Tyly varoitus

Kun kuunteli Aleksei Kudrinin alustuksen, on vaikea nähdä ratkaisueväitä Ukrainan kriisiin.

Profiilikuva
Aleksei Kudrin
Teksti
Ville Pernaa
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Emme vielä tiedä, mitä tällä kertaa jää näkemättä, sanoi Kultarannan kokousteltassa saksalainen veteraanidiplomaatti Wolfgang Ischinger, yksi tämän vuoden Kultaranta-keskusteluiden kansainvälisistä alustajavieraista.

Hänen esimerkkinsä olivat tuttuja: kun vuoden 2014 alussa kristallipalloa katseltiin, kukaan ei nähnyt siellä Krimin miehitystä tai Isisin nousua.

Kansainvälinen järjestys on mennyt tyystin uusiksi puolessatoista vuodessa. Tämä on myös se kehys, johon sijoittuvat presidentti Sauli Niinistön vuonna 2013 aloittamat Kultaranta-keskustelut. Niihin presidentti on nyt kolmena vuonna kutsunut satakunta asiantuntijaa keskustelemaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta.

 

Kun nyt muistelee ensimmäistä kertaa kesäkuussa 2013, pohdintaa käytiin aika lailla puhtaalta pöydältä. Presidentin toimikausi oli vielä alussa, ja ensimmäinen hänen kautensa aikainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko oli valmistunut joulukuussa 2012. Silloin nähtiin pohjoismaisen puolustusyhteistyön renessanssi. Keskusteluja leimasi ajoittain jopa jonkinlainen pohjoismainen euforia.