Kalle Mikkola: ”Puoliperustulo” tuottaisi osan perustulon eduista mutta ei lainkaan sen haittoja

Kalle Mikkola
Mielipide 14.7.2011 10:22

Ihannemaailmassa jokaiselle riittäisi hyväpalkkaisia töitä. Todellisuudessa kaikille ei löydy tehtäviä, jotka tuottaisivat juuri sen enempää kuin mitä saisi tekemättä töitä (Helsingin Sanomat 11.6.2011). Nyt ansaitusta eurosta jää käteen ehkä vain 20 prosenttia, 0 prosenttia tai jopa -2000 prosenttia, jos euro osuu vaikkapa päivähoitomaksun alarajan kohdalle. Tämä lannistaa ihmisiä tekemästä mitä tahansa töitä, joita he muuten pitäisivät vaivan arvoisina.  Tekemätöntä työtä on loputtomasti, mutta vain sellaisia yrityksiä ja työtehtäviä perustetaan ja tarjotaan, joihin oletetaan löytyvän tekijöitä.

Jos asiakas on valmis maksamaan työkeikasta 500 euroa + kulut, mistä alv:n ja sivukulujen jälkeen jäisi bruttopalkaksi noin 300 euroa ja tuloveron ja sosiaaliturvan takaisinperinnän jälkeen 50 euroa, ”efektiivinen vero” on 90 prosenttia. Henkilöltä jää siis tekemättä kaikki työ, jonka arvo on alle 1000 prosenttia (= 500/50) työn vaivasta. Tämän tapainen pienituloisilla yleinen ongelma aiheuttaa tavattomasti työttömyyttä ja taloudellista tehottomuutta.

Useimmiten esitetty ratkaisu on ”perustulo”. Siinä kaikille ihmisille maksettaisiin sosiaaliturva aivan kuin heillä ei olisi mitään tuloja. Samalla pienten tulojen verotusta kiristettäisiin niin, että vain pienituloiset hyötyisivät uudistuksesta; muiden käteenjäävä summa säilyisi lähes ennallaan. Jos tuo vero olisi 60 prosenttia, jo 417-prosenttisesti kannattavat työt tulisivat tehdyiksi, mikä poistaisi haitallisimmat ongelmat. 30 prosentin verolla kannattavuusraja olisi enää 238 prosenttia.

Kuten nämä esimerkit osoittavat, tärkeintä olisi laskea kaikkein korkeimpia ”marginaaliveroja”, kuten taloustieteessä on todistettukin. Hollannissa pieni perustulo onkin käytössä.

Vaikka ongelma on ollut yleisesti tunnistettu ainakin vuodesta 1995, se on yhä enimmäkseen ratkaisematta. Ratkaiseminen on ollut poliittisesti vaikeaa, koska esitetyissä malleissa hyötyvät myös sellaiset ihmiset, joiden ”marginaalivero” ei ole kovin suuri. Valtiovarainministeriö näet pelkää, että tästä syystä mallit eivät sittenkään maksaisi itseään takaisin. Toisaalta kukaan ei halua maksajaksi, eikä sosiaaliturvaa haluta leikata.

Ehdotan ratkaisuksi ”puoliperustuloa”, joka välttää kaikki mainitut ongelmat. Se tarkoittaa lakia enintään 60 prosentin ”marginaaliverosta”, missä ”veroilla” tarkoitettaisiin ansiotuloveron ja vastaavien lisäksi tulojen aiheuttamaa vähenemää sosiaaliturvassa sekä tulojen aiheuttamia korotuksia päivähoito- ym. maksuihin. Verottajan tietokone laskisi veroehdotukseen lopulliset summat siten, että jokaisesta ansioeurosta todella jäisi käteen vähintään 40 prosenttia. Mikään ei siis muuttuisi, mutta pahimmat kannustinongelmat korjautuisivat. Siksi malli maksaisi itsensä takaisin varmemmin kuin mallit, joissa rahaa käytetään lievempienkin kannustinongelmien helpottamiseen.

