Tarvitsemme kielisodan Viron malliin

Juho Salminen
Mielipide 20.8.2009 15:15

Tänään Ylen Aamu-tv:ssä kerrottiin Virosta, jossa kielilakia ollaan kiristämässä entisestään. On esitetty, että vääräkielisyydestä rapsahtaa sanktio. Jos myy torilla sieniä venäjäksi, kielipoliisi rankaisee. Jos puhuu tai kirjoittaa mediassa miten sattuu, kärsii kukkarollaan.

Samaisessa Aamu-tv:ssä puhui Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja Salli Kankaanpää siitä, ettei Suomessa kaivata kielipoliisia.

Olen tavannut ajatella samoin. Kieli elää parhaiten, kun se saa kulkea omia reittejään, kehittyä. Turhaan puhekieli ei tunne sanaa ”pilkunnussija”, mikä sen turhempaa kuin yksityiskohtiin takertujat, ikäviä ihmisiä. Kielitoimistokin on entistä enemmän seuraaja ja suosittelija, ei normittaja.

Mutta kieli ei ole mikä tahansa asia eikä sen käyttö huuhaa-juttu. Väitän, että entistä useammalle kielen käyttäminen on samantekevää – pääasia, että viesti menee perille. Vaan kun ei se aina mene.

Tarvitaanko siis Suomeenkin Viron kaltainen koko kansan kielisota? Virolainen Opetus- ja tiedeministeriön kielipomo sanoi, että lakiesitys on synnyttänyt ennätysvilkkaan kielikeskustelun. Varmasti. Meillä kielestä on keskusteltu vilkkaasti viimeksi silloin, kun väännettiin, saako lausua es vai äs, el vai äl (ainakin Kielikello-lehden 2/2008 mukaan). Yleisönosastojen vakivalittajia ei lasketa.

Jos Viron kaltainen tilanne syntyisi Suomessa, täällä riittäisi valtuutettua joka lähtöön lausumaan tasa-arvosta, ihmisoikeuksista ja kielirasismista.

Mutta kieli, se olisi oikeasti tunteita herättävä puheenaihe.

Jos huomaat kirjoittajan sortuneen kielivirheisiin, aloita kielisota kommentoimalla.

Keskustelu

Suomi on jo menetetty. Google Maps antaa Savossa ruotsinkielisiä katujen nimiä. Hakemalla ”Kauppakatu, Kuopio” tulee näytölle ”Handelsgatan, Kuopio”!

Varkaudessa on StoraEnson tehtaan lakkauttamista odottamassa ”Omvägen”, Kiertotie.

Suomen kielen tutkimuslaitos ei ole tuon niminen, Yle Areenalta ei saa uutisia katsottavaksi ennen kuin valitsee kielen, katukyltit ja koulut on ruotsiksi erikseen ja kaikki sopivat sisään ilman karsintaa ja niin edelleen.

Farssi. Tämä on kuitenkin Euroopan yksikelisen maa jossa puhutaan Euroopan toiseksi vanhinta kieltä.

Kieli on yhä edelleen – ja pysyy – identiteetin perusta. Tämä klishee näyttää jopa pitävän paikkaansa, joten en usko kehitykseen, jossa vajaalla muulla kielellä voitaisiin tämä tekijä korvata. Toki kieliä on hävinnyt, mutta samalla on mennyt paljon muutakin.
Kielisotia sinänsä ei tarvita – ainakaan suomen kielen aseman vuoksi. Kielisodat on jo käyty. Nyt on punnittava, miten suhtautua uuteen tilanteeseen. Ruotsin kieli on puolustusasemissa, muut monikansallisen kehityksen Suomeen tuottamat kielet (ml venäjä) ovat marginaalisia vähäväkisessä maassamme.
Puolustan ruotsin asemien säilymistä, eikä vain historiallisilla syillä. Ruotsin merkitys äidinkielenä on aivan yhtä suuri kuin suomen, tai muiden kielien.
Suomalaiset kaikki tyynni tarvitsevat lisäksi muita käyttökieliä. Englantia suorastaa täytyy jossain määrin osata, mutta sen asemaan ei pidä takertua, vaan muutkin paljon puhutut kielet ovat tärkeitä. Tarkoitan erityisesti ranskaa ja saksaa. Venäjä kärsii yhä huonosta maineesta, joka perustuu Venäjän (Neuvostoliiton) karkeaan politiikkaan erityisesti naapurimaissa. Siihen Venäjän voisi nykyään vaikuttaa, joskin haluja näyttää olevan korkeintaan vähän.
Kielipoliisi on huono ajatus. Pakolla ei synny mitään kestävää.