Väestönkasvu on tuomiopäivän kello

Afrikan kohtalo koskee myös meitä, kirjoittaa Hiski Haukkala.

Profiilikuva
Afrikka
Teksti
Hiski Haukkala
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Väestönkasvu on tuomiopäivän kello, jonka tikitystä Afrikan lukuisat positiiviset trendit koettavat pysäyttää. Edessä on kilpajuoksu, jonka panoksena on maanosan tulevaisuus ja ajan mittaan myös sen lähialueiden – etenkin Euroopan – vakaus. Tämä on juoksu, jonka vain afrikkalaiset itse voivat juosta. Me voimme vain koettaa auttaa, kirittää ja toivoa parasta.

Voi olla, että väestönkasvu osoittautuu myllynkiveksi, joka vie Afrikan takaisin pohjalle. Jos näin käy, on nykyinen siirtolaispaine Välimerellä vain kevyttä alkusoittoa tulevasta kansainvaellusten ajasta.

Kotimainen maahanmuuttokeskustelumme missaa tämän suuren kuvan tyystin. Sen ongelma on kaksi täysin vastakkaisiin ideologisiin leireihin poteroitunutta ääripäätä. Yhtäällä on ”maahanmuuttokriittisiksi” itseään kuvaava joukko. Heillä on paljon hyviä argumentteja maahanmuuton huonoista puolista, mutta vain vähän ymmärrystä mitalin kirkkaammasta puolesta. Lisäksi heidän viestejään turmelee liian montaa kriitikkoa elähdyttävä rasismi.

Toisella puolella on kirjava joukko ihmisiä, jotka ajavat avoimempaa ja suvaitsevampaa Suomea lähes hinnalla millä hyvänsä. Tavoite on sinänsä kannatettava, mutta ideologisuudessaan aate vetää kovin monta mutkaa suoriksi.

Näiden ääripäiden välillä ei julkisuudessa tunnu olevan juuri mitään. Rationaalista debattia ei käydä, vaan leimakirveet sujahtelevat suuntaan jos toiseen. Tuloksena on ”keskustelua”, joka on lähinnä vain vihaista ääntä: Puhutaan aidanseipäistä kummankin ääripään uskoessa, että juuri heidän kantansa on ainoa oikea.