Tapaus alkoholimainonta: Lainsäädäntö ei saa perustua tieteellisen tiedon vääristelyyn

Jaakko Aspara ja Henrikki Tikkanen
Mielipide 2.4.2013 16:30

Sosiaali- ja terveysministeriön asialistalla on ollut alkoholilain kiristäminen. Erityisesti on kaavailtu alkoholituotteiden mainonnan rajoittamista entisestään.

Kuvitus Outi Kainiemi

Jo nykyisellään Suomessa on kokonaan kielletty väkevien alkoholijuomien mainonta sekä mietojen alkoholijuomien osalta erityisesti alaikäisiin kohdistettu mainonta, kuten myös positiivisia mielikuvia vallattomasti luova mainonta. Lisäksi tv-mainonta on kiellettyä päivisin kello 7-21.

Lakiuudistuksessa mainonnan rajoituksia pohditaan kuitenkin lisättävän entisestään. Televisiomainonta kiellettäisiin ennen kello 23:a, ja ulkomainonta kiellettäisiin kategorisesti. Lisäksi kaavaillaan, että jatkossa mainonnassa olisi sallittua enää tuotetietojen esittäminen (muun muassa tuotteen ominaisuuksien ja hinnan kuvaus).

Ministeriö on perustellut mainonnan lisärajoituksia ”tieteelliseen tutkimukseen” viittaavilla toteamuksilla, kuten ”on saatu varmuus tutkimustuloksista, joiden mukaan alkoholimainonta vahingoittaa lapsia”. Tosiasiassa tämä perustelu kuitenkin – edustamamme tieteenalan valossa – vääristää totuutta.

On edesvastuutonta, jos lainsäädäntötyö perustuu tällaiselle harhaanjohtavalle tieteellisen tutkimustiedon tulkinnalle.

Emme kiistä, etteikö alkoholinkäyttö olisi yhteiskuntamme keskeisiä ongelmia ja etteikö erityisesti nuorten alkoholinkäyttö olisi haitallista.

Alkoholituotteiden ongelmallisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi totuudenmukaista väittää alkoholinkäytön kokonaiskulutuksen johtuvan juuri alkoholituotteiden mainonnasta. Tällaista syy-seuraussuhdetta ei tieteellisen tutkimuksen valossa yksinkertaisesti ole.

Arvioimme hiljattain tutkimukset, joihin sosiaali- ja terveysministeriö on alkoholilain valmistelutyössään viitannut.

Tutkimuksia on noin viisitoista, joten kokoelma on hyvin suppea verrattuna kymmeniin tutkimuksiin, joita asiaan liittyen on tehty. Jo tämä herättää kysymyksen, onko kokoelmaan valittu tarkoituksella vain sellaisia tutkimuksia, joissa mainonta näyttäisi hieman korreloivan kulutuksen kanssa – ja jätetty huomiotta mittava tutkimusaineisto, jonka mukaan näin ei ole.

Erityisesti markkinoinnin tieteellisessä tutkimuksessa on vuosien saatossa osoitettu päinvastoin, että mainonta vaikuttaa lähinnä vain kilpailevien brändien markkinaosuuksiin tuotekategorian sisällä eikä juuri tuotekategorian kokonaiskulutukseen. Tämä pätee sekä markkinoinnin tutkimukseen yleisesti että niihin tieteenalamme tutkimuksiin, jotka koskevat alkoholituotteita erityisesti.

Yleisen tutkimusnäytön vastaisesti ”seurantatutkimukset”, joihin ministeriö viittaa, väittävät siis mainonnan nimenomaan lisäävän alkoholin kokonaiskulutusta nuorten keskuudessa. Markkinoinnin tieteenalan akateemisten standardien näkökulmasta tutkimukset eivät kuitenkaan tarjoa uskottavaa näyttöä, että juuri alkoholimainonta olisi syynä alkoholikulutukseen erityisesti nuorilla.

Seurantatutkimuksissa on tieteenalamme näkökulmasta keskeisiä puutteita.

