Vertailulla vauhtia terveydenhuoltoon

Laatutiedot näkyviin sekä potilaille että lääkäreille, vaativat Lasse Männistö ja Juha Tuominen.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Potilaiden valinnanvapaus laajeni Suomessa vuodenvaihteessa. Potilaat voivat valita julkisista sairaaloista sen, jossa haluavat esimerkiksi lonkkaleikkauksensa tehtävän. Perusterveydenhuollon osalta potilas saa puolestaan valita, minkä julkisen terveyskeskuksen asiakkaaksi haluaa listautua.

Potilaan valinnanvapautta lisää myös lokakuussa 2013 voimaan astunut Euroopan unionin potilasliikkuvuusdirektiivi, vaikka kansallinen lainsäädäntö ei välttämättä ensivaiheessa täytä täysin direktiivin ajatusta liikkuvuudesta.

Kyetäkseen tekemään perusteltuja valintoja tulisi potilaalla olla käytössään palveluntuottajien laatua kuvaavia selkeitä tunnus- ja vertailulukuja.

Ruotsissa kerätään valtakunnallisesti laatutietoja 80 eri mittarin avulla kaikilta palveluntuottajilta, niin julkisilta kuin yksityisiltäkin, kansalliseen julkiseen laaturekisteriin. Kaikkia palveluntuottajia on velvoitettu raportoimaan standardoidut mittarit säännöllisesti.

Lisäksi arvioita asiakaskokemuksesta käytetään hyödyksi myös tuottajien maakuntatason vertailussa.

Suomessa tulee sosiaali- ja terveydenhuollon vertailussa suunnata Ruotsin viitoittamalle tielle. Siellä kilpailu yksityisten ja julkisten palveluntuottajien välillä on todellista, koska perusterveydenhuollossa kaikki toimijat ovat samalla viivalla. Potilas voi valita minkä tahansa palveluntuottajan, ja korvaus hoidosta annetaan kaikille tuottajille samoin perustein.

Vertailu lääketieteellisessä laadussa ja asiakaskokemuksessa on tärkeä valinnan mahdollistaja. Vastaavasti potilaan valinnanvapaus kirittää toimijoita tuottamaan lääketieteellisesti ja asiakaskokemuksellisesta parempilaatuisia palveluita.

Laatutietojen tulisi olla sekä ammattilaisten että potilaiden saatavilla. Suurin osa lääkäreistä ei pysty nyt vertaamaan oman hoitonsa tuloksia muiden lääkäreiden tuloksiin.

Lääkärit eivät voi myöskään systemaattisesti seurata, ovatko hoitaneet potilaitansa suositusten mukaan.

Laatuvertailu olisi siis arvokas työkalu myös lääkäreille hoidon tulosten varmistamiseksi ja oman työn kehittämiseksi.

Suomen tulisi ja olisi mahdollista edetä asiassa ketterästi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on esittänyt asiakkaan valintoihin perustuvaa rahoitusmallia myös meillä, ja alan ylimpänä asiantuntijana se olisi luonteva taho määrittämään vakiintunut tapa mitata lääketieteellistä laatua ja asiakastyytyväisyyttä.

Lääketieteellisen laadun osalta olisi järkevää aloittaa isoista kansansairauksista, kuten aikuistyypin diabeteksesta, josta on kansallinen hoitosuositus. Asiakastyytyväisyyden ohella myös hoitosuosituksen määrittelemät tutkimustulokset voisivat olla pakollisia, viranomaisille säännöllisesti raportoitavia lukuja.

 

Käytännössä vertailtavuus toteutuisi parhaiten helppokäyttöisen verkkopalvelun välityksellä, jollaisista maailmalla on monta hyvää esimerkkiä. Myös Suomessa on jo otettu käyttöön tällaista raportointia yksityisessä terveydenhuollossa.

Vakinaistamalla raportointi ja sen sisältö sekä osoittamalla sama raportointivelvollisuus kaikille toimijoille käynnistyisi kilvoittelu paremmalla laadulla.

Terveydenhuollon muutoksessa valinnanvapaus on tärkeä voima, mutta sitä tukemaan tarvitaan julkista vertailutietoa. 

Kirjoittajista Lasse Männistö on kokoomuksen kansanedustaja ja Juha Tuominen Terveystalon johtava ylilääkäri.