Välimäki: Lääkkeen viitehinta tukee potilasta

SKnetin toimitus
Mielipide 19.6.2008 07:15

Kilpailu ei toimi EU:n lääkemarkkinoilla, kansliapäällikkö Kari Välimäki kirjoittaa.

Lääkkeiden hintoja ja lääkekorvausjärjestelmää on arvioitava paitsi lääketeollisuuden myös asiakkaiden maksukyvyn ja julkisten korvausjärjestelmien kannalta.

Potilaille hoidollisesti täysin samanarvoisista eri kauppanimellä myytävistä valmisteista voi koitua lääkkeiden maksajille useiden kymmenien eurojen hintaero.

Hallituksen sosiaalipoliittisen ministeriryhmän ehdottaman uudistuksen tarkoituksena on turvata kaikille laadukas ja kohtuuhintainen lääkehoito sekä saattaa laillisesti markkinoilla olevat ja hoidollisesti toisiaan vastaavat lääkevalmisteet korvausjärjestelmässä yhdenvertaiseen asemaan.

Lääkkeiden korvausjärjestelmä on kansallisesti päätettävä asia. Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Suvi-Anne Siimes tyrmäsi ehdotuksen (SK 20/2008).

Viitehinnan perusteena olisi halvimman valmisteen hinta lisättynä 1,50-2,00 eurolla. Viitehintajärjestelmässä lääkekorvausta ei siis makseta halvimman lääkevalmisteen hinnan mukaan.

Viitehintajärjestelmän myötä lääkkeiden käyttäjät säästäisivät kymmeniä miljoonia euroja vuodessa. Kalleimman ja halvimman valmisteen välinen hintaero yhtä lääkepakkausta kohti voi olla kymmeniä euroja, jopa yli 100 euroa.

Myös lääkekorvausjärjestelmän rahoittajana valtio saisi merkittäviä säästöjä.

Myös viitehintajärjestelmässä potilas voi saada korvauksen viitehintaa kalliimmasta valmisteesta, jos lääkäri katsoo, että potilas tarvitsee juuri tätä valmistetta.

Lääkevaihto mahdollistaisi lisäksi sen, että potilas voisi vaihtaa lääkkeen apteekissa edullisempaan vastaavaan valmisteeseen.

Viitehintajärjestelmä ei koskisi markkinoilla olevia uusia valmisteita. Lakiehdotuksen mukaan viitehinta asetettaisiin vasta siinä vaiheessa, kun markkinoilla on myös rinnakkaisvalmisteita.

Ei ole järkevää, että yhteiskunta maksaa korkeampaa korvausta lääkkeestä, joka on terveyshyödyiltään täysin vastaava kuin toinen laillisesti markkinoilla oleva huomattavasti edullisempi valmiste.

Intressikiista sosiaali- ja terveysministeriön ja Lääketeollisuus ry:n välillä ei näytä koskevan viitehintajärjestelmää vaan sitä, siirtyvätkö analogiamenetelmäpatentin suojaamat valmisteet lääkevaihdon piiriin, kun markkinoille tulee laillisesti geneerisiä kilpailijoita.

Tässä on satojen miljoonien eurojen taloudellinen intressi: tuetaanko potilaiden ja julkisen korvausjärjestelmän kustannuksella yhtä osaa lääketeollisuudesta vai saavatko potilaat ja samalla korvausjärjestelmä nämä lääkkeet nykyistä halvemmalla?

EU suosittelee, että jäsenvaltiot suuntaisivat toimenpiteitä suoran lääkkeiden hintavalvonnan sijasta kohti lääkekustannusten korvaamisen valvontaa.

Viitehintajärjestelmä lisäisi kilpailua lääkemarkkinoilla, mikä merkitsisi lääkkeiden hintojen alenemista. Euroopan komissio käynnisti alkuvuodesta 2008 lääkemarkkinoita koskevan sektoritutkimuksen. Lähtökohtana on havainto, ettei kilpailu toimi lääkemarkkinoilla kovin hyvin.

EU:n alueella patentti- ja lääkelainsäädäntö ovat toisistaan riippumattomia. Patentti ei takaa missään EU-maassa valmisteelle tiettyä hintaa tai korvaustasoa, toisin kuin Siimes antaa ymmärtää. Esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa on käytössä Suomeen ehdotettua laajempi viitehintajärjestelmä.

Toisaalta viitehintajärjestelmässä ei puututa patenttisuojaan, vaan kyse on sosiaalivakuutuksesta maksettavasta etuudesta.

Missään EU-maassa lääkevalmisteen hoidollista arvoa ei arvioida valmisteen patentin, kauppanimen tai lääkeyrityksen perusteella.

Jos eri kauppanimellisillä valmisteilla hoidollinen arvo on samanlainen, mutta hintaero on huomattava, ei kalliimman valmisteen
korvaamista täysimääräisesti voida pitää perusteltuna.

Uudet lääkkeet eivät läheskään aina ole parempia kuin markkinoilla jo olevat lääkkeet. EU-maiden lääkekorvaus- ja hintaviranomaiset etsivät keinoja, joilla yhteiskunnan varat kohdennettaisiin mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti.

Teksti
Kari Välimäki
SK 25-26/2008 (ilm. 19.6.2008)

Kirjoittaja on sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö.