Metropolihallinto täysin uusiksi – näin se tapahtuu

Mielipide 8.9.2011 19:00

Suomen ainoa metropolialue ansaitsee nykyistä paremman hallinnon hoitamaan alueen yhteisiä asioita ja yhteistä etua.

Nykyinen kuntaperustainen hallinto ei vastaa ajan vaatimuksia. Yhteinen suunnittelu ja kehittäminen eivät onnistu tärkeissä alueellisissa kysymyksissä, muun muassa maankäytössä ja kaavoituksessa, rakentamisessa, koulutuksen toteuttamisessa ja sosiaalipolitiikassa. Yhteinen talous- ja työssäkäyntialue tarvitsee hallinnon, joka varmistaa yhteisten asioiden saumattoman hoitamisen ja varmistaa myös riittävän lähidemokratian toteutumisen.

Metropolialueen uuden hallinnon tulee kattaa pääkaupunkiseudun sekä niin kutsutut kehyskunnat.

Nykyiseltä pohjalta hallinnon uudistaminen ei näytä onnistuvan. Kaupungit kyräilevät keskenään ja keskittyvät varjelemaan omia etujaan ja intressejään. Siksi on tarpeen lähteä liikkeelle kokonaan uudelta pohjalta ja luoda hallintomalli, jollaista ei ole vielä käytössä Suomessa missään. Uudistus pitää tehdä valtioneuvoston johdolla.

Hallintomalli jakaantuisi metropolihallintoon, joka koskettaisi yhtäläisesti koko aluetta, ja paikallishallintoon. Helsinki pilkottaisiin kolmeen tai neljään paikallishallintoalueeseen, Espoo ja Vantaa kahteen, ja kehyskunnat voisivat toimia omina paikallishallinnollisina yksikköinään.

Sekä metropolihallinnolla että paikallishallinnolla olisi verotusoikeus. Verotulot olisivat yhdessä nykyisen kunnallisveron suuruiset. Henkilö- ja yhteisöverotuotoilla rahoitettaisiin tuotetut palvelut ja tarvittava hallinto.

Metropolihallinto käsittelisi ja päättäisi alueen maankäyttöön ja kaavoitukseen, liikenteeseen ja liikennerakentamiseen, asumiseen ja sosiaaliseen asuntotuotantoon, jätehuoltoon, keski- ja korkeamman asteen koulutukseen, erikoissairaanhoitoon ja erityissosiaalityöhön sekä palo- ja pelastustoimeen liittyvät asiat. Hallinnolla olisi oma vaaleilla valittu valtuusto, hallitus ja lautakunnat, oma virkahallinto ja budjetti.

Paikallishallinto käsittelisi ja päättäisi lähipalveluihin liittyvät asiat. Näitä olisivat ennen muuta lasten päivähoito, peruskoulu, terveyskeskukset ja -asemat, nuorisotyö, lähisosiaalityö sekä harrastus- ja kansalaistoiminnan tukeminen. Paikallishallinnolla olisi oma kansalaisten vaaleilla valitsema valtuusto ja sen nimeämät hallitus ja lautakunnat sekä omat paikallishallintoviranhaltijansa ja oma budjetti.

Paikallishallinto turvaisi sen, että demokratia ei vaarantuisi, kuten kävisi siirryttäessä suuriin kuntayksiköihin Helsingin seudulla. Kansalaisilla olisi mahdollisuus toimia luottamushenkilöinä sekä metropolihallinnon että paikallishallinnon edustuselimissä.

Paikallishallinnolla varmistettaisiin lähidemokratian toteutuminen, kun kansalaisia läheisesti koskettavat asiat päätettäisiin riittävän pienissä yksiköissä, joissa kansalaiset voisivat olla itse päättämässä asioista lautakunnissa ja valtuustoissa. Uhkaava demokratiavaje voitaisiin näin estää.

Aaro Harju
Kirjoittaja on filosofian tohtori.