Tutkimukset nojautuvat nuorten omiin ”itse-raportteihin” (esimerkiksi ”Kuinka monta alkoholijuomaa olet juonut kuukauden aikana?”).

Kuluttajakäyttäytymisen tutkimus on kuitenkin osoittanut, että tällaiset itse-raportit eivät ole luotettavia mittareita ihmisten todelliselle
kulutuskäyttäytymiselle.

Itse-raportteihin perustuvat tutkimukset raportoivat tyypillisesti liioiteltuja korrelaatioita asioiden välisistä vaikutuksista – myös silloin, kun todellisia vaikutussuhteita ei ole.

Monessa seurantatutkimuksessa on tutkittu pikemminkin alkoholin esiintymistä viihteessä (kuten elokuvissa) varsinaisen mainonnan sijasta. Koska alkoholin mainonta ja esiintyminen elokuvissa ovat eri asioita, jälkimmäisen vaikutuksista ei voi päätellä sitä, miten edellinen vaikuttaa.

Kokeellisessa kuluttajatutkimuksessa on viime aikoina myös osoitettu, että esimerkiksi alkoholipainotteisen elokuvan näkeminen voi kyllä lisätä välitöntä alkoholinkulutusta, mutta alkoholimainosten näkeminen elokuvan mainoskatkolla ei sitä tee.

Kaikkein huolestuttavinta lainvalmistelussa on lopulta se, mitä käytännössä tapahtuu, jos alkoholimainonnan rajoituksia voimakkaasti lisätään.

Tällöin mainontaa tekevät yritykset tulevat huomattavasti lisäämään muiden markkinointikeinojen käyttöä: hinnanalennuksia, yhä ”helposti juotavampien” tuotteiden kehittelyä sekä erilaisia luovia promootiokikkoja anniskelupaikoissa tai sosiaalisessa mediassa.

Erityisesti hinnanalennukset johtavat mitä todennäköisimmin pikemminkin lisääntyvään kuin vähenevään alkoholin kokonaiskulutukseen – ja vieläpä erityisesti nuorten keskuudessa, sillä heillä raha on erityisen niukassa.

Tieteenalamme näkökulmasta sosiaali- ja terveysministeriön lainvalmistelutyö on siis edesvastuutonta.

Samalla se näyttäisi olevan myös esimerkki siitä valitettavasta havainnosta, jonka suomalaista lainsäädäntötyötä käsittelevä väitöskirja (Pakarinen 2012, Itä-Suomen yliopisto) hiljattain teki: Suomessa lainsäädännön vaikutusten arvioita tekaistaan usein lonkalta vasta sen jälkeen, kun uusi laki on jo hätiköiden kirjoitettu.

Jaakko Aspara ja Henrikki Tikkanen
Kirjoittajat ovat markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen professoreita Aalto-yliopistossa.

Juttu on julkaistu ensimmäistä kertaa Suomen Kuvalehden numerossa 12/2013.

Keskustelu

Kauppatieteellinen tutkimus ei voi olla pohjana sellaiselle lainsäädännölle, jonka tavoitteet liittyvät terveyskasvatukseen, lastensuojeluun ja päihderikollisuuden torjuntaan. Kyllä lainsäädännön vaikuttavuuden arvioinnin tulee perustua pikemminkin kasvatus- ja kehityspsykologian, sosiologian ja kriminologian päihdekäyttäytymiseen ja päihderiippuvuuteen liittyviin tutkimustuloksiin.

Tähän asiaan olen aina suhtautunut pragmaattisesti. Nuo em. hienot termit ovat kaukana todellisuudesta, siis minun mielestäni. Heitän tuosta lonkalta muutaman epäjärjestyksessä;

Viinan käyttöni aloitin 1950- luvulla. Silloisten tuttavieni kohtaloiden kautta pääsin käsitykseen, ettei se viina useimmille ollut se ensisijainen tulevaisuuteen ja elämänuraan vaikuttanut asia. Eivätkä havainnot myöhemminkään syntyneistä, eli nuoremmista, ole asiaa muuksi muuttaneet.

