Päättäjillä on vastuu talouden kasvusta – Suomi tarvitsee teknologiaministerin

Mielipide 14.4.2011 20:00

Suomi on pienenä maana hyötynyt globalisaatiosta. Se on osaamisensa avulla kasvattanut vientiä lähes puoleen kansantuotteesta.

Vientituloilla on maksettu hyvinvointiyhteiskunnassa välttämätön tuotteiden ja palveluiden tuonti. Tuonti tarjoaa runsaasti työpaikkoja myynnissä, huollossa ja kotimarkkinayrityksissä, joten vienti määrää myös työllisyyden.

Lamavuonna 2009 Suomen vienti väheni 16 miljardia euroa (20 prosenttia) ja työttömyys kasvoi 50 000:lla (28 prosenttia). Se johtui siitä, että valtaosa viennistä on investointitavaroita, joiden kysyntä laman aikana vähenee.

Elvytystoimilla työllisyyttä voi ylläpitää, mutta silloin valtio velkaantuu.

EU on nyt toipumassa lamasta, mutta uusi lama uhkaa, jos asiansa huonosti hoitaneiden maiden talous romahtaa ja johtaa markkinoiden ketjureaktioon.

Päättäjien vastuulla on hyväksyä tukitoimet ja tarkka valvonta. Uusiutuvan laman seuraukset olisivat paljon pahemmat.

Huippuosaamiseen ja tutkimukseen panostettava

Suomessa päättäjien vastuulla on myös viennin kotimaisten edellytysten turvaaminen. Vienti on alkanut vetää ja työttömyys vähentyä. Erona aikaisempaan on, että esimerkiksi elektroniikka- ja sähköteollisuuden vienti ei ole kasvanut. Koko viennin kasvun jatkuminen edellyttää huippuosaamista ja tutkimustoimintaa uuden tiedon tuottamiseksi, jotta uusia innovaatioita ja yrityksiä syntyisi.

Varoittava esimerkki päättäjien vastuun ja tiedon puutteesta on teollisuuden kehittämisen laiminlyönti 1950-luvulla. Nyt 2000-luvulla vastaava tilanne uhkaa toistua huippuosaamisen ja tutkimuksen laiminlyönnin seurauksena.

Suomi selviytyi sotakorvauksista lisäämällä insinöörikoulutusta ja kehittämällä uutta teollisuutta.

Sotakorvausten päätyttyä 1950-luvulla teollisuuden kehittämistä ei jatkettu. Maa- ja metsätalouden työpaikat vähenivät, mutta päättäjät viivyttivät Otaniemen rakentamista. Liian myöhään, vasta 1960-luvun lopulla alettiin lisätä insinöörikoulutusta ja laajentaa tutkimusta. Satojatuhansia suomalaisia joutui 1960- ja 1970 luvuilla muuttamaan Ruotsiin töihin.

1990-luvulla Suomen vienti kasvoi nopeasti muun muassa elektroniikka- ja sähköteollisuuden innovaatioiden ja huippuosaamisen ansiosta.

Päätetyt sijoitukset tekniikan yliopistoihin 1980-luvulla ja Tekesin perustaminen 1983 tukemaan yritysten innovaatioita loivat sille edellytykset.

Lisää tukea uudelle toiminnalle

2000-luvulla päättäjiltä on vastuu unohtunut. On kuviteltu menestyksen jatkuvan itsestään. Teknillisten tieteiden ja osin myös luonnontieteiden yliopistojen opetuksen ja tutkimuksen resurssivajauksen on annettu kasvaa.

Huomattava osa yritystuista on mennyt vanhan toiminnan jatkamiseen. Kilpailukyky on heikentynyt. Osaajia alkaa siirtyä ulkomaille.

Suomen paras tekniikan yliopisto TKK on 2000-luvulla kansainvälisessä arvioinnissa pudonnut sata sijaa sijalle 140 maailman tekniikan yliopistojen laatulistalla. TKK:n edellä ovat jo 25 maan, kuten Indonesian, Thaimaan ja Turkin parhaat tekniikan yliopistot.

Aalto-yliopiston budjettivaroja ei ole lisätty tarvetta vastaavasti. Suomen hyvä koulutustaso on enää myytti.

Uuden eduskunnan on tunnistettava sille kuuluva vastuu. Kasvun edellytyksiin on investoitava.

Tekniikan yliopistojen tutkimusalat on selvitettävä ja opetuksen ja tutkimuksen budjettitoimintamenot nopeasti kaksinkertaistettava. Suomen Akatemian ja Tekesin varoja on lisättävä. Ammattikorkeakoulujen insinöörikoulutuksen taso ja määrä on tarkistettava ja tekniikan opetusresursseja opiskelijaa kohti lisättävä.

Kasvun ja työllisyyden turvaamiseksi on valtioneuvoston kansliaan nimettävä teknologia- ja tiedeministeri vastaamaan tekniikan ja luonnontieteiden yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kehitysohjelmasta. Ministerin käyttöön on budjetissa osoitettava riittävät toimintavarat.