Työurien pidentäminen jäi kesken – hallituksen on tehävä lisää

On hienoa, että suomalaiset elävät yhä pidempään. Tänä vuonna syntyvistä poikavauvoista suuri joukko elää yli 90-vuotiaiksi ja tyttövauvoista jopa joka toinen satavuotiaaksi. Terveiden vuosien lisääntyessä on luontevaa, että ihmiset tekevät nykyistä pidempiä työuria. Ei ole mahdollista, että tulevat ikäluokat opiskelevat kolmekymppisiksi, ovat 30 vuotta työssä ja sen jälkeen jopa 40 vuotta eläkkeellä. Pidemmät työurat ovat välttämättömiä julkisen talouden kuntoon saattamiseksi.

Maaliskuussa työmarkkinajärjestöt sopivat työurien pidentämisestä arvioijasta riippuen viidestä kuukaudesta vuoteen. Se paikkaa kestävyysvajetta vajaasta miljardista kahteen miljardiin euroa. Yleinen käsitys on, että nyt päätetyillä toimilla ei päästä hallituksen ja järjestöjen yhteiseen tavoitteeseen: vuonna 2025 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä olisi 62,4 vuotta.

Hallitusta on syytä onnitella siitä, että järjestöt pingersivät kasaan konkreettisen työurasopimuksen. Toimet lisäävät työhyvinvointia, parantavat työterveyshuoltoa, uudistavat työttömyysturvaa ja työeläkejärjestelmää. Järjestöt tekivät työn hallituksen puolesta.

Tämä ei kuitenkaan riitä, ei kestävyysvaje ole mihinkään kadonnut. Kannustammekin hallitusta hakemaan myös itsenäisesti keinoja työurien pidentämiseksi.

Työurasopimuksessa päätettiin eläkemaksujen korottamisesta 0,4 prosentilla vuosille 2015-2016. Eläkemaksun korotukset maksavat puoliksi työntekijät ja työnantajat. Vuositasolla korotus maksaa 330 miljoonaa euroa. Hallituksen tai järjestöjen papereissa ei ole näkynyt huolta siitä, mitä vaikutuksia korotuksilla on työllisyyteen, ostovoimaan tai suomalaisen työn kilpailukykyyn.

Vuoden 2016 jälkeinen maksutaso päätetään osana eläkeuudistuksen jatkovalmistelua. Maksajien näkökulmasta luulisi olevan olennaista, että maksutaso olisi tiedossa pidemmällä aikavälillä ripottaisten korotusten sijaan.

On ollut hämmentävää seurata, millaista keskustelua työurista ja eläkeiästä on käyty. Pääministeri Matti Vanhanen osoitti siviilirohkeutta avaamalla työurakeskustelun, mutta hänestä on jopa tehty syyllinen siihen, että työmarkkinajärjestöt eivät saa päätöksiä aikaan.

Ilmapiiri on kaukana 2010-luvun avoimesta kansalaisyhteiskunnasta. Jos et toistele sopimusyhteiskuntaa ja kolmikantaa, olet niitä vastaan. Kriittisiä puheenvuoroja karsastetaan.

Ymmärrämme hyvin, etteivät työmarkkinaosapuolet luovu vallastaan. Miksi luopuisivatkaan, sillä eduskunta ja hallitus sietävät järjestöiltä melkein mitä vain.

Eläkejärjestelmän uudistamista on katsottava järjestelmän toimivuuden ja kestävyyden, julkisen talouden ja sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmista. Eläkeuudistus ei saa hautautua kabinetteihin, vaan vaihtoehtoisista poluista on käytävä laajasti kansalaiskeskustelua ilman leimakirveitä.

Ainakin Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL on kiitettävällä tavalla aktivoitunut työura-asioissa. Juuri nuorten onkin syytä olla kiinnostuneita asiasta, sillä heitä tulevaisuuden ratkaisut ennen kaikkea koskevat.

Työurakeskustelu on paljon enemmän kuin kiistely siitä, pitääkö eläkeikää nostaa vai ei. Olennaista on, että viime aikoina on yhä enemmän kiinnitetty huomiota työterveyteen ja työkyvyn tukemiseen.

Suomalaisia ei pidä syyllistää siitä, että elämme yhä pidempään ja terveitä elinvuosia on monella yhä enemmän. Katukeskustelussa törmää usein kysymykseen, että miksi työuria pitää pidentää, nuorethan pitäisi saada töihin ja työttömiäkin on niin paljon.

Juuri näistä syistä avoin ja virikerikas kansalaiskeskustelu pidemmistä työurista on paikallaan.