Uusi paneeli biodiversiteetin turvaamiseksi – apua suomalaisosaamisesta?

Luonnon monimuotoisuuden teemavuosi 2010 päättyi hälyttäviin uutisiin suomalaisen lajiston tilasta. Joulukuisen uhanalaisuusarvion mukaan noin 10 prosenttia tarkastelluista lajeista on vaarassa hävitä maastamme. Jo aiemmin on arvioitu, että luontotyypeistämme noin puolet on uhanalaisia.

Myös maapallon mittakaavassa ekosysteemien toimintakyky ja niiden tuottamat hyödyt ihmiselle uhkaavat rapautua. On arvioitu, että kaksi kolmasosaa maapallon ekosysteemien tuottamista palveluista on heikentynyt tai uhattuna.

Esimerkki vaarantuneesta ekosysteemipalvelusta on hupenevien luonnonvaraisten pölyttäjähyönteisten korvaaminen tarhatuilla hyönteisillä. Tämä aiheuttaa viljelijöille lisäkustannuksia, jotka helposti siirtyvät kuluttajien maksettaviksi.

Biodiversiteetin köyhtymisen on havaittu myös johtavan muun muassa allergioiden ja mielenterveysongelmien yleistymiseen.

Maailman päättäjät ovat viimein heräämässä monimuotoisuuskadon ja ekosysteemien rapautumisen aiheuttamiin ongelmiin.

YK:n ympäristöohjelman tehtäväksi on annettu luoda kansainvälinen elin, joka arvioi luonnon monimuotoisuuden häviämisen syitä ja vaikutuksia. Tämä biodiversiteetti- ja ekosysteemipalvelupaneeli IPBES pyrkii luomaan entistä vankemman perustan päätöksenteolle, joka tähtää luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden kestävään käyttöön.

Suomella on paljon annettavaa uudelle paneelille, sillä maassamme on kansainvälisesti korkeatasoista biodiversiteettitutkimusta. Tutkimuskentässä on kuitenkin katvealoja, joka tarvitsee lisää voimavaroja tiedon vaikuttavuuden parantamiseksi ja uuden paneelin työn tukemiseksi.

Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden kytkennät ja vaikutukset hyvinvointiimme tunnetaan vielä puutteellisesti. Sama koskee ilmastonmuutoksen ja biodiversiteetin välistä vuorovaikutusta.

Rakennetun ympäristön ja kaupunkiluonnon ekosysteemipalveluiden tuntemus ja tiedon hyödyntäminen maankäytössä on vajavaista. Samaten tarvitaan tietoa ohjauskeinojen vaikuttavuudesta sekä niistä yhteiskunnallisista prosesseista, jotka ohjaavat ekosysteemipalveluiden hyödyntämistä. Puutteita on myös ymmärtää, miten ihminen omaksuu tietoa ja käyttää sitä luonnon monimuotoisuuden hyväksi.

Paraskaan tutkimustieto ei yksinään pysäytä monimuotoisuuskatoa. Siihen tarvitaan tutkimukseen perustuvia yhteiskunnan päätöksiä. Jotta tutkimustulokset välittyisivät yhteiskuntaan, tutkijoiden ja tiedon hyödyntäjien välistä vuorovaikutusta tulee voimistaa. Juuri tähän tähtää uusi paneeli. Myös Suomessa tulee lisätä tällaista vuorovaikutusta, sillä monesti luonnon monimuotoisuuden häviäminen johtuu kansallisista päätöksistä ja paikallisista tavoista toimia.

Uusi kansainvälinen paneeli avaa tutkijoiden ja päätöksentekijöiden vuorovaikutukseen perustuvan mahdollisuuden luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Onnistuminen edellyttää monitieteistä lähestymistapaa, tutkimuksen vahvistamista erityisesti yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen alalla sekä tiedon hyödyntämisen tehostamista. Suomen on tartuttava tähän mahdollisuuteen.

Näin Suomi toteuttaisi oman biodiversiteettistrategiansa tavoitteet – pysäyttää luonnon köyhtyminen ja vahvistaa maamme kansainvälistä vaikuttavuutta.

Jari Niemelä ja Eeva Furman
Niemelä toimii professorina Helsingin yliopistossa, Furman Suomen ympäristökeskuksessa.