Vanhemmat koulun kiusaajina

Katri Merikallio
Mielipide 4.10.2009 07:00

Seuraan läheltä muutaman opettajan elämää, eikä kateeksi käy. Lapset ovat mahtavia, mutta vanhemmat…

Ääritapaus lienee siuntiolainen koulu, jossa kiusaamisenvastainen vanhempainilta päättyi siihen, että eräs isä kävi käsiksi opettajaan. Poliisi piti kutsua paikalle.

Lievempiä, mutta yhtä lailla puhuttavia tapauksia riittää. Eräässä helsinkiläiskoulussa jonkun pojan pipoon oli syljetty. Opettaja selvitti asiaa, ja kävi ilmi, että kähinää oli ollut, mutta poika ei kokenut itseään kiusatuksi. Koulu tarjoutui pesettämään pipon. Pojan isälle tämä ei riittänyt. Hän vaati, että koulun pitää teettää piposta dna-tutkimukset. Kun näin ei tehty, isä teki rikosilmoituksen. Poliisit sitten tutkivat pipoa, löytyykö sylkeä.

Tai toinen isä joka kieltäytyy avaamasta tietokoneeltaan Wilma-ohjelmaa, johon luokanvalvoja merkitsee vanhempia varten lasten poissaolot. Isän mielestä hänen ei tarvitse avata ohjelmaa, koska liike-elämässäkin tiedon lähettäjän vastuulla on huolehtia, että tieto tulee perille. Isälle pitäisi siis lähettää tieto hänen oman lapsensa liikkeistä aina erikseen henkilökohtaisella sähköpostilla.

Tai äiti joka tuskastuneena kysyy ekan luokan vanhempainillassa, että milloin opettaja aikoo aloittaa käytöstapojen opettamisen lapsille.

Toistuvaa on kuulema myös se, että kun opettaja pyytää vanhempia keskustelemaan oppilaan pulmista, vanhempi ei suinkaan etsi pulmaan – kuten lintsaamiseen – ratkaisua, vaan käy lapsensa kanssa kimppaan. Kroonisen huonon omantunnon kanssa kamppaileva vanhempi pääsee kerrankin liittoutumaan lapsensa kanssa yhteistä vihollista vastaan.

Yksi jo läpeensä uupunut rehtori arveli, että osa vanhemmista ei enää hahmota koulun ja päiväkodin eroa. Päiväkodissa ollaan palvelua nauttivia asiakkaita, mutta kouluun lapset tulevat oppimaan – ja vanhempien pitäisi ensisijaisesti tukea tätä. Vuorovaikutus on hyvä juttu, mutta yksi opettaja ei voi räätälöidä opetusta 25 perheen tunnetilojen mukaiseksi.

Valtaosa vanhemmista on opettajien mukaan kivoja ja kannustavia, mutta mitä tehdä näille koulujen kiusaajille? Toisten vanhempien väliintulo voisi olla hyvä alku.

Keskustelu

Lisaa malleja koulumaailmasta.

10-vuotias poika oli ottanut veljensa mopon. Ajeli aamulla ennen koulun alkamista koulun pihan kukat tohjoksi, hiekkakaytavat ’ympyroita’ tayteen. Opettaja soitti isalle.
’Mistas niita uusia Kimi Raikkosia tulee jos ei poikien annea harjoitella.’

Poika varasti isan viinakaapista viskipullon. Myi sen luokkakaverilleen. Otettiin yhteytta isaan.
Isa oli vihainen pojalle. Siitako, etta poika otti viskipullon. Ei, vaan ettei pyytanyt enemman hintaa.

Mikahan lienee, etta vanhemmilla on leppymattomia kaunoja koulua kohtaan?

Mitenkä yhteistyö sitten voisi olla tasapuolista, toista kunnioittavaa ja rakentavaa, kun toisella puolella on syrjäyttämättömät viranhaltijat ja toisella puolella oppivelvollisuus, toisella puolella yhteisö joka pääsääntöisesti tuntuu suojelevansa omiaan ja peittelevänsä virheitä, toisella puolella pitkistä työpäivistä huonoa omaatuntoa potevat vanhemmat ja maailmansa laajennuksesta väsyneet pikkulapset, toisella puolella väsynyt ylisuurta ja ylivilkasta joukkoa paimentava ”mä en jaksa enää muuta kuin olla töissä täällä” -henkilö, toisella puolella tiedonpuutteesta murehtivat vanhemmat jotka yrittävät saada lastensa katkonaisista tarinoista kuvaa siitä mitä koulussa oikein tapahtuu…

Sama ilmiö on havaittavissa myös terveydenhuollossa. Kantelujen määrä on noussut huimaa vauhtia ja tyytymättömiä asiakkaita/potilaita/omaisia on hurjasti aiempaa enemmän. Tietysti kielteinen palaute tulee joskus aiheesta, mutta toisaalta moni ihminen elää voimakkaassa tyytymättömyyden tunteessa. Kun noiden tunteiden purkamiselle ei löydy kanavaa, viranomaiset otetaan yhä useammin maalitauluiksi. Viranomaiset voisivat joissain asioissa ryhdistäytyä ja pitää kiinni tietyistä linjoistaan. Tietysti oikeuden ennakkotapaukset voisivat tuoda viranomaisille rohkeutta toimia järkevästi.

Voisiko joissakin noista tapauksista olla kyse siitä, että vanhempi kokee joutuvansa alistumaan opettajien päätäntävallan alle? Ongelma saattaisi osaltaan ratketa, jos lasten kotiopetusta tuettaisi nykyistä enemmän. Tiedostavat vanhemmat nähdäkseni kykenisivät ihan hyvin opettamaan etenkin ensimmäiset luokat kotona. Tämä olisi hyvä siksikin, että ensimmäisillä luokilla on aivan liikaa oppilaita suhteessa siihen, kuinka paljon oppilaat yleisesti kaipaisivat tukea.