Talous kasvaa, jos yritykset kasvavat

Mielipide 9.10.2011 08:01
Kirjoittaja on kulttuurivaikuttaja ja entinen kansanedustaja.

symbolikuvassa paperipinoTaloudelle on ominaista, että samaan aikaan tapahtuu monessa kerroksessa eri asioita. Juuri nyt kaiken huomion keskipisteessä on valtioiden ylivelkaantumisen aiheuttama epäluottamus markkinoilla. Pahimmillaan se johtaa syvään epäluottamukseen, jonka seurauksena vuoden 2008 pankkeja koskenut finanssikriisi muuttui investointien hiipuessa lamaksi.

Valtioiden kriisin rinnalla tapahtuu muutakin huomionarvoista. Vuoden 2008 romahdus johtui pankkisektorin ylilyönneissä. Sen opetuksena rahoitusalan kontrollia ja sääntöjä tiukennetaan. Tämä työ on käynnissä ja tiukennukset astuvat voimaan asteittain.

Tästä taas seuraa, että yritysten lainojen saanti sekä vaikeutuu että kallistuu. Euroopan ja myös Suomen talouskasvu kärsii tästä. Jokainen investointi tarvitsee taakseen yrityksen – eli sen omistajien – omaa pääomaa ja sitä vastaan saatavaa lainaa.

Kun on hyvä idea, voi miljoonan omalla pääomalla saada neljä miljoonaa lainaa. Yhteensä voidaan toteuttaa viiden miljoonan investointi. Oma pääoma on ehto yritysten kasvulle ja samalla vipuvarsi vieraan pääoman käyttämiselle.

Olisi valtavan loogista, jos vieraan pääoman saatavuuden vaikeutuessa politiikkakeinoilla parannettaisiin oman pääoman asemaa: Näin omistajien rahaa houkuteltaisiin yrityksiin. Uskon tästä tulevan lähivuosina trendin Euroopassa. Jos haluamme talouskasvua tarvitsemme yritysten investointeja. Ne eivät synny ilman omaa pääomaa.

Suomi tekee valitettavasti toisin päin. Hallitus heikentää oman pääoman asemaa ensi vuoden budjetissa.

Tämä tapahtuu sekä osinko/pääomaverotukseen tehtävillä muutoksilla että yritysten sukupolvenvaihdoksia rasittavalla perintö- ja lahjaveron lähes neljänneksen korotuksella. Näistä osa on joko suoraan tai välillisesti pois yritysten omasta pääomasta. Hallitus pyrkii selittämään asiaa sillä, että samaan aikaan yhteisöveroa alennetaan. Hallituksen perustelu kuuluu, että voittovaroja jää yritykseen enemmän omaksi pääomaksi veron alentuessa ja kun samaan aikaan osinkoveroa korotetaan paikoin tuntuvastikin, omistajan ei ”kannata” nostaa varoja osinkona.

Uskokoon ken haluaa, että tällainen omistajan rahan panttivankiteoria toimisi käytännössä. Sukupolvenvaihdosten veroseuraamuksista pitäisi kaikissa tapauksissa antaa riittävä maksuaika – se helpottaisi hieman tilannetta.

Silloin kun yhteisöveron hyvitysjärjestelmästä oli luovuttava, pyrittiin säilyttämään sen suurin etu – yhdenkertainen verotus – valtaosalla yrityksiä. Silloin luotiin nettovarallisuuteen liittyvä malli, jossa tietyillä ehdoilla 90 000 euron osinkoon asti pääoman tuloa verotettiin vain kertaalleen. Tämä malli kannusti ja kannustaa pienten yritysten omistajia sijoittamaan rahojaan yritykseen aina miljoonan euron nettovarallisuuteen asti.

Mutta rajan ylittävältä osalta peritään vero kahteen kertaan – ensin yhteisövero ja sitten osingosta maksettava vero. Näiden verojen yhteisvaikutus nousee noin 40 prosenttiin. Tämän mallin valuvika on siinä, että tuolla tasolla järjestelmässä ei ole mitään kannustinta houkutella omaa pääomaa yritykseen.

Moni ohjaakin rahansa yritystoiminnan sijasta esimerkiksi kiinteistösijoituksiin, josta saatavia vuokratuloja verotetaan vain yhteen kertaan pääomatuloverolla. Ensi vuonna tämä negatiivinen kasvukynnys alenee miljoonan euron nettovarallisuudesta noin 700 000 euron nettovarallisuuteen. Sillä ei maailmaa valloiteta.

Suomen yritysrakenteen heikkous esimerkiksi Saksaan verrattuna on juuri se, että keskikokoisten yritysten määrä laahaa paikallaan. Niiden joukosta pitäisi kuitenkin syntyä vahvaan kansainvälistymiseen ja kasvuun pyrkiviä yrityksiä.

Kasvukykyisten pk-yritysten ongelma on, että verorakenne pikemminkin työntää omaa pääomaa pois yrityksen taseesta. Tämä ongelma voitaisiin poistaa. Se edellyttäisi erilaisten pääomatulojen verottamista keskenään yhdenvertaisella tavalla.

Lisäksi on hyväksyttävää, jos alkuvaiheen yrityksille säilyy lisäkannuste parantaa yrityksen varallisuutta. Tällöin talouskasvun kannalta passiivisemmat kohteet eivät olisi houkuttelevampia kuin oman yrityksen kasvuun panostaminen.

Hallituksen budjettiesitys sisältää ilmeisesti kaikki olennaiset hallitusohjelmassa sovitut veronkorotukset ja menojen leikkaukset. Niiden ansiosta valtion vuosittainen alijäämä laskee karkeasti miljardilla kahdeksasta seitsemään miljardiin euroon ensi vuonna. Hallitusohjelmassa hallitus sitoutui siihen, että vuonna 2015 alijäämä on korkeintaan prosentin vuotuisesta bruttokansantuotteesta, eli 1,8 miljardia euroa. Umpeen kurottavaa jää vuosille 2013-2015 siis viisi miljardia euroa. Tämä pitäisi saavuttaa talouskasvulla ja sen tuomalla paremmalla työllisyydellä.

Talouskasvu syntyy kestävällä tavalla vain yritystoiminnan kasvusta: uusien yritysten perustamisesta ja vanhojen kasvusta. Pelkillä lisäsäästötalkoilla tulosta ei saada riittävästi. Kannattaisikin mobilisoida voimavaroja yritysten kasvattamiseksi.

Viime viikkojen keskustelussa on ollut myönteistä viriävä kiinnostus edistää niin sanottujen bisnesenkeleiden sijoituksia lupaaviin alkaviin yrityksiin. Samaa positiivista tahtoa tarvittaisiin aivan tavallisen yritystoiminnan rahoituksen parantamiseen innostamalla tavallisia omistajia liikkeelle. Heidän takanaan on valtavasti suuremmat resurssit kuin bisnesenkelitoiminnassa.

Puhumattakaan siitä, jos joskus saisimme edes siivun kotitalouksien yli 70 miljardin pankkitalletuksista yritysten omaksi pääomaksi.

Kuvitus Outi Kainiemi