Todellinen talouskasvu on haettava perinteisistä yrityksistä

Mielipide 11.6.2012 09:57
Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.
Kuvitus Outi Kainiemi.

Ranskan presidentinvaalien jälkeen Eurooppaan on pesiytynyt suuri riski siitä, että talouden ongelmien uskotaan ratkeavan kasvupolitiikalla, joka koostuu lähinnä erilaisista julkilausumista. Tässä julkilausumapolitiikassa tärkeintä tuntuu olevan mielikuvan synnyttäminen eikä suinkaan se, mitä päätöksiä oikeasti tehdään.

Pelkään, että Ranskan tuoreen presidentin François Hollanden kasvupolitiikasta jää jäljelle vain se, että Ranska luopuu valtionhallinnon tuottavuuden parantamisesta ja palkkaa lisää työntekijöitä valtiolle. Tämän rinnalla koko Euroopan tasolla Euroopan investointipankin valtuuksia lisätään kymmenellä miljardilla ja EU:n päättyvän seitsemän vuoden budjettikauden käyttämättä jääneet varat ohjataan ”kasvupolitiikkaan”.

Tällaiset toimet ovat marginaalisia, mutta niissäkin on riskinsä. Näin luodaan illuusiota siitä, että ollaan tekevinään jotakin tärkeää, ja pestään sen jälkeen kädet.

Euroopan kriisi on jatkunut jo niin kauan, että olisi petollista yrittää luoda taloususkoa pelkästään perinteisellä elvytyspolitiikalla. Elvyttämisen aika on jo tämän kriisin osalta ohi. Julkisia talouksia on pakko laittaa laajasti kuntoon ja sen rinnalla keskittyä kilpailukyvyn parantamiseen.

Presidentti Hollande ei tainnut mainita sanallakaan kilpailukyvyn lisäämistä. Ei ainakaan siinä sävyssä, että hänen voitaisiin tulkita saaneen kansan valtakirjan kipeiden talousratkaisujen tekemiseen. Vaalien voittaminen oli tärkeämpi tavoite kuin hankkia kansan mandaatti ongelmiin tehoavalle talouspolitiikalle.

Nyt meillä on suuren euromaan johdossa viisi vuotta presidentti, jonka kädet on sidottu vaalikampanjan aikana asetettuihin mielikuvatavoitteisiin.
Kilpailukyky ei muodostu vain ”hintakilpailukyvystä”, vaikka siitäkin pitää olla kyse. Nykyaikainen kansantalous on kilpailukykyinen vain, jos se onnistuu olemaan edelläkävijä. Meidän pitää olla uusien teknologioiden koelaboratorio, joka imee myös ulkomaisia pääomia kokeilevan talouden avauksiin.

Mutta uuden rinnalla myös perinteisen tuotannon ja siihen liittyvien palvelujen on oltava kilpailukykyistä. Ja sellaiseen hintaan, että tavara ja palvelu menevät kaupaksi. Elleivät mene, syntyy kauppataseeseen alijäämä – ja siihen tilanteeseen olemme jo ajautuneet.

Myös meillä Suomessa on riski julkilausumapolitiikasta, jossa kasvupolitiikan keinoiksi ajatellaan riittävän ne päätökset, joita on tehty lyhytaikaisen pääomasijoitustoiminnan hyväksi.

Startupit ovat toki tärkeitä. Niiden avulla löytyy kokeilevan talouden aineksia, mutta yritysten määrä on aivan liian pieni kansantalouden kasvun moottoriksi. Todellista kasvua yrityksissä ja sitä kautta työllisyydessä luodaan vain, jos myös perinteisten yritysten toiminta muuttuu. Myös tuhansissa vanhoissa yrityksissä on saatava kasvuvaihde päälle.

Pelkään, että päätöksentekoa ohjaa nyt liikaa mielikuvan luominen. Ollaan helposti tyytyväisiä siihen, että saadaan joillekin sadoille yrityksille uusia sijoittajia. Kestävään kasvuun tarvitaan kuitenkin uutta intoa kymmenissä tuhansissa yrityksissä.

Kokosin listan, mitä Kauppalehden listaamat kolmessa vuodessa nopeimmin kasvaneet yritykset tekevät. Nopeimmin kasvavien 25 yrityksen joukossa oli vain kuusi, joiden liikevaihto ylittää kymmenen miljoonaa euroa.

Niiden toimialat olivat suuruusjärjestyksessä: raakapuutukkukauppa, mobiilipelit, mineraalien jalostus, pesulapalvelut, kattilalaitokset ja kiinteistöt. Prosentuaalisesti nopeimmin kasvaneiden yritysten viiden kärki muodostui seuraavista aloista: matkanjärjestäjä, hotellit, työvoiman vuokraus, muovituotteiden valmistus ja hoivapalvelut.

Siis tällaiset ”tavalliset” alat ovat niitä, joista kasvua on saatava.

Sukupolvenvaihdokset ovat hyvä tapa saada dynamiikkaa tuhansiin yrityksiin. Hallitus on valinnut politiikanteon välineiksi päätökset, jotka ovat voimassa vain väliaikaisesti. Tätä periaatetta voitaisiin nyt soveltaa myös yritysten johdon ja omistuksen nuorentamiseen.

Jos perintö- ja lahjavero poistettaisiin seuraavaksi viideksi vuodeksi, saataisiin vilskettä ainakin kymmeneen tuhanteen työllistävään yritykseen.
Saataisiin innostuneita ja nälkäisiä nuoria johtamaan yrityksiä, joilla on vahva tase. Sivutuotteena saataisiin ehkä kymmenien tuhansien metsätilojen omistajiksi nuori polvi. Molemmilla olisi talouskasvua lisäävä vaikutus.

Jotkut saattavat pelätä, että valtio menettäisi tässä verotuloja. Pelko on turha. Jos uudet omistajat vain myisivät verovapaasti saamansa omaisuuden pois, myyntivoiton laskemiseksi määritettävä omaisuuden hankintahinta olisi hyvin alhainen. Tämän seurauksena syntyisi suuri myyntivoitto, josta myyjä maksaisi 32 prosentin pääomatuloveron.

Yhteiskunnan käyttämien keinojen pitää vaikuttaa kahdella tavalla. Niillä on saatava aikaan käyttäytymisen muutos kymmenissä tuhansissa yritystalouden päättäjissä. Mutta niillä on myös luotava yleistä ilmapiiriä, joka kannustaa nuoret tavoittelemaan menestystä ja kokeilemaan uutta.

Tahdon, innon, intuition, menestyksen nälän ja esimerkin voimaa ei kannata vähätellä. Nämä asiat ovat dynaamisen kehityksen takana. Ja tämä into ei voi koskaan syntyä hallinnollisesti käskemällä – vaan vapauttamalla.