Paljon näyttää olevan keinotyöläisiä, kun jopa tuollaisen asian tuollaiseen tutkimukseen on ollut mahdollisuus syventyä. Kovin eteerisen-kaukaiselta vaikuttaa lähestymiskulma.

Tasavaltamme hallinto on onnistuneesti jo pitkään pystynyt mainostamaan viinaa ja viinan käyttöä omilla toimillaan. Alkoholilaki, joka käytännössä astui voimaan 5.4.32 klo 10, oli tarkoitettu siirtymälaiksi ulos kieltolaista. Seuraava askel vapaampaan tapahtui silloin, kun keskiolut päästettiin ruokakauppaan. Olikos se.. en nyt muista.. vissiin 1960-luvulla. Sittemmin ei ole askelta otettu. Että kielletyn hedelmän salaperäinen hehku on saatu pysytettyä mokoman peruselintarvikkeen yllä.

Viinaveron ylös-alas siirtelyn kautta on taattu tehokas mainostus tuolle sinänsä tavalliselle tuotteelle.

Sopii sitä tutkimuksia tehdä. Vaikka muistini mukaan niitä on aikaisemminkin tehty. Aikanaan pidin äärimmäisenä viisautena sitä väitöskirjatietoa joka todisti että puun tuhka sisältää aineita, jotka sopivat metsän lannoitukseen. Taidanpa sijoittaa nämä viinatutkimukset tuonkin yli.

Eivät ole nämä viinatutkijat näköjään käyneet edes lomailemassa rakkaan EU:mme maissa katsomassa, kuinka siellä elävät viinojensa kanssa. No problemos, mitte midagi raskeid küsimuseid, nichts besonders.

Ne, joiden joku läheinen tai useampikin on pääsemättömissä viinastaan kaikkine ikävine vaikutuksineen itselleen ja ympäristölleen, tuskin samalla tavoin harmittelevat päättäjien tarkoitushakuisuutta ja epäjohdonmukaisuutta.

Alkoholiongelma on vaikea kovin pikaisesti ratkaista. Heti voisi kuitenkin saada alkoholipulloihin samanlaiset varoitustekstit kuin tupakka-askeissa jo on. Viina-, viini ja olutpullot olisi saatava ankean, torjuvan ja varoittavan näköisiksi. Myös kapakoiden laseihin liimataan synkänväriset varoitukset. Juoda saa, mutta ei huvikseen. Vain viinariippuvuus on hyväksyttävä syy juoda, mutta addiktiosta on pyrittävä kaikin keinoin ja yhteiskunnan avustuksella irti.

Jos alkoholilla itsellään vahvistetaan olevan merkittäviä terveysetuja, sitä on ryhdyttävä myymään reseptilääkkeenä, jotta kukaan ei saisi perustetta laajempaan askarteluun pullojen kanssa..

Kuten olemme huomanneet, erilaisillä huumeilla on aina ollut sijansa ihmisten ja yhteiskuntien elämässä. Niillä on siis jotakin merkitystä.

Alkoholismi eli humalahakuisuus lienee useimmiten ihmiselle pakokeino sietämättömän tyhjäksi tai kovaksi kokemastaan elämästä. ”Huumemaailmassa” sanotaan olevan helpompaa ja iloisempaa. Tämä helpotus on tietysti ainakin liiallisesti käytettynä valheellista eli aiheuttaa ongelmia asiaonmaiselle ja hänen ympäristölleen.

Jos viinasta sitten onnistuu pysymään erossa, niin mikä tilalle? Pystyn esittämään vain pintapuolisia suuntaviivoja. Viinan tarjoama elämänsisältö ja kumppanuus on korvattava jollakin muulla tarpeeksi mieltäkiinnittävällä. Tietoisuus ja päätös siitä, ettei halua palata entisenlaiseen elämään, on joka tapauksessa avuksi.
Voisin kuitenkin kuvitella, että humalahelpotuksen tilalle voi tulla myös pako henkiseen sairauteen, esimerkiksi lamauttavaan masennukseen.

