Vangeilla on paremmat olot kuin vanhuksilla palvelutaloissa

Mielipide 16.7.2013 11:00

Sain viestin naiselta, joka kertoi hoitavansa sukulaisensa raha-asioita. Sukulainen on vanha, muistisairas mies, joka asuu pienen kunnan palvelutalossa, kahden hengen huoneessa.

Nainen kirjoittaa: ”Tänään sieltä (palvelutalosta) soitettiin, että ulkoilemaan pääsee, jos maksaa ulkopuoliselle ulkoiluttajalle 10 € ulkoilukerralta, mahdollisuus kolmeen ulkoiluun viikossa eli 30 € viikossa, 120 € kuukaudessa. Hoitajat eivät ehdi ulkoiluttaa.”

Kirjoittajaa huolestuttavat maksujen korotukset ja uudet maksut. Palvelukodin maksut kuukaudessa ovat: Vuokra kahden hengen huoneessa 250 euroa. Hoitopalvelumaksu 190. Ateriat 12 euroa vuorokaudessa eli 360 euroa kuukaudessa. Yhteensä 800 euroa.

Maksut on suhteutettu miehen tuloihin. Uutena maksuna on tänä vuonna alettu periä kaikilta asukkailta tasasuuruinen siivousmaksu 40 euroa kuukaudessa. Ja nyt sitten ulkoilu muuttui maksulliseksi.

Miehen nettotulot ovat 1 080 euroa kuukaudessa, joten hänelle jää pakollisten maksujen jälkeen käyttövaraa 240 euroa. Tästä palvelukotiasukkaan on kustannettava lääkkeensä, henkilökohtaisen hygienian hoidon kulut ja muut menot. Kolme kertaa viikossa ulkoilua kuukaudessa vie käyttövarasta puolet, 120 euroa. Lääkekuluja hänellä on noin 50 euroa kuukaudessa.

Maksut eivät ole erityisen korkeat. Vuokra on kohtuullinen, kun kaksi asukasta jakaa huoneen. Mutta ulkoilusta 120 euroa kuukaudessa keikauttaa tilanteen huonoksi. Tuli mieleen puheet, että vangeilla on paremmat olot. Ja että lehmillä on ulkoiluun oikeuttavat direktiivinsä. Mutta vanha ihminen on eri tilanteessa: raha ratkaisee.

Kirjoittaja kysyy, eikö ulkoilussa avustaminen todellakaan kuulu palvelutalon arkirutiineihin. Vanha sukulainen pärjää, kun hänellä on vähän rahaa säästössä. Asukkaina talossa on useita ikäihmisiä, joiden tulot ovat paljon pienemmät – he jäävät nyt ilman ulkoilua.

Palvelutalon nettisivuilla kerrotaan, että maksut määräytyvät tulojen ja varallisuuden mukaan.

Palveluasumisen maksut ovat villi alue, jossa maksut ja niiden määräytymisperusteet vaihtelevat kunnittain ja sen mukaan, onko palvelutalo kunnan vai yksityinen. Maksuilta puuttuu lakiperusta, joka säätelisi niiden määräytymistä ja esimerkiksi asukkaan velvollisuutta käyttää säästöjään tai myydä omaisuuttaan maksujen hoitamiseen. Nykyisin kuulee, että kunnissa ehdotetaan (varovaisesti) omaisuuden myyntiä, jotta asuminen palvelutalossa voi jatkua.

Keskustelua ikäihmisten suuremmasta osallistumisesta oman hoivansa kustannuksiin on pidetty Suomessa tabuna. Nyt asia on tullut enemmän esiin. Yksi esimerkki siitä on pankkien markkinoima niin sanottu käänteinen asuntolaina. Iäkkäät henkilöt omistavat yleisesti asuntonsa, ja käänteinen asuntolaina merkitsisi, että henkilö saisi lainaa asuntoaan vastaan ja voisi käyttää rahan oman hoivansa tai muuten hyvinvointinsa edellyttämiin kustannuksiin.

Ensin on kuitenkin selvitettävä, mikä on ikäihmisen palvelujen ydin, joka hänellä on oikeus odottaa saavansa. Luottamus siihen, että saa palvelua, hoitoa ja hoivaa silloin, kun tarvitsee, on hyvän vanhuuden edellytys. Tämän lupauksen täytyy olla oikeudenmukainen ja yhtäläinen maan eri osissa.

Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut työryhmän pohtimaan palveluasumisen maksuperusteita ja valmistelemaan asiakasmaksujen uudistamisehdotukset. Aikaa työryhmällä on vuoden loppuun.