Urho Kekkosella olisi pitänyt olla blogi

Tuomo Lappalainen
Mielipide 4.7.2009 16:00

Poliitikot ovat osanneet myllyttää toisiaan ennenkin.

Pakko se on myöntää. Niin paljon kuin ”etelän metia” onkin viime aikoina keskustaa ryöpyttänyt, yhtä kovaa tekstiä ei täältäkään sylttytehtaasta ole juuri kuultu.

Siis että puoluesihteeri Jarmo Korhonen (kesk) on mätä luuseri, peluri ja läpikiero ihminen.

Tarvittiin kokoomuksen kansanedustaja Hanna-Leena Hemming sanomaan se ääneen. Tai tarkemmin ottaen, kirjoittamaan blogiinsa.

Mutta onko Hemmingin kielenkäyttö niin uutta kuin ensi lukemalta tuntuu?

Pieni vilkaisu historiaan kertoo, että on sitä osattu ennenkin, paremmissakin piireissä.

Esimerkiksi presidentti Urho Kekkonen myllytti milloin ketäkin saatanan tunaria tulikivenkatkuisissa kirjeissään. Kekkosen edeltäjän J.K. Paasikiven taannoin julkaistuista päiväkirjoista selviää, ettei vanha presidentti antanut monille aikalaisilleen senkään vertaa arvoa kuin Hemming Korhoselle.

Ero on vain siinä, että suuri yleisö sai tietää Paasikiven purkauksista vasta vuosikymmenien kuluttua, turvallisesti jälkijunassa.

Jos Urkki tai Juho Kusti olisi aikoinaan pitänyt blogia, se olisi ollut varma hitti.

Hyvä kuitenkin, että tämä mainio varaventtiili on edes nyt poliitikkojen käytössä. Ja erityisen hyvä on, että sitä käytetään niin kuin Hemming ja muutama muukin tekee.

Suomalaisen politiikan läpitunkeva tylsyys johtuu ennen kaikkea poliitikkojen ylikorrektista ja tekopyhästä kielestä, jossa pienikin tölväisy on heti hävytön kunnianloukkaus. Huippuunsa tämä hurskastelu on jalostettu eduskunnassa, missä sellaistakaan politiikan perusasiaa kuin valehtelua ei saa kutsua sen oikealla nimellä.

Yhtä lailla kuin on tärkeää, että asiakirjat ovat julkisia, avoimuuteen kuuluu myös, että poliitikot paljastavat perimmäiset ajatuksensa ja tunteensa. Blogeissa se näyttää onnistuvan parhaiten.

Yksi asia ei kuitenkaan luonnu poliitikoilta verkossakaan: nokkela huumori.

Vaikka blogi olisi kuinka räväkkä, se menettää nopeasti tehonsa, jos teksti on pelkkää totista torvensoittoa. Ajatelkaa kuinka herkullista olisi, jos Hemming ja Korhonen jatkaisivat sanailuaan vaikkapa Winston Churchillin ja Lady Astorin tapaan:

”Jarmo, jos olisin vaimosi, laittaisin kahviisi myrkkyä.”

”Hanna-Leena, jos olisin miehesi, joisin sen.”

Keskustelu

Olisiko tosiaan UKK tyytynyt räksyttämään puoluesihteerille, vai olisiko käynyt suoraan pääpäsmärin kimppuuni?

Vanhanenhan tässä on tekeytynyt muistamattomaksi ja tietämättömäksi, kun Korhonen on puolestaan yrittänyt olla avoin.

Mahtaako muuten kukaan järkevä uskoa että takarivintaavi Hanna-Leena Hemming olisi ihan omasta päästään keksinyt tulla ulos niin iskevästi että HS oli ovella vastassa? Ettei vaan ”sparraaja” Tom Moring olekin kaiken takana?

Äreä olisi äreän Urkin blogi ollut. Kommentoinnit olisi varmaan estänyt blogistaan. Eihän istuvaa presidenttiä siihen aikaan saanut kyseenalaistaa. Ei ainakaan julkisesti. Urkki oli aikansa presidentti eikä pärjäisi tällä vuosituhannella blogaamallakaan.

Nyt kovasti kirjoitellaan Hondurasin presidentin puolesta ja vastaan. Miksi armeija puuttui peliin?
4 vuoden presidentin virkakausi oli lahestymassa loppuaan. Uudelle kaudelle ei ollut lain mukaan mahdollista paasta. Pressa halusi niin kovin uudestaan. Halusi jarjestaa ’kansanaanestyksen’ jatkokaudestaan.

