Vanhanen: Kuntaverokatto on hyvinvointilupaus

SKnetin toimitus
Mielipide 2.1.2009 11:46

Valtiolla on vastuu kansalaisistaan joka puolella Suomea, toteaa pääministeri Matti Vanhanen SK:lle kirjoittamassa puheenvuorossaan. Oletko samaa mieltä pääministerin kanssa?

Seuraavassa Vanhasen SK:ssa 1/2009 (ilm. 2.1.2009) julkaistu mielipidekirjoitus kokonaisuudessaan:

Esitin keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksessa marraskuun lopussa kansalaisten yhdenvertaisuuden vuoksi kuntaverokaton asettamista tulevaisuudessa. Kuntien veroprosentit eivät saa mielestäni erkaantua liian kauaksi toisistaan. Tällä hetkellä ero on jo viitisen prosenttia. Jos kansainvälisen talouskehityksen pahimmat uhkakuvat toteutuvat, ero voi kasvaa vielä suuremmaksi. Tätä ei voi hyväksyä.

Suomen Kuvalehdessä (49/2008) haastateltu asiantuntija Pekka Parkkinen kritisoi esitystäni ja kehotti näitä kuntia kuntaliitoksiin. Eli naapurikunnan ehkä yhtä pienituloiset veronmaksajat laitettaisiin maksamaan vaikeuksissa olevan kunnan menot. Olisi eri asia, jos esimerkiksi Utsjoki voisi liittyä Espooseen, mutta sillä ei ole sellaista naapuria. Yhteisvastuussa valtio on luonteva kumppani.

Myös monet muut asiantuntijat ovat rientäneet tyrmäämään ehdotukseni. Esitykseni on nähty muun muassa kaventavan kunnallista itsehallintoa. Tätä en niele, sillä kunnilla on monia muitakin velvoitteita, joille lainsäädäntö asettaa raamit. Näiltä kriitikoilta unohtuu, että valtiolla on myös vastuu kansalaisistaan joka puolella Suomea. Demokratia ja kansalaisten oikeus palveluihin on voitava sovittaa yhteen. Kun teoriataso ei tunnu toimivan, täytyy uskaltaa ehdottaa myös suoraviivaisia ideoita. Siksi tein ehdotukseni.

Parhaillaan on valmistelun loppusuoralla ministeri Mari Kiviniemen johdolla kuntien valtionosuusuudistus. Siinä tullaan etsimään Robin Hoodin hengessä malli, joka nykyistä paremmin turvaa palvelut kaikkialla Suomessa lähivuosina. Se vastaa kuntatalouden haasteisiin hallitusohjelman mukaisesti. Oma esitykseni katsoo jo tämän ajan yli.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen tavoitteena on koota palvelujen järjestämisvastuu nykyistä laajemmille hartioille ja turvata siten palvelut joka puolella Suomea. Tavoitteena ei ole pelkät kuntaliitokset. Pelkästään niillä ei voida turvata kansalaisten palveluja ja niiden rahoitusta. On kuitenkin selvää, että yhteistyöstäkään ei ole avuksi joillakin alueilla.

Suomessa on joitakin kuntia, jotka ovat erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa. Näille kunnille yhteistä on poikkeuksellisen korkea veroprosentti, erittäin harva asutus sekä väestön väheneminen ja vanheneminen. Lisäksi ne ovat jo valtion erityishuomion kohteena ja sitoutuneet terveeseen taloudenpitoon sekä valtion suosituksiin. Esittämässäni mallissa vuoropuhelu olisi tiiviimpää ja edelleen lainsäädäntöön perustuvaa.

Valtionosuusjärjestelmän on mielestäni oltava sellainen, että verorasitus ei missään kunnassa nouse kohtuuttoman suureksi, eikä eriydy liiaksi. Jos näin näyttää käyvän, valtion on otettava vastuu kansalaisten hyvinvointipalveluista niissä kunnissa, joissa tilanne alkaa luisua käsistä ilman omaa syytä. Valtion on lunastettava hyvinvointilupauksensa. Esimerkiksi Pohjois-Lapissa tämä alkaa olla ilmiselvää.

Kirjoittaja on pääministeri ja Suomen Keskustan puheenjohtaja.

Teksti
Matti Vanhanen

Keskustelu

Toivoisi, että pääministeritason henkilö osaisi prosenttilaskun. Kuntien veroprosenttien ero ei ole viitisen prosenttia. Se on pahimmillaan viitisen prosenttiyksikköä. Prosenteissa se tekee yli 20 prosenttia.
Asiana Vanhasen ehdotus merkitsee, että kuntapoliitikot saisivat kuntalaisten kukkaron lisääksi harrastukselleen takaajaksi valtion. Kertokaa Joku poliitikoille mistä valtion rahat tulevat.

Koko maa on pidettävä asuttuna. Tyhjiö vallataan aina. Valtio on vastuussa tästä eikä kunnat,joten tasausta tarvitaan.Vanhanen on oikealla asialla,mutta se ei näytä miellyttävän sammakkoperspektiivistä katsovia.