Kellään ei siis periaatteessa olisi mitään syytä vastustaa tällaista ”ilmaista lounasta”, jossa sekä kaikki ihmiset että julkinen sektori voittaisivat. Valtiovarainministeriö saattaisi tosin varmuuden vuoksi vaatia rajaverokaton 70:een eikä 60 prosenttiin, mutta mikä tahansa katto olisi parannus nykytilaan eikä haittaisi ketään. Pitkällä aikavälillä dynaamiset vaikutukset saattaisivat maksaa valtiolle takaisin alemmankin verokaton muun muassa syrjäytymis-, alkoholisoitumis- ja kotoutumisongelmien sekä rikollisuuden vähenemisen kautta. Kansalaiset voittaisivat sitäkin enemmän.

Tämä ”puoliperustulo” ratkaisisi myös toisen ongelman, jota jotkut pitävät vieläkin pahempana. On näet niitäkin, jotka ovat valmiit tekemään töitä lähes palkattakin, ainakin jos löytävät tarpeeksi mukavan työkeikan, mutteivät uskalla ottaa sitä, koska heille saattaa tulla ennustamattoman suuri tukien takaisinperintä kuukausia myöhemmin, jolloin tuloja ei enää ole.

Tässä mallissa ongelman voisi siis välttää ottamalla 60 prosentin verokortin. Tällöinhän ei voisi ikinä tulla lisäveroja, korkeintaan veronpalautusta, koska kaikki ”verot” takaisinperintä mukaanlukien pitäisi ottaa tuosta ennakonpidätyksestä.

Jo nyt tuhannet tahot ilmoittavat palkansaajista tietoja verottajalle. Veronlaskuohjelmasta ei tulisi olennaisesti nykyistä monimutkaisempaa; matemaatikko-ohjelmoija hahmottelisi sen helposti. Esimerkiksi tuo 60 prosentin veronpalautusvara jyvitettäisiin verottajalle ja eri maksutahoille numerojärjestyksessä, missä verohallinto jakaisi numerot lain puitteissa.

Usean kuukauden tuloista riippuvat summat määritettäisiin aikajärjestyksessä ja henkilökohtaiset ennen perhekohtaisia.

”Puoliperustulo” siis tuottaisi osan perustulon eduista mutta ei lainkaan sen haittoja. Siksi kellään ei pitäisi olla syytä vastustaa sitä. Poliitikot voisivat heti sopia ottavansa mallin käyttöön ja vasta sitten riidellä kattoveroprosentista ja siitä, otetaanko mallin piiriin aluksi vain osa tuista ja maksuista – jokainen otettu on parannus nykytilaan.

Siirtyminen tästä aitoon perustuloon tarkoittaisi, että tuet saisi anomattakin, töistä kieltäytyminen ei pienentäisi tukia, tukiviidakkoa yksinkertaistettaisiin ja perhekohtaiset tuet muutettaisiin henkilökohtaisiksi. Puoliperustulo tekisi täyden tai osittaisen siirtymän perustuloon helpommaksi muttei välttämättömäksi – siitäkin voi riidellä erikseen.

Keskustelu

Erinomainen ajatus, mutta siinä sen ongelman onkin. Ei tässä katellisten byrokraattien maassa haluta tehdä mitään hyödyllistä ja lisäisi jokun hyvinvointia.

Pääasia on että kaikkia vituttaa!

Aivan liian hyvä ajatus, kuten edelläkin epäiltiin! Tästä menettelytavasta siis kaikki hyötyisivät, mutta jotkut hyötyisivät himpun verran enemmän kuin toiset. Ja sehän takaakin, että idea ei voi koskaan realisoitua tässä sarvikuonojen maassa!

Kyllä kaikki huutavat epäkohdat ja veriset vääryydet nykyisissä tuissa ja avustuksissa täytyy ehdottomasti säilyttää!