Kekkosen aikaan Suomeen oli tulossa presidentinvaalit, 6 vuotta oli kulunut. Moneskohan 6-vuotiskausi se jo olikaan? Ei tainnut Kekkonen itsekaan muistaa.
Urho oli vasynyt vaaleihin. Pitaisi taas alentua kaikenlaisiin typeriin vaittelyihin, pitaisi kirjoituttaa uusia valheita joita vaalipuheiksi kutsutaan. Taas pitaisi junailla uusi noottikriisikin neuvostoliittolaisten toverien kanssa. Mista siihenkaan aina uusia aiheita riittaa. Ystavyyttahan oli syvevvetty ja laajennettu…
Hanenko, Urho Kekkosen, pitaisi alentua moiseen?

Kekkonen lupasi harkita ryhtymista taas uudelle kaudelle mikali hanta tultaisiin PYYTAMAAN presidentiksi, eika uusia vaaleja pidettaisi.
Menivat joukolla, taisi olla Kalevi Vesilintu etunenassa. Ja Urhohan SUOSTUI! Mitapa turhia joistain typerista perustuslaeista, kuningas on aina kuningas. Olisi varmaan suostunut taas uudestaan, ja taas..Tuli kuitenkin esteita suunnitelman tielle. Dementia. Ja lopulta Suuri Noutaja.

Vasta Koiviston aikaan saatiin aikaan lainmuutos presidentin 6+6 vuoden virkakausista.

Kekkonenhan kasvatti jo perintoprinssiakin itselleen vaikkei ihan vakavissaan uskonutkaan ikina tulevansa kykenemattomaksi hoitamaan presidentin tehtavia.
Prinssia koulutettiin, jopa arkipaivan asioihin. Minkavarisia pukuja, miten takinlieve tyonnetaan taakse ja toinen kasi housuntaskuun. Miten kumarretaan arvokkaasti. Kumartamisopissa Prinssi ei oikein edistynyt. Hanen mielestaan kumartaminen tarkoittaa etta tyonnetaan rehellinen suomalainen persus puoli metria taaksepain.

Prinssihan oli lahes marsalkka Mannerheimin luokkaa. Kumpikin oli ratsastanut Aasiassa. Marsalkka, silloinen Venajan armeijan upseeri, piipahti Aasiassa hevosella. Prinssi ratsasti kiinalaisella kivihevosella. Oli silloin ministerivierailulla Kiinassa.

Jos prinssista (tohtori, kirjailija, Kivihevosratsumies, tiedemies Lapin Korkeakoulussa, kuuluisa tanhuaja..)olisi tullut Suomen Tasavallan presidentti, kalliista presidentinvaalijarjestelmasta olisi luovuttu. Mista olisi loytynyt koskaan haastajaa talle Valtiomiehelle. Jo tohtorinvaitoskirja osoitti aivan huikean ylivoimaisen nakemyksen. Ei, haastajia ei olisi ollut.

Oppi-isansa tavoin hankin ilmoitti tassa taannoin, etta han voisi kenties ryhtya ministeriksi jos hanta tullaan PYYTAMAAN. Tultiin PYYTAMAAN. Harasi vastaan, halusi jatkaa tiedemiehen tyotaan. Lupaili jo jatko-osaa kirjasarjaansa On TOTUUDEN aika. Suostui kuitenkin koska Maan Etu vaati.

Kekkonen oli tunnetusti ärhäkkä mutta myös huumorintajuinen aikansa presidentti. On vaikea kuvitella että hän olisi julkisesti puuttunut kaikenmailman kissanristiäisaiheisiin. Media tietenkin olisi siitä kenties jopa hurrannut ja taputtanut käsiään.Viisaana miehenä Urkki tyytyi käyttämään julkista sanaansa etupäässä vain virallisissa yhteyksissä, ja näin asettautui kaikenlaisen epäasiallisen riepottelun yläpuolelle. Tällä tyylillä media jäi myös vaille ”paljastuksia”, joita kyllä sitten jälkeenpäin on reposteltu sitäkin enemmän.

Aika ajoin huomaa kaipaavansa Kekkosen lukeneisuutta. Sitä kansakin arvosti.

Sen sijaan Koivisto ihailee James Bondia, Ahtisaari nukkuu Maamme-kirja tyynyn alla ja Halonen ihailee komeapukuisia kadettiupseereita.

Kekkonen olisi blogissaan osannut erottaa yllyttäjät yllytyshulluista. Armotta hän olisi paljastanut kähmyrieverstien taustalta todelliset suunnittelijat, eikä olisi ampunut yhtä puoluesihteeriä.

UKK on kuollut ja SK jatkaa fantasioiden tiellä.
HohHoijaa.