Tässä on kyse juuri isommasta perspekstiivistä. Miksi pitää olla erikseen kunnallisvero, kun kuitenkin tarvitaan kaikkialla valtio apuun, viimeistään ”perälaudaksi” kuten Vanhasen ehdotuksessa. Asia on oikea verotuksellisen tasa-arvon nimissä. Kunnallisveron poistaminen toisi verotuksellisen tasa-arvon – kaikkialla maksettaisinn saman verran. Mutta edelleen pääministerin pitää osata prosenttilasku.

Voi voi. Tähän on tultu kun on siirretty kuntien vastuulle kaikki mahdollinen – erityissairaanhoidosta työttömyyden lievittämiseen. Tämä on ollut oikeiston (keskusta+kokoomus+kristilliset) tavoite jo pitkään, koska on haluttu siirtyä tasaveroon jota kunnallisvero on parhaimmillaan/pahimmillaan. On käsittämätöntä hurskastelua Vanhaselta tulla esittämään nyt jotain muuta. Tiedoksi – monet merkittävät ratkaisut tehdään hallituksessa – siis siellä missä Vanhanen on pääministeri.

On totta.että pelkästään kuntaliitoksilla ei voida hoitaa
kuntien palvelujen rahoitusta. On kuitenkin huomattava,
että tasavero merkitsee entista suurempaa valtion valvon-
taa. Löysätään remmiä ja annatetaan valtion naksaa loput.

Kuntaliitoksen varjopuoli on se,että entinen itsenäinen kunta voi joutua syrjäkylän asemaan ja passivoituu.
Paras tulos tulee silloin, kun molempia hankkeita toteutaan rinnakkain. Pienikin voi olla tehokas ja kaunis.

Jännä juttu tämä kuntien ”itsenäisyys” ja valtion ”ohjaus”. Joskus tulee väkisin mieleen, että kunnallishallinto ei ole mikään tae asioiden tehokkaasta hoitamisesta ja varojen järkevästä käytöstä. Veikkaisin, että esimerkiksi koko maan terveydenhuolto olisi parempi hoitaa valtion toimesta (alueorganisaatio toki tarvittaisiin), kuin kuntien ja sairaanhoitopiirien puuhasteluna. Esimerkiksi yksi yhteinen tietojärjestelmä säästäisi jo huimia summia! Kansalaisten terveydenhoidon taso ei saisi riippua siitä, missä kunnassa sattuu asumaan.

Esitykseni ei tähtää tasaveroon eikä kuntien kesken samantasoiseen verotukseen vaan siihen, että asukkaat niissäkin kunnissa, joissa kaikkien tuottavuustoimien jälkeenkin veroprosentti on kohtuuttoman korkea, voisivat saada lain heille suomat palvelut. Utsjoen kaltaisten kuntien ongelma liittyy heikkoon veropohjaan ja olosuhteista johtuviin poikkeuksellisen kalliisiin kustannuksiin. Eivätkä ne muutu vaikka kaksi vähäväkistä ja köyhää kuntaa liittyvät toisiinsa. Mallissanihan kunnat eivät saisi tätä verokaton yli tulevaa valtionosuutta ehdoitta, vaan joutuisivat valtion holhoukseen, jolla taataan se, että muiden verovaroja ei käytetä leväperäisesti. Ja tästä ”holhouksesta” pääsisi irti normaaliin itsehallintoon painamalla veroaste/kustannukset katon alle. Nythän monet näistä kroonisessa rahapulassa olevat kunnat käyvät vuosittain Helsingissä hattu kourassa anomassa harkinnanvaraista valtionapua. Silläkin on ehtonsa, mutta en pidä sitä pysyvänä järjestelynä hyvänä.
Otan vastaan ”prosentti/prosenttiyksikkö” kritiikin, vaikkei sillä itse asian kanssa ole juuri tekemistä. Omassa kunnassani ja myös naapurikunnissa veroprosentti päätetään prosenttimuodossa – ei prosenttiyksikköinä.

Ongelmana on se, miten kuntien menot saadaan pidettyä hallinnassa? Se ei näytä onnistuvan nykymenolla.

Kustannusten eli menojen hallinta tulee olemaan kunnille todella suuri haaste. Miten tähän päästään? Siinä sitä onkin kuntapäättäjillä todella paljon miettimistä, pitkäksi aikaa.

Kuntien menojen kasvu edes muutamassa prosentissa taitaa olla nykypoliitikoille melkein liian vaikea tehtävä. On mukava luodan kaikenlaisia etuisuuksia äänestäjille, kun on käytössä veronmaksajien rahat.

Kustannusten karkaaminen käsistä on aina huonoa poliittista johtamista kunnissa. Menokuria ei näytä olevan helppo saavuttaa nykyisenkään kunnallisen itsehallinnon aikana.

Jotkut puhuvat, että nykyisillä resursseilla pärjätään. Pärjätään toki, mutta miten kuntien menot saadaan jäädytettyä täysin samalle tasolle. Sitä kikkaa eivät nykyiset kunnallispoliitikot taida kyetä millään tekemään. Onhan menot kasvaneet joka vuosi, jonkin verran.