Alkoholismi estetään parhaiten sillä, että estetään sen ensimmäisen ryypyn ottaminen. Mutta tämä ei ratkaise varsinaista ongelmaa, kuten jo todettiin. Ihmisen elämästä on saatava sisällökäs ja tyydyttävä, niin ettei itsensä huumaamista tarvita eivätkä esimerkiksi alkoholijuomat tule mieleenkään. Ilokaan ei saa olla teeskentelyä, vaikka viinaa ei olisikaan saatavilla.

Päihteitä koskeva ”tieteellinen” tutkimus on aivan oma tieteen lajinsa. Ensin annetaan ylhäältä päin toivottu lopputulos ja sille lähdetään sitten hakemaan väkipakolla näyttöä. Mikä esim. voi olla tutkimuksen tieteellinen arvo, jos tavallisilta h. moilasilta lähdetään kyselemään mitä mieltä he ovat jostakin asiasta? Moilaset epäilevät esim., että mainoksilla saattaa olla vaikutusta alkoholin kulutukseen, ja voilá, ollaankin yhtäkkiä saatu ”tieteellinen” todiste, joka osoittaa alkoholimainonnan rajoitusten vähentävän alkoholin kulutusta. Höpöhöpö. Nykyinen alkoholimainonta ei ole Suomessa erityisen päällekäyvää ja sillä tuskin on ollut minkäänlaista vaikutusta alkoholin kokonaiskulutukseen. Viinaa on aina juotu Suomessa suuria määriä mainosten vähäisyydestä riippumatta. Tuskinpa yksikään nuori kokeilee alkoholia ensimmäistä kertaa ja jatkaa sen kulutusta mainosten takia. Mainokset voivat johtaa määrättyjen tuotemerkkien tai alkoholilajien suosimiseen, mutta kokonaiskulutukseen niillä ei ole vaikutusta.

Hyvä ysahama, kirjoitus ei keskittynyt mihinkään muuhun kuin juuri mainontaan, johon kyseiset proffat ovat varmasti pätevämpiä kuin kireänutturaiset sosiaalitantat. Kirjoituksessa ei siis puhuttu terveysvaikutuksista yhtään mitään.

Tyypilliseen tapaan kireänutturaiset sosiaalitantat esittävät ensin väitteen jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa ja sen jälkeen viittaavat lähdeaineistona juuri kyseiseen väitteeseen faktana.

Yksi fakta on että suomalaisten juominen on varsin vaatimatonta jos sitä verrataan vaikkapa tanskalaisiin, saksalaisiin, britteihin jne. Tässäkin lehdessä on hyvä juttu muistisairaiden kylästä jossa viihdytään erittäin hyvin. Siellä on baari, ja kaupassa myydään alkoholia. Suomeenkin pitäisi saada samanlainen kulttuuri. Valitettavasti juuri nuo kireänutturaiset sosiaalitantat pilaavat aiheettomalla pelottelullaan kaiken hyvän ja viihtyisän. Näistä tantoista haluan erityisesti mainita Pekka Puskan.

Mutta jarmo koo:ilta ei tarvitse kysellä, sillä hehän vastaavat kysymättäkin. Jarmot ovatkin toista maata, eivät aivan tavallisia.

Artikkeli on pitkälti kopio aiemmasta ~4kk vanhasta blogikommentista täällä: https://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/lapset-ansaitsevat-mahdollisuuden-kasvaa-aikuisiksi-ilman-alkoholimainontaa.

Annoin kyseiseen blogikommenttiin oman vastineeni, mutta nimimerkki ”J. Aspara” ei tuolloin reagoinut. Huomaan kuitenkin, että kommenttini ovat vaikuttaneet. Sanamuodot ovat tarkentuneet (esim. ”mainontaa tekevät yritykset” on nyt eriytetty alkoholintuottajista) ja lisäselvennystä on tullut liittyen mainonnan vaikutuksista lapsiin, alkoholin esiintymiseen viihteessä (rajaus nyt elokuvissa) ja kokeellinen (laboratorio-oloissako?) markkinatutkimus on nostettu itse-raportoidun tutkimuksen vaihtoehdoksi. Argumentointi on siis hieman muuttunut ja tarkentunut, mutta samat päätelmät pysyvät.

