Tuomioja: Turvatakuut ilman toiveajattelua

SKnetin toimitus
Mielipide 14.2.2008 11:20

Suomen etujen mukaista on korostaa EU:n turvatakuiden vahvaa merkitystä, arvioi Erkki Tuomioja SK:lle kirjoittamassaan puheenvuorossa. Oletko samaa mieltä kirjoittajan kanssa?

Teksti Erkki Tuomioja
SK 7/2008

Uuden turvallisuuspoliittisen selonteon valmisteluun liittyen on puhuttu paitsi Natosta myös EU:n uuden reformisopimuksen ns. turvatakuulausekkeesta. Edellisen osalta ei uusia linjauksia tehdä, mutta EU-sopimuksen voimaantulo on tuomassa uuden elementin Suomen turvallisuuspoliittiseen asemaan.

Valtiosihteeri Teija Tiilikainen tekee selvitystä lausekkeen merkityksestä ja tulkinnasta. Se tuskin voi päätyä muuhun kuin siihen, että kyse on unionimaiden keskinäistä solidaarisuutta korostavasta poliittisesta lausumasta, jonka velvoittavuuden määrittävät viime kädessä jäsenvaltiot itse. Sellaisena se tietenkin vahvistaa kaikkien EU-maiden turvallisuutta, vaikka ei vielä ole sotilasliiton kaltainen sitoumus. Auktorisoitua tulkintaa turvalausekkeesta ei ole, eikä siitä muissa maissa ole käyty samanlaista keskustelua kuin Suomessa, jossa se usein liitetään Nato-kysymykseen.

Suomen etujen mukaista on korostaa turvatakuiden vahvaa merkitystä, mutta sortumatta toiveajatteluun niiden suhteen. Siksi olen itse varovainen myös sen suhteen – vaikka sitä toivon – missä määrin artikla luo pohjaa itsenäisen eurooppalaisen puolustuspolitiikan luomiselle tulevaisuudessa, sillä EU-mailla on tästä edelleen perin erilaisia näkemyksiä.

Artiklan syntyhistoriaan on kuitenkin syytä palata muun muassa siksi, että viimeksi Ilkka Pastinen on (SK 5/2008) esittänyt väärän käsityksen Suomen osuudesta artiklan muotoiluun hallitustenvälisessä konferenssissa (HVK). Taustaksi lainaan artikkeliani Financial Times -lehdessä 28.10.2003. Tervehdin sopimusta valmistelleen konventin ehdotuksia ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, mutta kirjoitin myös:

”Mutta konventti esitti myös kahta huomattavasti kiistanalaisempaa artiklaa koskemaan niitä maita, jotka täyttävät tietyt vaativammat kriteerit puolustukselle. Näiden sallittaisiin ensinnäkin ryhtyä ns. rakenteelliseen yhteistyöhön sekä perustaa keskinäinen puolustusvelvoite, johon sitä haluavat maat voivat liittyä. Kysymys kuuluu, miksi Eurooppaan pitäisi perustaa itse itsensä nimittämä sisärengas turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehittämään? Tarvitsemme epäilyksettä edistystä tällä alalla, mutta sen täytyy koskea Unionia kokonaisuudessaan.”

”Perustuslain nk. ’turvatakuut’ herättävät arkaluontoisen kysymyksen EU-Nato ja transatlanttisista suhteista. Suomelle on selvää, että vain Nato voi antaa tällaisia takuita tämän päivän Euroopassa. Jos Suomi luopuisi sotilaallisesta liittoutumattomuudestaan – mille ei ole tänään sen enempää tarvetta kuin kannatusta Suomessa – niin silloin lähettäisimme hakemuksen Natoon. Mutta esitetyn artiklan torjuminen ei sulje pois sen muotoilun kehittämistä tavalla, joka on kaikkien hyväksyttävissä.”

Alkuperäiset esitykset olisivat jakaneet EU:n kahteen ryhmään ja edellyttäneet erillisen pöytäkirjan laatimista ns. turvatakuisiin liittyville maille. Tätä eivät hallitus ja eduskunta halunneet, aivan siitä riippumatta, kumpaan ryhmään olisimme lopulta ilmoittautuneet. Tiedossamme myös oli, että Ruotsi oli siihen saakka suhtautunut passiivisesti asiaan HVK:ssa, koska silloinen Ruotsin hallitus lähti siitä, että se ei tällaiseen artiklaan liittyisi. Se olisi ollut meille erityisen vahingollista.

Se, että tämä vältettiin ja artiklaan löytyi kaikkien hyväksyttävissä oleva muotoilu, joka ei luonut unionin sisään jakoa, ei ole tietenkään vain Suomen ja muiden liittoutumattomien maiden ansiota. Monille Nato-maille oli myös tärkeätä muotoilla artikla siten, että se erikseen viittasi eräiden maiden puolustusratkaisuihin erottelematta sotilaallisesti liittoutumattomien tai Nato-maiden tarpeita. Tähän artiklaan ei kenelläkään ole mahdollisuutta eikä myöskään tarvetta esittää varauksia.

Kirjoittaja toimi Suomen ulkoministerinä 2000-2007.

Heinäluoma: Turvatakuut sopivat Suomelle (2/2008)

Keskustelu

Melko epäselvää puhetta.Vai olenko tyhmä?
Tämä asia on joko-tai asia.Edut ja haitat on punnittava totuudenmukaisesti.Ei ole tähän mennessä punnittu.Taustalla painaa vasemmistolaisuus ”ryssänpelko”tai poliittisen laskelmoinnin tarve.Martti Ahtisaari on sanonut asian selkeästi ja hän on sen verran viisas, että häneen voi luottaa,liitytään NATOON,mutta muistetaan, ei olla mitään velkaa länteen,eikä itään. Meidät on jätetty aina selviämään yksin kun tilanne on vakava.

Mitäs me sillä Alpon Natolla tehdään, jos meidät kuitenkin jätetään aina yksin? Ai niin, päästään mukaan rynkky-hippasille Amerikan valitsemiin kohteisiin ja päästään ”päättäjien” pöytään. Kypärät päähän! Ja marssin tahdissa kokoomuksen johdolla kohti hurmekenttiä, mars!