Kaikki hyvä on hyvää. Kesähelteiden takia en keskittynyt tarkemmin asiaan ja kiinnostaisikin tietää, vaikuttaisiko tämä malli myös harmaata taloutta ehkäisevästi. Siis kannustaisiko malli harmaan työn korvaamiseen ’puhtaalla’ työllä?

Verotuksella (ja muilla tulonsiirroilla, btw), pitäisi olla seuraavat ominaisuudet:

Lisäansioista jää yleensä vähintään 70 prosenttia omaan käteen riippumatta tulotasosta. Jos käteen jää alle puolet, ollaan pulassa, koska ihmiset kokevat moisen lannistavana.

Pienituloisten pitäisi olla tulonsiirroissa saamapuolella, suurituloisten ei pitäisi olla.

Verotuksen pitäisi olla jonkin verran progressiivista.

Nämä periaatteet ovat yksinkertaiset, mutta jostain syystä niitä tuntuu olevan hyvin vaikea saavuttaa. Pienituloisia verotetaan, joskus erittäinkin epämotivoivasti ja tulonsiirrot tekevät kafkamaisia epäjatkuvuuksia, ns. tuloloukkuja.

Asumisen tukien pitäisi olla melko kiinteitä. Kulujen tai pinta-alan mukaan määräytyvä tuki aiheuttaa vain inflaatiota ja poistaa tulonsiirtojen kohteelta mahdollisuuden vaikuttaa asumiseen, säästöön ja kulutukseen käytetyn rahan välisen suhteen säädön.

Mikkolan esitys on hyvä, koska siinä on mietitty myös siirtymistä mallista toiseen sekä uuden verotusmallin käytännön toteutusta.

Tri. Mikkolan ehdotuksessa on teoreettisesti paljon hyvää ja mielenkiintoista, mutta nähdäkseni se kärsii (ainakin) yhdestä olennaisesta viasta, jonka takia se ei voi koskaan tulla käyttöön.

Mikäli tällainen ”matemaatikko-ohjelmoijan” tekemä puoliperustulomalli otettaisiin käyttöön, määräytyisi kansalaisen lopullinen vuotuinen veroprosentti vasta verovuoden loputtua. Kansalaisen olisi hyvin vaikeaa suunnitella verotustaan etukäteen. Kansalainen ei tyypillisesti luottaisi siihen, että hänen prosenttinsa on tullut laskettua oikein vaan epäilisi syystäkin mielivaltaa. Koska ehdotetun puoliperustulomallin tuottama veromäärä olisi sangen monimutkaisen laskentaprosessin tulos, verojen määräytymistä ei kyettäisi selittämään yksittäiselle kansalaiselle ymmärrettävästi — varsinkaan jos kansalainen itse ei ole matemaatikko-ohjelmoija tai jotain vieläkin pahempaa.

Näyttäisi siltä, että tri. Mikkolan ehdottama malli — korjatessaan nykyisen veromallin ja kansalaispalkan tiettyjä ongelmakohtia — toisi mukanaan uusia, vieläkin vaikeammin ratkaistavia ongelmia.

JCB:n otti esille tärkeän kysymyksen, jota artikkelini ei riittävästi käsitellyt.

Muissakin keskusteluissani aiheesta JCB:n esittämän tapaiset tekniset vasta-argumentit tuntuvat osoittautuneen ainoiksi relevanteiksi vasta-argumenteiksi – jos suljetaan pois se, että jotkut poliitikot ja puolueet saattavat laskea saavansa enemmän ääniä, jos tietyt yhteiskunnalliset epäkohdat säilyvät, tai yrittää kiristää joitain muita etuja puoliperustulon toteuttavaan pakettiin niin paljon, että laista ei päästä sopuun.

Kansantaloudellisen tehokkuuden, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden tai muiden ”periaatteellisten” asioiden pohjalta vasta-argumentteja ei siis tunnu löytyvän.