Edelleenkään en osta argumentteja, tässä eritellen:
Argumentti #1: alkoholimainonta ei ole lapsille vahingollista, sillä ”Tosiasiassa tämä perustelu kuitenkin – edustamamme tieteenalan valossa – vääristää totuutta.” Lisäksi. ”Tutkimuksia on noin viisitoista, joten kokoelma on hyvin suppea verrattuna kymmeniin tutkimuksiin, joita asiaan liittyen on tehty. Jo tämä herättää kysymyksen, onko kokoelmaan valittu tarkoituksella vain sellaisia tutkimuksia, joissa mainonta näyttäisi hieman korreloivan kulutuksen kanssa – ja jätetty huomiotta mittava tutkimusaineisto, jonka mukaan näin ei ole.”

Todellisuudessa löytyy useita isojen aineistojen vertaisarvioituja, luotettavia review-artikkeleita, joissa nuorten alkoholin kulutuksen lisääntymiselle ja mainonnalle on löydetty yhteys. Toki, artikkelit löytyvät eri tieteenalan kuin markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen julkaisuista. Lääketieteen. Review-artikkelien prosessissa käydään läpi jopa satoja aihetta käsitteleviä julkaisuja ja karsitaan epärelevantit loppuanalyysistä esim. liian pienten aineistojen tai lyhytkestoiset tutkimukset tai teoreettiset kirjoitukset. Jopa tietämättä mitä sosiaali- ja terveysministeriön 15 tutkimusta ovat en pitäisi valikoimaa heti suppeana. Valmiita tutkijoiden itse tekemiä valikoivia review-artikkeleita on paljon ja niiden tutkimustulokset ovat musertavan selviä, oli ministeriön valikoimassa näitä review-artikkeleita tai alkuperäisiä tutkimuksia joihin ne puolestaan viittaavat.

Argumentti#2: markkinointi ei vaikuta kokonaiskulutukseen, sillä ”mainonta vaikuttaa lähinnä vain kilpailevien brändien markkinaosuuksiin tuotekategorian sisällä eikä juuri tuotekategorian kokonaiskulutukseen.” Eiköhän vaikutus mikä markkinoinnilla voidaan kokonaiskulutukseen saada olla jo saavutettu aikoja sitten, nyt nahistellaan siivun sisällä. Alkoholituotteiden markkinointipanostukset eivät kuitenkaan vähene (ehkä jopa lisääntyvät), joten vaikutus säilyy uusien kuluttajien (nuoret) ylläpitävän aikuistuessaan kulutuksen tasoa. Tilanne on sama kuin Nokian kohdalla; niin kauan meni hyvin kun markkinat kehittyivät ja tilaa oli kaikille. Sitten kun kaikilla halukkailla on kännykät niin alkoi todellinen pudotuspeli.

Argumentti #3: Alkoholin esiintyminen viihteessä ei ole markkinointia, sillä: ”…alkoholin mainonta ja esiintyminen elokuvissa ovat eri asioita, jälkimmäisen vaikutuksista ei voi päätellä sitä, miten edellinen vaikuttaa.” Edelleen alkoholijuoma on tuote, joka voidaan sijoittaa elokuvaan, sarjaan, viihdetapahtumaan jne. Puhutaan tuotesijoittelusta, joka on tunnustettu markkinointistrategia ja se toimii.

Argumentti #4: itse-raportoitu tutkimus häviää kokeelliselle tutkimukselle, sillä ”Itse-raportteihin perustuvat tutkimukset raportoivat tyypillisesti liioiteltuja korrelaatioita asioiden välisistä vaikutuksista – myös silloin, kun todellisia vaikutussuhteita ei ole.” Sekä ”Kokeellisessa kuluttajatutkimuksessa on viime aikoina myös osoitettu, että esimerkiksi alkoholipainotteisen elokuvan näkeminen voi kyllä lisätä välitöntä alkoholinkulutusta, mutta alkoholimainosten näkeminen elokuvan mainoskatkolla ei sitä tee.”

