Monologien aika

Ihmisapinat kerääntyivät yhteen heti, kun populaatio ylitti kaksi yksilöä. Yleisö kuunteli, kolmas esiintyi. Hän tanssi, lauloi, heitti kuperkeikan, otti yhteyden korkeampiin voimiin, esitteli lihaksiaan ja sukukypsyyttään, manasi sotaonnea ja lausui runoja. Kun neljäs saapui paikalle, kyseessä oli massatapahtuma tai mahdollisuus ihmisuhriin.
Viihdyttäjän arvo on mitattu sillä, kuinka moni haluaa nähdä hänet. Sana on levinnyt, teltta pystytetty.
Jos et nähnyt Hiski Salomaata livenä, et nähnyt häntä koskaan. Savikiekolta olisi kuullut, mutta lähin soitin sijaitsi Viipurissa, kun itse käänsit peltoa Sodankylässä. Et nähnyt, kuinka yleisö meuhkasi ja hurmioitui, kun Hiski huudatti Lännen lokaria.
Vielä omassa lapsuudessani 1980-luvulla artistien ja yhtyeiden maailmankiertueet tulivat todeksi vasta, kun ne saapuivat Helsingin jäähalliin. Sitä ennen kiertue, kappaleet, lavasteet, tulimeret olivat huhupuheita ja arvailua. Tallenteet ja suoratoistot ovat uusimman ajan tuotos.