Antti Roine: Eutanasia on ihmisen perusoikeus

Mielipide 18.8.2011 20:59

Elämämme koostuu monista eri vaiheista kuten lapsuudesta, lastentarhasta, peruskoulusta, armeijasta, opiskelusta, vanhemmuudesta, työelämästä ja eläkepäivistä.

Harva ihminen haluaa juuttua näihin vaiheisiin ikuisesti – varsinkin jälkikäteen ajatellen tällainen ajatus tuntuu hullulta. Jostain syystä haluamme kuitenkin juuttua kynsin hampain tähän lyhyeen maalliseen elämänvaiheeseen ja pakottaa myös muut samaan muottiin.

Kaikki elämämme vaiheet ovat meille tärkeitä, koska saamme niistä arvokasta kokemusta, jonka avulla opimme ymmärtämään itseämme ja auttamaan lähimmäisiämme. Tarvitsemme myös vastoinkäymisiä, koska niiden avulla opimme päättäväisyyttä, sisukkuutta ja myötätuntoa, sekä saamme tyydytystä ja iloa jota ongelmien ratkaiseminen meille tuottaa.

Ongelmia pakenemalla jäisimme tästä kaikesta paitsi. Elämässä onni suosii rohkeaa, joka tarttuu toimeen eikä pelkää virheitä eikä ihmisten puheita.

Evoluutio ohjaa elämän kehitystä – ne jotka tekevät vääriä valintoja kuolevat pois. Sama evoluutio jatkuu myös ihmisen luonnollisessa kuolemassa.

Ateisti ja vapaa-ajattelija muuttuvat taivaan pölyksi oman uskonsa mukaan; mutta vilpitön kristitty, hindu tai muslimi jatkaa pitkää opintomatkaansa maailmankaikkeuden syvyyksiin.

Uskon avulla huomaamme, että olemme jo nyt ikuisten aikakausien yli ulottuvalla matkalla kohti uusia haasteita.

Emme voi löytää uskomme todisteita testaamalla almujen, rukouksen tai hyvien tekojemme vaikutusta omaan elintasoomme, koska usko perustuu vapaaseen tahtoon.

Elämämme tarkoitus ei ole kouluttaa meistä tottelevaisia koiria, jotka tekevät oikeita moraalisia valintoja pelon tai aineellisten palkintojen takia – vaan jaloja ihmisiä, jotka puhtaasta omasta halustaan tekevät oikeudenmukaisia ratkaisuja lähimmäisiään ja itseään kohtaan. Tällaisesta elämästä saatu henkinen tietoisuus ja tyydytys omasta saavutuksesta tosin ylittävät minkä tahansa aineellisen palkinnon.

Yhteiskunnan ja työelämän kannalta on tärkeää se, minkälaisia tuloksia saamme työstämme. Sen sijaan oman itsemme kannalta kaikista tärkeintä on millä tavalla ja minkälaisin keinoin olemme työmme tehneet. Viime kädessä tärkeää ei ole onko ihminen rikas tai köyhä, älykäs tai tyhmä tai kaunis tai ruma; vaan tärkeää on ihmisen omaan vapaaseen tahtoon perustuva rehellinen valinta elämän ja kuoleman välillä.

Meidän ei tarvitse pelätä helvettiä, koska sitä ei ole olemassa. Kostonhimo on niin primitiivinen luonteenpiirre, että sitä on mahdotonta yhdistää luojaamme. Kuolemassa ei ole mitään muuta pelättävää kuin se fyysinen tuska, jota epäonnekkaat yksilöt voivat joutua kokemaan ennen luonnollista kuolemaansa esimerkiksi pitkällisen sairauden johdosta. Mitään loogista moraalista syytä on vaikea löytää, jonka perusteella ihmisen omasta tahdosta tapahtuva tuskien lieventäminen ja lopullinen armahtaminen pitäisi lailla kieltää.

Kun kaikki on tehty ja ihmisen fyysinen olemus on loppuun käytetty, ihmisellä ei ole enää mitään syytä ja moraalista velvollisuutta pitkittää maallista elämäänsä fyysisten tuskien ja nöyryytysten kautta kuolemaan. Modernin lääketieteen ja tekniikan avulla ihmisen lähdöstä voidaan tehdä arvokas tilaisuus, samaan tapaan kuin nyt tehdään opintojen valmistumisen tai eläkkeelle siirtymisen kohdalla.

Myös kuolema päättää yhden tärkeän vaiheen elämässämme – miksi ihmeessä meidän pitäisi olla surun ja epätoivon vallassa kun tämä hetki koittaa? Voisimme sen sijaan nostaa lipun ylös asti ja täyttää ystävien ja sukulaisten sielut ilolla, toivolla, uskolla sekä jälleennäkemisen varmuudella.