Itse-raportoitu tutkimus muodostaa markkinatutkimusten selkärangan, joten vähättely vaikuttaa oudolta. Kokeellinen tutkimus vaan ei ole monasti mahdollista, jos halutaan tiettyjä tutkimuskysymyksiä käsitellä. Kokeellinen asetelmakin sisältää usein itse-raportointia, esim. ”Näit mainoksen A, menitkö ostamaan tuotteen?” Ihmiseltä on pakko kysyä, sillä 24/7-pantakameraa ei eettisistä syistä saa kaulaan asentaa. Jälkimmäiseen lainaukseen liittyen; kokeellisesti on vaikea tutkia nimenomaan (kestävää) pitkittäisvaikutusta alkoholinkulutukseen. Lisäksi koehenkilöillä jo varmasti on saavutettu tietty markkinointi-baseline alkoholituotteiden käytössä (katso Argumentti#2).

Aluehallintovirasto on nyt kieltänyt ”viski” sanan käytön blogeissa, joten haluan kommentoida hyvin kirjoitettua vuodelta 2013 peräisin olevaa juttua. Toivottavasti SK ei joudu nyt vuokseni byrokratian hampaisiin. Avi:ssa on varmaankin automaattisesti sivuja ja blogeja lukeva robotti, joka tekee hälytyksen tuon kauhean sanan havaitessaan. Listalle joutuvat samalla logiikalla seuraavaksi varmaankin viini, viina, olut, sherry, konjakki, armanjakki, calvados jne.

Susanna Huovisen alkoholiongelma onkin levinnyt virastoihin kulovalkean tavoin. Pullo on kerta kaikkiaan irrotettava sitä hamuavien kourasta ulottumattomiin. Voi miten liikuttava ihmiskäsitys, meidät on saatava marssimaan tahdissa onnellisina silmät loistaen, päät keikkuen ja kädet heiluen elämään tyytyväistä elämää byrokraattien tahdissa. Mitään heikkouksia tai nautinnon haluja ja omaa tahtoa meissä ei saa olla riippuvuuksista puhumattakaan. Me vanhemmat olemme tosin havainneet, että kaikenlaisten riippuvuuksien kanssa pärjäilee parhaiten ja niistä pääsee eroon siten, että myöntää reilusti niiden olemassaolon. Kielto ja torjunta eivät auta henkilökohtaisellakaan tasolla mitään. Mutta meidän kokemuksemme ei mitään paina, säännöt kunniaan ! Hyvän asia puolesta on valehtelukin sallittua !

Alkoholin valmistaminen on aina ollut helppoa, viinin teko tunnettiin tietääkseni jo Mesopotamiassa, minne taito oli levinnyt muinaisesta Armeniasta. Oli miten oli, Jeesuskin muutti veden viiniksi, eikä päin vastoin. Välimeren asukkaiden taustoista sanotaan, että alkoholismia edistäviä geenejä kantavat ovat kuolleet pois vuosituhansien saatossa. Väitteen todenperäisyyttä on vaikea osoittaa, mutta byrokraattimme yrittävät oikotietä kieltojen kautta.

Suomen kieltolaki 1930-luvulla johti laittoman viinan ennennäkemättömään helppoon saatavuuteen. Samalla tavoin susannahuoviset voisivat miettiä, miten ilman toivottua puolisoa ja jälkikasvua korvessa elävät poikamiehet pärjäilevät ja miten alkoholin mainontakielto, hinnankorotukset ja saatavuuden rajoittaminen vaikuttaa heidän hevijuuseri tyyliseen elämäntapaansa. Joka neljäs savukoskelainen auto joutuu tilastojen mukaan liikenneonnettomuuteen Helsingissä, kun Tallinnasta noudettavat viinalastit kasvavat kasvamistaan. Savukoski on vain esimerkki ja tietysti lasteja haetaan kaikkialta kunnista. Tarkoitukseen käytetään laajennetulla kopeilla varustettuja sähköyhtiöiden vanhoja 5-paikkaisia kevytkuorma-autoja, joilla kaikki mukana matkaa taittavat hevijuuserit saavat maksimikuorman viinaa mukaansa. Susannahuoviset haluavatkin ilmeisesti tappaa kyseisen miesjoukon sukupuuttoon. Sitten Ilkka Taipaleen ei kukaan olekaan osoittanut kyseiselle miesjoukolle minkäänlaista positiivista huomiota, vaan he sinnittelevät kaikenpuolisen syrjinnän kohteina.

