Vesa-Pekka Koljonen: Miksi Venäjä pullistelee?

Mielipide 5.6.2009 08:00

Venäjällä maa on voimissaan, vaikka kansa kurjistuu.

Meikäläinen näkökulma Venäjään päin ei näytä koko kuvaa. Se on se, että Venäjä pullistelee muulle maailmalle aina kun voi. Ja kumma kyllä, sitä ei kukaan tunnu ihmettelevän, koska ainahan ne ovat sitä tehneet.

Tuoreesta esimerkistä käy kuukauden takainen Voiton päivän paraati. Miestä ja tavaraa oli taas marssitettu Punaiselle torille ihan kylmän sodan malliin. Eikä Georgian näytössodastakaan ole kovin monta kuukautta.

Euroviisuista piti tietenkin tehdä kaikkien aikojen spektaakkeli, ja sitä se totta vie oli. Miljoonien vilkkuvien valojen ja kaikenkarvaisen lavastuskrääsän kruununa lavalla nähtiin rekvisiittana panssarivaunu ja hävittäjä sekä univormupukuinen, aiemmin Puna-armeijan kuorona tunnettu sotilaskööri.

Jos tällainen arsenaali olisi tuotu viihdeohjelman piristykseksi jossain muualla, maailman media olisi revennyt liitoksistaan. Järjestäjämaa olisi saanut kuulla olevansa sotahullujen käsissä ja järjestäjät arvostelukyvyttömiä tolvanoita.
Venäjällä se tuntui kuitenkin ihan luontevalta.

Paraati- ja viisusirkukset on tietenkin tarkoitettu lähinnä sisäpoliittiseen kulutukseen. Kyllä lännessä tiedetään ilman paraatejakin, montako kalašnikovia, ohjusta ja ydinpommia Venäjän varastoissa on.

Reippaat marssirivistöt ja kookkaat sotakalut ovat kuitenkin ikimuistoisista ajoista olleet erinomainen keino vakuuttaa, että on maamme voimissaan, vaikka talous menisi alamäkeä, korruptio kukoistaisi ja köyhä kansa kurjistuisi.

Niin sanotun kansallisen kunnian pönkittämiseen istuu sopivasti myös presidentti Dmitri Medvedevin asettama, lähinnä aktiivipoliitikoista koostuva ”historiakomissio”. Sen tehtävä on vahtia virallista historiankirjoitusta, ettei sillä saateta Venäjää ”epäedulliseen valoon”. Historian ”väärentäjät” pannaan vankilaan.
Kuulostaako tutulta?

Hauista koetetaan näyttää myös ulkopolitiikassa. Yhdysvalloille Venäjä haluaa määrätä, minne se saa rakentaa ohjuspuolustustaan, EU:lle, kenen kanssa se saa kaveerata ja Natolle, minne se saa laajeta.

Näyttämisen halu saa myös tahattoman hupaisia piirteitä. Parin viikon takaista Venäjän ja EU:n huippukokousta ei järjestetty Moskovassa vaan Habarovskissa, lähellä Kiinan rajaa. Sinne oli Brysselin herroilla kymmenen tunnin lentomatka.
Tällaiset on meillä manttaalit.

Itse kokouksessa ei saavutettu juuri muita tuloksia kuin se, että Venäjä ei takaa vastakaan, etteikö kaasun tulo Keski-Eurooppaan sattuisi keskitalvella katkeamaan. Viime tammikuussa miljoonat eurooppalaiset jäivät ilman kaasua parin viikon pakkasten ajaksi. Venäjän rakentava ehdotus oli, että EU vippaisi Ukrainalle rahaa kaasulaskujen maksamiseen, tai muuten…

Minkä takia Venäjä toimii niin kuin toimii? Helpoin selitys on se, että Venäjä haluaa taas olla suurvalta. Neuvostoliiton nöyryyttävän romahduksen jälkeinen aika oli kaaosta. Oli siinä silti myönteisetkin puolensa nykyiseen verrattuna. Boris Jeltsin, tuo sydämellinen juoppo, puhui demokratiasta ja kansalaisvapauksista sekä tunnusti neuvostovaltion rikokset, myös Suomessa. Eipä sellaista kuule enää. Nyt pullistellaan, vaikka sillä tavalla ei saa kavereita.

Jospa kysymys onkin pohjimmiltaan samasta kysymyksestä, jonka vuoksi meillä perustetaan suomikuvatyöryhmä toisensa jälkeen – meillä kun ei ole noita ohjuksia.

Mitä ne meistä ajattelee?

Vesa-Pekka Koljonen

Kirjoittaja on lehdistöneuvos, eläkkeellä oleva päätoimittaja.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.