Väestönkasvu on tuomiopäivän kello

Afrikan kohtalo koskee myös meitä, kirjoittaa Hiski Haukkala.
Hiski Haukkala
Mielipide 3.9.2015 22:00

Väestönkasvu on tuomiopäivän kello, jonka tikitystä Afrikan lukuisat positiiviset trendit koettavat pysäyttää. Edessä on kilpajuoksu, jonka panoksena on maanosan tulevaisuus ja ajan mittaan myös sen lähialueiden – etenkin Euroopan – vakaus. Tämä on juoksu, jonka vain afrikkalaiset itse voivat juosta…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Keskustelu

Onpa mahtavaa, että ulkoministeriössä joku näkee suuria kokonaisuuksia. Olen vähän yllättynyt, että merkittävä suomalainen tiedotusväline tällaista julkaisee. Pahoin silti pelkään, että järkipuhe hukkuu kaiken muun sekaan. Tämähän oli vain ”mielipide” eli pisara mielipiteiden valtameressä.

Miten päättäjiin ja tiedotusvälineisiin saataisiin pätevää, loogiseen ajatteluun kykenevää porukkaa? Valitettavasti tehtäviin ei oikein tahdo valikoitua älykkäin ja tasapainoisin ihmisjoukko, koska sellaisten yksilöiden tunnistaminen on vaikeaa. Ihminen ei tunnista itseään pätevämpiä, koska oman ajattelun rajat estävät näkemästä noiden rajojen yläpuolelle.

Hiski Haukkalan kirjoitus nostaa monen muunkin suomalaisen tunnistamat näkökohdat esille niin hienovaraisesti, ettei niitä voida enää torjua yksinkertaisilla rasismisyytöksillä. Se on hyvä avaus keskustelun viemiseksi asialinjalle puolin ja toisin.

Ihmetyttää kovasti miten tällä somen aikakaudella monet muutkin asiat kuin maahanmuutto alkavat elää aivan omaa elämäänsä todellisuudesta irrallaan. Vielä suurempi ihmetyksen aihe on, että myös poliittiset päättäjät näyttävät olevan virtojen vietävissä. Suomenkin hallitus näyttää olevan lähinnä ajopuu niin maahanmuuttopolitiikassa kuin talouden hoidossakin. Jos isoja poliittisia päätöksiä tehdään pikemminkin oletettuun kannatuskehitykseen kuin realiteetteihin peilaten, toivo paremmasta lienee menetetty.

Haukkala osuu todella asian ytimeen. Siirtolaistulva on tauti, jota ei saa nujerrettua hoitamalla pelkkiä oireita, ja siinäkin Eurooppa onnistuu huonosti. On traagista, että ihmiset maksavat omat ja läheistensä säästöt päästäkseen vaarantamaan henkensä matkalla, joka ei tule johtamaan oikein mihinkään. Tämä ei kuitenkaan lopu niin kauan kuin elintasokuilu ammottaa valtavana ja rikolliset tahot tekevät ihmissalakuljetuksella voitokasta bisnestä.

Euroopan rantamilla käydään myös sotaa, joka on inhimillinen katasrofi ja jonka jaloista pitää voidakin paeta. Sotaa pakenevien asian sotkeminen laittomien siirtolaisten kysymykseen tuntuu olevan liiankin helppoa. Syyriassa eletään nyt oloissa, joissa ihmisillä ei enää ole kotia ja isänmaata puolustettavana. Hädänalaisten auttamatta jättäminen lietsoo kriisiä ja vahvistaa Isisiä – ja tuo lopulta vain lisää pakolaisia Eurooppaan.

Järjen ääni!
Afrikan ja lähi-idän konfliktit, sodat, ääriliikkeet, vainot ja vihanpito yhdistettynä köyhyyteen ja lisääntyvään ilmastopakolaisuuteen on valtava ongelma. Kun tähän sitten vielä lisätään raju väestönkasvu, ollaan lähellä täyttä katastrofia. Sodat loppuvat joskus, viholliset saadaan neuvottelemaan ja sopimaan, mutta miten saadaan miehet uskomaan, että lasten holtiton siittäminen ei ole miehen mitta. Jospa kymmenen resuista äidin vaivoin ruokkimaa lasta hökkelissä olisikin häpeä eikä tuottaisikaan arvostusta miehelle. Jospa kiehuvan hornankattilan Gazan ostetuin lääke olisikin muu kuin Viagra. Työttömyys, köyhyys, näköalattomuus, katkeruus vievät helposti ääriliikkeisiin ja -tekoihin.