Totuuden kuolema viettelee – mitä tahansa voi kiistää, jos vain kehtaa

KOLUMNI: Ei tarvitse myötäillä mitään, ei suostua kenenkään vaatimuksiin, kirjoittaa Tiina Raevaara.
Mielipide 18.6.2017 08:22
Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.

Tieteellisen tiedon ympärillä tapahtuva poliittinen kiistely on yleensä jotain sellaista, mitä tapahtuu esimerkiksi alkoholilakikeskustelussa:

On olemassa tutkimus- ja tilastotietoa siitä, kuinka saatavuuden helpottuminen lisää ongelmia. Tieto on kuitenkin monisyistä ja monitulkintaista, muuttujia kovin paljon. Ajat ovat erilaiset nyt kuin ennen, ja eri maiden ominaispiirteet poikkeavat toisistaan.

Tietenkin alkoholikeskustelussa kiistellään muistakin kuin tutkimustiedosta: pohjimmiltaan on kyse arvovalinnoista eikä siitä, mihin suuntaan faktat osoittavat. Silti itse faktoistakin riittää tulkintoja.

Eliölajit ovat sen sijaan kehittyneet ajan kuluessa aiemmista eliölajeista, eikä tälle faktalle ole olemassa vaihtoehtoja. Samoin Maa kiertää Aurinkoa ja syntyi noin 4,6 miljardia vuotta sitten, ja elämä syntyi edelleen noin 3,5 miljardia vuotta sitten.

Luvut tarkentuvat tutkimuksen edetessä, mutta tieteentekijöiden käsitykset ovat ihmiskunnan yhdessä jakamia varsin kattavasti.

 

Alkoholin paremman saatavuuden vaikutuksista voidaan melko perustellusti kiistellä politiikassa, mutta tuntuisi todella typerältä esimerkiksi väittää, että Maapallo on vain 6 000 vuotta vanha.

Mitä sellaisella inttämisellä voisi saavuttaa? Vuosituhansien aikana kerättyä tietämystä ei noin vain kumota. Pikemminkin inttäjä alkaa vaikuttaa tyhmältä. Sitä paitsi politiikassa ei edes tehdä päätöksiä, jotka ovat Maan iästä kiinni.

Ihmeellisiä asioita kuitenkin tapahtuu. Theresa May koki yllättävän mahalaskun vaaleissa, ja joutunee muodostamaan hallituksen Pohjois-Irlannin demokraattisen unionistipuolueen kanssa. Puolueessa on muun muassa ehditty kieltää ilmastonmuutos ja evoluutio.

Suomessa Jussi Halla-aho johti perussuomalaisten puoluekokouksessa maahanmuuttovastaiset voittoon, ja puolueen ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi nousi evoluutiokieltäjänä kunnostautunut Laura Huhtasaari.

Mikä merkitys tieteellisen konsensuksen kieltämisellä on politiikassa? Mitä houkuttelevaa äänestäjät näkevät poliitikossa, joka on eri mieltä kuin tieteentekijät, koulukirjat ja yhteisesti hyväksytty kuva maailmasta?

On vaikea kuvitella, että esimerkiksi kaikki Huhtasaaren yli 9 000 äänestäjää jakaisivat hänen käsityksensä elämän alkuperästä. Pikemminkin moisen mielipiteen luulisi karkottavan monia.

Tosiasioiden kieltäminen viehättää osaa ihmisistä.

Tosiasioiden kieltämisestä on kuitenkin tullut jonkinlainen leikki poliitikkojen ja äänestäjien välillä. Tosiasioiden kieltäminen viehättää osaa ihmisistä. Se on vastaus heidän närkästykseensä.

On ihanaa, kun jollain on otsaa! Enää ei tarvitse myötäillä mitään, ei suostua kenenkään vaatimuksiin, sillä mihinkään ei tarvitse suhtautua kuin totuuteen.

Kun julistamme, että Maa luotiin 6 000 vuotta sitten eikä ilmastonmuutoskaan ole totta, kukaan ei voi ohjailla meitä.

Emme alistu vähentämään lihansyöntiä, sillä se ei ole epäterveellistä. Solvaamme muunvärisiä, sillä yhteistä ihmisarvoa ei ole. Salametsästämme, koska yksikään eläinlaji ei ole häviämässä, saastutamme, sillä luonnolla ei ole väliä, levitämme vihajulkaisujen valeuutisia, sillä mikään muukaan ei ole totta.

Totuuden kuolema viettelee, ja sen osa poliitikoista on huomannut. Merkityksellistä ei ole, miten jokin asia oikeasti on, vaan että joku on tarpeeksi vahva kehdatakseen väittää toisin. Vain heikkojen tarvitsee myötäillä.

Kovaääninen kehtaaminen on vetoavampaa kuin oikeassa oleminen. Siksi kehtaaminen leviää aina vain uusiin tosiasioihin. 

 

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja kirjailija.