Tuputtamisesta on tullut olennainen osa suomalaista palvelukulttuuria

KOLUMNI: Patukkatarjousten tyrkyttäminen ei kerro myyjän huomaavaisuudesta.

Lataan kiireessä matkakorttiani kioskin kassalla. Myyjä ei kuitenkaan huomaa hoppuani: ”Otatko vielä meidän patukkatarjouksen viidellä eurolla?” No en nyt ota. Sama toistuu aseman kahvilassa. ”Saisiko olla vielä tuore muffinsi?” No ei saisi. Haluan vain tilaamani kahvin saadakseni unet karistettua silmistä.

Suomalaista palvelukulttuuria on syytetty tylyydestä. Ei small talkia, ei hymyä, ei asiakkaan huomioon ottamista. Tutkimusten mukaan esimerkiksi kioskiostosten tekemisen kaava on minimalistinen: asiakas sanoo, mitä haluaa. Myyjä kertoo, mitä tuote maksaa. Siinä se.

Mikäli myyjä ja asiakas eivät vaihda edes tervehdyksiä ja kiitoksia, on tylyyden leima tietenkin ihan ansaittua. Toisaalta huomaan, etten välttämättä kaipaa pakollista aamukahvia hakiessani kummoista lepertelyä. Ainakaan en kaipaa tyrkyttämistä.