Mielestäni JCB:n pyytämä puoliperustulon yksinkertainen selitys kansalaisille voisi olla seuraavan suuntainen:

========== YKSINKERTAINEN SELITYS
1. Lasketaan, paljonko saisit tukia ja maksualennuksia, jos sinulla ei olisi tuloja.

2. Aina, kun sinulle kilahtaa tuloeuro, lasketaan nykylakien mukaan, paljonko siitä menee veroja ja paljonko se vähentää tukiasi ja maksualennuksiasi.
Jos tämä summa ylittää 60 senttiä, pienennetään se summa 60 senttiin (keventämällä sen euron osalta veroprosenttiasi tai etuusvähenemääsi).

3. Kohdat 1. ja 2. suoritetaan lopullisen verotuksen yhteydessä ja korjataan ”lisäveroilla” tai ”veronpalautuksilla”. Jos siis sinulla on 60 %:n verokortti, ”lisäveroja” ei voi tula.

========== MONIMUTKAINEN JA EI-YMMÄRRETTÄVÄ ON NYKYJÄRJESTELMÄ, EI PUOLIPERUSTULO

Luulen, että tuo on huomattavasti ymmärrettävämpää kuin nykyiset tuet ja maksualennukset. JCB:n kuvaama ongelma on siis lähinnä niissä, ja mahdollinen ”mielivalta” sisältyy lähinnä niihin, ei niinkään tuohon verohallinnon puoliperustulotietokoneohjelmaan.

Itse asiassa, kun tiedot noista tulisivat verohallintoon, ihminen voisi halutessaan logata sinne pankkitunnuksilla ja katsoa, miten nuo tuet ja maksualennukset menevät ja miten ne on laskettu. JCB:n kuvaama ongelma mielivallasta ja tietämättömyydestä siis vähenisi huomattavasti.

========= PITÄISIKÖ NYKYJÄRJESTELMÄÄ YKSINKERTAISTAA? PERUSTULO?

Silti, vaikka puoliperustulo näin lievittäisi tukiviidakon vaikeaselkoisuutta, kannattaisi harkita sen lisäksi nykyisen tukiviidakon yksinkertaistamista.

Pitäisikö tulontasaus toteuttaa mieluummin enemmän verotuksen kuin tulosidonnaisten maksujen kautta?
Ellei, tulisiko tulosidonnaisten maksualennusten riippua suoraviivaisemmin ja keskitetymmin tuloista?

Tämä sekä tekisi nykyjärjestelmää ymmärrettävämmäksi että tasoittaisi eri ihmisten ”marginaaliveroja”, mikä voi tuntua oikeudenmukaiselta ja mikä optimaalisen verotuksen teorian perusteella oletusarvoisesti parantaisi kannustavuutta.

Myös perustulon puolesta on monia painavia argumentteja. Jotkut kuitenkin haluavat, että (kuten toimeentulotukea nykyään) ”perustuloa” leikataan 20 – 40 %, jos ihminen kieltäytyy työnteosta. En haluaisi tässä keskustelussa mennä tuohon riitaan: puoliperustulon ideana on juuri se, että suuri osa perustulon hyödyistä saadaan jo ennen kuin tuollaiset riidat saadaan ratkaistua.

Puoliperustuloa pitäisi siis kannattaa sekä työnteon vaatijoiden että ei-vaatijoiden (työnteon kannustavuuteen luottavien) jne.

Vähentäisikö puoliperustulo perustulon vastustusta?
Vaikea sanoa. Ehkä sikäli, että se tekisi siirtymän ainakin läpinäkyvämmäksi ja pienemmäksi hyppäykseksi, koska siirtymän vaikutukset ihmisten käteenjääviin tuloihin eivät olisi niin suuria suuntaan tai toiseen. Keskustelu aiheesta keskittyisi perustulon ominaispiirteisiin eli itse asiaan.

