Terveydenhuolto mekanisoituu – lääkäri ei enää harjoita lääketiedettä

Mielipide 17.7.2011 12:00

Sata vuotta sitten kehitetty tieteellinen liikkeenjohto on rantautunut Suomessa vaivihkaa sekä yksityiselle että julkiselle sektorille. Asiantuntijatyön mekanisointi ja pilkkominen osiin aiheuttaa perustavanlaatuisia ongelmia asiantuntijoille kummallakin sektorilla. Pilkkominen aiheuttaa työntekijälle kokemuksen oman työn hallinnan menettämisestä. Seurauksena on sairauspoissaoloja ja sairaaloiden johtamiskriisejä.

Vuonna 1911 Frederick Taylor lanseerari Yhdysvalloissa uuden opin, tieteellisen liikkeenjohdon. Keskeistä oli suunnittelun ja tuotannon eriyttäminen. Taylor kehitti johtamisoppinsa terästeollisuudessa, jossa monet työtehtävät liittyivät tuolloin kivihiilen lapiointiin ja raakarautakappaleiden siirtelyyn.

Sata vuotta myöhemmin Taylorin opeilla on vankka jalansija toimialoilla, joiden johtamiseen oppi ei oikeasti sovi. Terveydenhuollossa taylorismin periaatteet ovat hyvässä käytössä ja organisaatioiden kehittämiskohteena. Toiminnan tehokkuutta ja tuottavuutta on voitava mitata rahassa, ja ratkaisun oletetaan löytyvän kokonaisuuksien pilkkomisesta ja suoritteiden mittaamisesta.

Mitä pienempiin ja mekaanisempiin osiin jokin kokonaisuus voidaan jakaa, sitä yksinkertaisemmaksi sen suorittaminen tulee ja osien toteutumista on helppo seurata. Rekrytoinnissa voidaan hakea mahdollisimman pienten osa-alueiden osaajia, jotka voidaan helposti korvata toisilla kuin koneen osat.

Ositettua työtä ohjataan ja kontrolloidaan tietokonepohjaisilla toiminnanohjaujärjestelmillä (ERP). Toiminnanohjausjärjestelmät on alun perin kehitetty kappaletavaran valmistamista varten. Kappaletavaran tuotannossa ERP on varmasti hyödyllinen työkalu, kun mitattavat suureet ovat yksiselitteisiä: niin ja niin monta kappaletta kulmarautoja tai kasa ruuveja. Toiminnanohjauksen mekaaninen soveltaminen asiantuntijatyöhön on kuitenkin kyseenalaista, koska mitattavat asiat ovat vaikeampia kuin kappaletavaran tuotannossa.

Terveydenhuollossa ERP-järjestelmien käyttöä voidaan kritisoida siitä, että mekaaninen johtamisjärjestelmä syö toimialojen ydinosaamista ja työntekijöiden kuvaa työnsä hallinnasta. Ihmisten hoitaminen ei ole tehdastyötä. Useimmat lääkärit valittavat, että 20 minuutin vastaanotolla vähintään puolet ajasta menee tietokoneen näpräykseen, ja potilaskohtaamiseen tarkoitettu aika menee tietotekniikan kanssa näpertelyyn. Potilaat nähdään johtamisjärjestelmien näkökulmasta nykyään jonkinlaisina kappaleina, joille tehdyt toimenpiteet kirjataan toiminnanohjausjärjestelmään ja joille lasketaan erilaisia läpimenoaikoja, kuten kulmarautojen valmistuksessa ikään.

Lääkärikoulutus kestää kuutisen vuotta. Erikoistuminen johonkin lääketieteen alaan kestää toiset kuusi vuotta. Kahdentoista vuoden koulutuksella ja harjoittelujaksoilla on tarkoituksena tuottaa lääketieteen asiantuntijoita. Näin myös varmasti tapahtuu. Mutta ”oikeassa työssä” asiantuntijan aika menee kaikkeen muuhun kuin lääketieteeseen.

Seurauksena on ainakin lääkärien turhautuminen, sillä asiantuntijasta on tehty napinpainaja ja ohjelmassa surffailija. Tietotekniikan käyttö asiantuntijuuden apuna on tietenkin paikallaan, mutta arkityö muistuttaa tilannetta, jossa häntä heiluttaa koiraa. Lääkärin työn ydinaluetta on ihmisen kanssa kommunikointi ja vaivojen diagnosointi, ei vaikeakäyttöisten ohjelmistojen kanssa kamppailu. Vaikeassa sairaustapauksessa tarvitaan enemmän lääkärin osaamista kuin ERPin toiminnallisuutta.

Tietotekniikka on hyvä renki mutta kyseenalainen isäntä. Tayloristinen johtaminen terveydenhuollossa, tietotekniikka-alalla, konsultointipalveluissa tai muussa laaja-alaisuutta vaativassa toiminnassa ei välttämättä ole järkevää, vaikka tietojärjestelmät tämäntyyppistä johtamista tukisivatkin.