Vai olisiko syytä miettiä toisenlaisia eurooppalaisia ratkaisuja ja antaa mahdollisuus hankkia alkoholia kohtuuhintaan kotikulmilta. Silloin kertaostokset olisivat pienempiä, eikä hevijuuserien tarvitsisi varautua maksimikuormilla talven pimeyteen.

Nuorison keskuudessa yleistyy ilahduttavasti vanhoissa eurooppalaisissa suurkulutuksen maissa alkoholia vieroksuva elämäntapa. Haitat ovat käyneet selviksi ja parempia ratkaisuja etsitään omaehtoisesti ilman viranomaisen pakko-ohjausta. Tällainen kehityssuunta pilkistää pääkaupunkiseudullakin, mutta kehitykselle susannahuoviset vain asettavat esteitä, kun luottamukselle ja yksilöiden omille valinnoille ei anneta tilaa vaan lietsovat kapinahenkeä puutumalla kaikkialle pikkuasioihinkin.

peltonyymille,
#1., Se, että sinä ”et pidä ministeriön valikoimaa [tutkimuskokoelmaa] suppeana” ei liene todiste puolesta eikä vastaan. Seuraavasta artikkelista voit lukea niistä metodologisista ongelmista, joita ministeriön perustelunaan käyttämissä kourallisessa tutkimuksia on: http://papers.ssrn.com/sol3/papers.cfm?abstract_id=2205112

#2. En valitettavasti edes ymmärrä, mitä tällä argumentillasi yrität sanoa. Joka tapauksessa THL:nkin tutkimukset näyttävät, että viime vuosina nuoriso on käyttänyt alkoholia yhä vähemmän. Jos näin tapahtuu siitä huolimatta, että yritykset lisäävät mainontaansa, niin aihetodisteena tämä kaiketi tukee sitä, että mainonta ei ainakaan lisää nuorten alkoholinkulutusta.

#3. Ministeriö on lainsäädännöllään asettamassa rajoitteita/kieltoja nimenomaan tavanomaiseen mainontaan (tv:n ja radion mainoskatkot, printtimedian mainokset, ulkomainokset) — ei kieltämässä alkoholin esiintymistä tuotesijoitteluna elokuvissa, tv-sarjoissa ja muussa mediasisällössä. Silti ministeriö perustelee edellisiä kieltoja tutkimuksilla, jotka koskevat jälkimmäisiä ilmiöitä. Tämä on ilmiselvästikin tieteellisen tutkimuksen — sekä terveen järjen — vastaista.

#4. Valitettavasti et taida tietää mitään siitä, mikä on yhtäältä tieteellisen markkinoinnin tutkimuksen ja toisaalta yritysten harjoittamien ”markkinatutkimusten” ero. Tieteellisessä markkinoinnin tutkimuksessa (johon myös kuluttajakäyttäytymisen tieteellinen tutkimus kuuluu) ei käytännössä lainkaan luoteta tutkimusmenetelmiin, jossa kuluttajilta itseltään kysytään käyttäytymisensä volyymia/useutta. Yritysten harjoittamissa markkinatutkimuksissa (esim. asiakastyytyväisyystutkimukset tai mielipidekyselyt) tällaisia kysymyksiä saattaa olla, mutta niillä ei ole mitään tekemistä tieteellisen tutkimuksen kanssa. Tässä kirjoituksessa on vain ja ainoastaan ollut kyse nimenomaan tieteellisestä tutkimuksesta, menetelmistä ja tutkimusnäytöstä — ja niiden puutteesta sen väitteen tueksi , että mainonta lisäisi nuorten alkoholinkäyttöä merkitsevästi (saati ”vahingoittaisi lapsia”, kuten ministeriö on myös väittänyt).