============ VERONLASKUN TARKISTETTAVUUS

Jos JCB epäilee, että itse veronlaskuohjelmassa olisi kieroilua, niin nörtit (vaikkapa EFFissä?) keksivät siihenkin varmaan helposti ratkaisut. Kenties ne olisivat sentapaisia, että tietonsa voisi ladata netin riippumattomille laskureille tai omalle koneelleen ja tarkistaa siihen ladattavalla ohjelmalla.

Tätä auttaisi, jos veronlaskuohjelma olisi Public Domain -ohjelma, mikä voisi olla muutenkin järkevää hallinnon avoimuuden kannalta.

Tällaiset aktivistien ja kaupallisten tahojen nettiin tekemät ohjelmat voisivat myös tarjota kekseliäitä lisäpalveluita, vaikkapa laskelmia sivutöiden, keikkatöiden, lastenhankinnan tai asunnonvaihtojen taloudellisista vaikutuksista, ehkä myös tarjoten vaikkapa arviota lapsenhankinnan tuottamista lisämenoista. Siinä voisi sitten arvioida, millaiseen asuntoon, autoon tms. on varaa.

Kaikissa mahdollisissa ratkaisuissa on hyviä ja huonoja puolia. Nykymallissa huonoja puolia on enemmän kuin yleensä tiedostetaan, koska niihin on totuttu.

Kysyisin Kalle Mikkolalta, että löytyykö näitä takana olevia laskelmia jostain? Olisi kiva perehtyä niihin tarkemmin.

Matemaatikko, tarkoitatko mm. tätä: ”Jos tuo vero olisi 60 prosenttia, jo 417-prosenttisesti kannattavat työt tulisivat tehdyiksi, mikä poistaisi haitallisimmat ongelmat.”

Esimerkissä henkilön työn arvo oli 500 euroa (siis asiakas suostuisi maksamaan 500 euroa + ei-työkulut + muiden työnjohdon, henkilöstöhallinen ym. panoksen jne.)
ja sivukulujen ja alv:n jälkeen tästä jäisi 300 euroa bruttopalkaksi (tämä suhde 500/300 riippuu alasta ja yrityksestä; netissä on esimerkkejä yli ja alle tämän).

Jos vero olisi 60 %, käteen jäisi 300 euroa – 60 % = 120 euroa tuosta työstä, jota asiakas piti 500 euron arvoisena.

500/120 = 4,17 = 417 %, joten tällaiset 417-prosenttisesti hintansa arvoiset työt tulisivat juuri ja juuri tehdyiksi.

Jos taas henkilö pitäisi tuota työpanostaan 125 euron arvoisena ja asiakas 500 euron arvoisena, työtä ei enää kannattaisi teettää. Tämäkin on 375 euron yhteiskunnallinen hyvinvointitappio, mutta tuo 60 %:n rajaverokatto sentään tekisi 417-prosenttisesti kannattavat työt myös verojen jälkeen kannattaviksi eli sikäli poistaisi kaikkein pahimmat kannustamattomuuden aiheuttamat tehottomuudet yhteiskunnasta. Kaikkia ei voi saada pois, jos työtä halutaan verottaa näin paljon, joten on tyydyttävä pahimpien poistamiseen, silläkin päästään pitkälle ja tehdään työnteko mahdolliseksi paljon useammalle.

Tuosta ”matemaatikko” huomaa nopeasti, että tämä
tekemättä jäävien töiden maksimaalinen tehottomuussuhde = työn arvo asiakkaalle / työpanoksen arvo työntekijälle
on (raja)veron aidosti kasvava funktio. Se siis saadaan minimoitua minimoimalla korkein rajavero (rajavero = marginaalivero suomeksi). Siksikin ehdotan tätä ”puoliperustuloa” eli rajaverokattoa.

