Poliittista nimittelyä

Politiikka ei todellakaan ole tylsää. Vaikka yhteisten asioiden hoitaminen politiikan kautta ei ehkä olekaan muodissa, poliitikkoja ei voi syyttää yrityksen puutteesta. Käänteitä ja tunnekuohuja on nähty eduskunnan käytävillä kuin telenovelassa.
Erojen ja erottamisten, loukkaantumisten ja riemukkaiden yhdistymisten seurauksena on paitsi vahvistettu vanhoja poteroita myös synnytetty uusia. Ja uusillehan tarvitaan nimi. Sellainen kuin vaikka Kansalaispuolue, Sininen tulevaisuus tai tämä upouusi Liike Nyt.
Nimiä mitä nimiä, ei siinä mitään. Nimeävät tarkoitteensa, erottavat sen muista kaltaisistaan ja jäävät suurin piirtein mieleenkin. Poliittisen toimijan nimeltä odottaisi kuitenkin enemmän. Vähintään puhuttelevia mielikuvia ja positiivista erottautumista massasta.
Aloitetaan vaikka Väyrysen kautta palstatilaa keränneestä Kansalaispuolueesta. Toimiva, muttei hyvällä tahdollakaan kiinnostava. Tätä nimeä et erehdy luulemaan luonnonsuojelujärjestöksi tai elokuvakerhoksi. Kyseessä on todellinen ”sitä saa mitä tilaa” -nimi, jonka kantajalta ei kannata odottaa ketteriä ratkaisuja modernin maailman ongelmiin. Tai ei ehkä edes niiden tunnistamista.
lari@suomensuojelija.fi
Kolumnisti tutkii ja opettaa suomen kieltä Helsingin yliopistossa.