuihinkin saa perspektiiviä kun historiasta enemmän tietää. Siniristilippua pidetään Suomessa usein niin itsestään selvänä ettei sen historiaa edes tunneta. Tässäpä testiä jolla kukin voi tietämystään tarkistaa. Tai haastaa muiden tietämisen kokeeseen:
http://www.visakisa.com/quiz-720/Suomen-liput/

Vesa-Pekka Koljonen, kiitos aiheen ottamisesta keskusteluun. Itse olen muutamia vuosia pohtinut samansuuntaisia ajatuksia.

Siniristilippu valittiin kyllä demokraattisesti, mutta ei vailla poliittisia intohimoja. Ei haluttu mielleyhtymiä itäisen naapurimme punalippuun.

Kuitenkin, Kotkan merimuseo Wellamossa esilläoleva punainen lippu näyttävällä kullankeltaisella vaakunaleijonalla oli komea lippuehdokas.
Olisi saanut tulla valituksi, kun kerran ”lippua näytetään”, hieman vaatimattoman oloisen siniristilippumme sijaan. Ei hallituksen ehdokkaan valinta olisi mitenkään epädemokraattinen olisi ollut.
Huomiota herättävä ja mieleenjäävä, mitä kansallislipulla haetaankin, muun muassa.

Onhan meillä leijonalippu, siniristilippu punakeltaisella vaakunalla. Se vain on tarkoin rajattu valtiollisten instituutioiden (myös kirkon) käyttöön.

Ryhdistäisikö kansallistuntoamme ja Suomi-brändiä ottamalla leijonalippu kansallislipuksemme ?
Instituutioit ja viranomaiset jatkaisivat omin, useimmilla jo olemassa olevien tunnuksin varustetuin lipuin.

Leijonalippu on ylväs.

Mitä mittasuhteisiin tulee, uskon, että myynnissä olevat lipputehtaiden tuotteet ovat säännösten mukaisia. Väreissä kylläkin on lippukankangasmateriaaleista johtuvia aste-eroja.

Onko se nyt niin vaarallista, jos urheiluyleisöjen pienoislippujen mittasuhteet eivät aivan kohdallaan
olekaan? Muut sentit ja suhteet ovat tärkeämpiä.
Suomen lipun häpeällistä kohtelua ovat tussilla kirjaillut lipputekeleet sekä lipun käyttö hikiliinana. Suomen siniristilippu tangossa urheilusuorittajan kädessä kunniakierroksella sen sijaan on sykähdyttävä näky.

Lippulakia ja asetuksia on muutettu harvoin.

Päivityksen tarpeessa on erityisesti liputusajat, jotka lienevät alkuperäisen lain mukaisia. Liputusaikoja päättäessään ei lippukomitean jäsenten tarvinnut miettiä, kuka liput nostaa ja laskee ajallaan. Oli sotilaat, talonmiehet, rengit ja piiat mm, joille vastuu sälytettiin.
Nykyään taloyhtiöissä ja virastoissa lippuja nousee ja laskee miten huoltoyhtiöiden minimihenkilöstöt siihen kykenevät. Eivätkovin hyvin. Yksi päivystäjä nostaa, toinen laskee, lippuja unohtuu jne.
Nostetaan aamulla ja lasketaan illalla lienee riittävä ohjeistus.

Veneliputukseen ehdotan 24h veneen ollessa miehitettynä. Näin jäisi monet häpeän hetket kokematta eikä unohtaneita katsottaisi nenänvartta pitkin… lomailija ei keskeytä illallistaan juostakseen lippuaan laskemaan. Liputetut veneet vierassatamassa ovat kesäillan kaunistus.

Liputetaan kunnioittavasti.

Kansallislippu on se siniristilippu.
Valtiolippu on se, jossa ristissä on punapohjainen keltainen leijona.
Lisäksi on vielä kielekkeinen valtiolippu.
Joskus kielekkeistä valtiolippua on sanottu myös sotalipuksi.
Kielekkeisen lipun suhteet ovat erit.