Muut veroratkaisut tekevät joillekuille kannattaviksi vieläkin vähemmän kannattavia (joskin silti selvästi kannattavia) työpanoksia mutta toisilta estävät yhteiskunnallisesti paljon kannattavampiakin keikkoja/sivutöitä/töitä. Siksi tuo rajaveron tasaaminen lienee pienin paha ja työllisyyden maksimoiva ratkaisu. Muunlaiset veronkevennykset siis tuskin yhtä tehokkaasti parantaisivat työllisyyttä ja talouden tehokkuutta.

Koska yli 60 %:n rajaveroja on eniten työttömillä ja hyvin vähillä työtunneilla olevilla, tähän puuttuminen luultavasti myös vähentäisi syrjäytymistä tehokkaasti.

Ehdotan puoliperustulon minimaalista toteutusta: kenenkään tulot eivät muuttuisi enempää kuin on pakko.

Esimerkki: Tiina Työtön saa nyt 700 euroa tekemättä mitään, 1000 euron tuloilla hänelle jäisi 800 euroa (verottaja vie 200 euroa, tuet viedään pois) ja 2000 euron tuloilla 1600 euroa. Puoliperustulossa nuo käteenjäävät summat olisivat 700, 1100 ja 1600.

Siis tässä kannustin mennä töihin kasvaisi olemattomasta hyvin suureksi (koska köyhälle 400 e lisää on paljon), kannustin mennä vaativampaan hommaan (1000 -> 2000 euroa) olisi vielä suurempi vaikkei yhtä suuri kuin ennen, ja korkeampituloisten tilanne säilyisi ennallaan.

Kansantaloudesta tulisi paljon tehokkaampi ja työttömyys ja syrjäytyminen romahtaisivat.

Näin tuosta ensimmäisestäkin tonnista jäisi käteen 400 euroa enemmän kuin töitä tekemättömälle (1100 – 700) mutta sitten seuraavan tonnin rajavero kiristyisi vastaavasti. Siis ennen välillä 0 – 1000 euroa Tiina ”maksoi” 90 % ”veroa”, välillä 1000 – 2000 vain 20 %. Puoliperustulossa luvut ovat Tiinalle 60 % välillä 0 – 1000, 60 % välillä 1000..1750 ja 20 % välillä 1750..2000.

Siis tuo 90 %:n rajavero painettaisiin 60 %:iin, jolloin osa siitä pullistuisi tokan tonnin puolelle mutta yli 1750 euroa kuussa ansaitsevien tilanne ei muuttuisi. Kukaan ei maksaisi entistä enempää veroa mutta 1 – 1750 euroa ansaitsevat maksaisivat entistä vähemmän ”veroa” (heidän ”veroprosenttinsa” pienenisi ja käteen jäisi enemmän; 0 euroa tai yli 1750 euroa ansaitsevien tilanne säilyisi ennallaan).

Näin kaikkien kannattaisi tehdä töitä (ja tukia ei jouduttaisi ikinä perimään takaisin keltään, joka on käyttänyt 60 %:n verokorttia; muiltakin enintään tuon erotuksen verran eikä ”yli 100 %” kuten joillain nyt).

Tämän version, joka muuttaa mahdollisimman vähän ja ”mahdollisimman” harvan tilannetta, valtiovarainministeriö varmaan hyväksyisi alemmalla verokatolla kuin sellaisen, jossa ”rajaveron” huiput leikattaisiin ”tasaamatta”.

Matemaatikkoversio selityksestä: jos verottajan ohjelma huomaisi, että jostain eurosta menee nykylaeilla yli 60 senttiä ”veroa” (mukl. tukien pienenemät), ohjelma merkitsisi erotuksen ”veronpalautuksiin”, mutta henkilön seuraavien eurojen vero vastaavasti nostettaisiin 60 senttiin kunnes tuo lisäveronpalautussumma nollautuisi, minkä jälkeen noudatettaisiin taas vanhoja ”veroprosentteja”. Siis jos jonkun tulot loppuvat pian tuollaisen superverotuskohdan jälkeen, hän saisi ”veronpalautuksia”, mutta muilta ne sulaisivat pois ja mentäisiin siis nykylakien mukaan.

