Vesa-Pekka Koljonen: Suomen lippulaki toimii paperilla muttei käytännössä

Mielipide 6.9.2009 13:05

Miksei voisi pingottaa vähän vähemmän ja käyttää lippua somisteena siellä sun täällä, niin kuin amerikkalaiset tekevät? kysyy Vesa-Pekka Koljonen.

Siniristilippumme, sulle valan… ja niin edelleen.

Vaikka tässä ei nyt ole tarkoitus ryhtyä vetistelemään tärkeimmän kansallisen symbolimme äärellä, se kuitenkin liehuessaan useimpien suomalaisten mieltä jollakin tavalla liikauttaa.

Vähältä kuitenkin piti, ettemme sinivalkoisen ristilipun sijasta vetelisi salkoihin punakeltaisia värejä.
Voidaan sanoa, että lopputulos oli demokratian voitto.

Vaikka hallitus oli punakeltaisen leijonalipun kannalla, eduskunta päätti 29.5.1918, että Suomen valtiolipussa on valkealla pohjalla merensininen risti.

Lippusymboliikkaan liittyy paljon tunnetta.

Lippujen perässä on marssittu, niitä on palvottu ja niitä on poltettu. Uutisfilmien vakioesiintyjiä ovat raivopäiset nuoret miehet, jotka polttavat Yhdysvaltain tai Israelin, joskus jopa Tanskan lippuja ja hyppivät jäännösten päällä. Kumma kyllä, muslimimaiden lippuja ei ole näissä karkeloissa yleensä käristetty.

Alkuaanhan lippuja edelsivät kepin päässä kannettavat metalli- tai puukuviot, jota esimerkiksi sotilasosastot seurasivat. Symboleilla oli lähinnä käytännöllinen merkitys.

Myöhemmin ryhdyttiin käyttämään kangaslippuja, ja Ranskan vallankumouksen aikana trikolorista tuli poliittinen tunnus. Niinpä ei ole ihme, että erityisesti valtiolippuihin suhtaudutaan kaikkialla maailmassa hyvin juhlallisesti, vaikka eihän yksittäisellä kangaspalalla ole sinänsä mitään arvoa.

Ja miksipä ei voisi pingottaa vähän vähemmän ja käyttää lippua somisteena siellä sun täällä, niin kuin amerikkalaiset tekevät.

Ensiksi pitäisi muuttaa lakia.

Suomen lippulaki on hyvin tiukka. Suomen lipun mittasuhteet ja värit on tarkasti määritelty.

Valtiolippu on suorakaiteen muotoinen ja siinä valkealla pohjalla sininen risti (PMS-järjestelmän malliväri 294 C). Korkeus on 11 ja pituus 18 mittayksikköä, ristin sakaran leveys 3 mittayksikköä, tangonpuoleisten kenttien pituus 5 ja ulompien 10 mittayksikköä.

Väreiltään ja mittasuhteiltaan säädetystä poikkeavia Suomen lippuja, edes tarroissa tai muussa tuotteessa ei lain mukaan saa myydä.

Lippuun ei saa kirjoittaa, sitä ei saa koristella tai kuvioida. Likaantunut tai rikkoutunut lippu pitää hävittää polttamalla tai silppuamalla tunnistamattomaksi, sitä ei saa haudata maahan eikä mereen.
Lipun julkisesta turmelemisesta tai epäkunnioittavasta käytöstä on laissa määrätty sakkorangaistus.

Entäpä käytäntö?

Urheilukilpailuissa on tullut tavaksi, että voittaja saa hikiliinakseen maansa lipun, jota sitten juoksutetaan pitkin kenttää liepeet maassa roikkuen kuin mitäkin kylpypyyhettä.

Urheilukilpailujen krääsäkojuissa myydään ja katsomoissa heilutellaan kaikenkarvaisia Suomen lipun kuvatuksia, joissa suhteet ovat aivan väärät ja siniväri mitä milloinkin.

Eikä siinä vielä kaikki.

Suomalaisurheilijat on kaikissa suurissa kisoissa säännönmukaisesti puettu urheiluasuihin, joissa pienoislipun suhteet ovat päin mäntyä.

Asujen valmistajat, kansainväliset rättifirmat ovat ilmiselvästi kopioineet lipun mittasuhteet Ruotsin lipusta, jonka ristikuvio on ohut luikero.

Kun valmistajan logo näyttää aina olevan tarkalleen alkuperäisen mukainen, ei liene mahdotonta painaa myöskin lippu oikean mallin mukaan – jos joku urheilusatraappi sitä älyäisi vaatia.

Ikävä kyllä kyseessä ei ole vain urheiluväen synti. Vielä erikoisempaa on se, että esimerkiksi puolustusvoimien univormuissa käytettävien nimilaattojen lippujen ja useimmiten myös hihalippujen suhteet ovat väärät.

Olisikohan ylipäällikön syytä vähän simputtaa alaisiaan.

Teksti Vesa-Pekka Koljonen

Kirjoittaja on lehdistöneuvos, eläkkeellä oleva päätoimittaja.