Muistutan jälleen, että sivukulut yms. huomioiden ”60 %:n rajaverokatto” on oikeasti noin 75 %:n katto sille, paljonko valtio saattaa omia työn arvosta. Tuskinpa (ainakaan paljon) tuon korkeampi katto lisäisi valtion nettotuloja yhtään, ennemmin vähentää, etenkin pitkällä aikavälillä.

Huom.:
http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Verotuksen+pit%C3%A4%C3%A4+edist%C3%A4%C3%A4+talouskasvua/1135259326450
” 2,4 prosenttia työttömistä ei olisi vuonna 2007 hyötynyt työllistymisestä lainkaan taloudellisesti ja 15 prosenttia olisi saanut enintään 20 prosentin lisätulon.”

En tunne tuota tutkimusta, mutta ehkä siinä ei huomioitu lastenhoitokuluja, työpaikkalounaan lisäkuluja ym. järjestelyjä. Todellinen kannattavuus lienee siis vielä huonompi. Kun jotkut vaativat 10 euron minimipalkkaa, he voisivat myös ja jopa ensin vaatia lainmuutosta niin, että 10 eurosta jäisi edes 4 euroa käteen, ei 0 – 2 euroa kuten sitaatissa.

Jyrkkä ei kansalaispalkalle!
Perustelut:
Suomeen ehdotetut perustulomallit lähtevät siitä, ettei perustulo voi olla niin suuri, että sillä yksinään tulisi toimeen pitkää aikaa, ja siksi näitä malleja on kutsuttu osittaisiksi perustulomalleiksi.
Näiden mallien ongelmana on, että niissä perustulon päälle tarvitaan edelleen tarveharkintaista sosiaaliturvaa, jolloin järjestelmä ei ole yhtä yksinkertainen kuin täydelliset perustulomallit = kommunistiset mallit ,jossa valtio maksaa palkan ja asumisen työtä vastaan.
Lempinimi Tälle mallille PITÄISI olla oikeasti : KOKA eli Kommunismi Kapitalismi malli.
Jan Otto Anderssonin teksteissä kansalaispalkka on perustulon kaltainen tuki, mutta se maksetaan vain, jos kansalainen tekee hyödyllistä työtä. -> Siirrytään takaisin Kommunismin pariin –>Tämän ajatuksen takana on:
– Yritykset maksattaa palkan valtion ja veron maksajien piikkiin ja yritykset käärii voitot.

Tässä koko perustulo tiivistettynä.

Joka tapauksessa Perustulo ei poistaisi muita tuen muotoja , tästä huolimatta ihminen joutuisi hakemaan lisätukea .

Ei tämä selkeytä yhtään sosiaalitukia.

Nykyinen systeemi on vallan mainio ja hyvä ja kyllä sillä pärjää kun elää hyvin tarkasti.

Yllä mainittu on totta JA TEITÄ IHMISET HUIJATAAN NYT 6-0 PERUSTULOLLA.

Totta kai politiikot ja yrittäjät teille markkinoi tätä ,jotta saavat yhteiskunnan ja verovaroin kustannettua ilmaista työvoimaa , pätkä ja satunnaisiin töihin , ottamatta palkka vastuuta lainkaan tai hyvin vähän.

Tämä ei edistä kunnon palkan maksua vaan antaa näille juuri mahdollisuuden laskea palkka kustannuksia Valtion piikkiin ja veronmaksajien piikkiin yli puoleen nykyisestä , perustellen olemassa olevaa perustuloa ”pohjapalkkana” .

Herätkää kiitos ajoissa!

Tässä linkki asiaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perustulo#Perustulon_k.C3.A4sitteet