Sydänten sosialismi – vankassa taloudessa on Suomen turva

Mielipide 25.3.2012 11:00
Kirjoittaja on Otavan yleisen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö ja valtiotieteiden tohtori.

Vanhan rakkauden kaipuu kipunoi sydämissä. Sen muisto on säilötty kauniiksi kuviksi ja tulevaisuuden valoksi. Herkkinä hetkinä moni vannoo, että vain Sinun kanssasi tahtoisin tulevaisuutta rakentaa.

Rakkauden kohteen nimi on sosialismi, sen utooppinen muunnos. Saman tunteen vallassa valikoidaan myös vihan kohteet.

Irti rahan ja markkinoiden vallasta! Kun nykymeno ärsyttää, syypäiksi epäkohtiin nostetaan talous, raha ja kilpailu. Näiden apostoliksi henkilöityvä saa kansanvihollisen leiman.

Haaveiden ja vihan sävyttämä nykymenon vaihtoehto on sydänten sosialismia. Sille on vahva tausta, edustihan sosialismi toivoa lukemattomille 1900-luvun kasvateille. Nykyisin toive kätketään käsitteisiin demokratia ja hyvinvointiyhteiskunta.

Muuta ei voi päätellä puheenvuoroista, joissa finanssimarkkinat ja yritykset kirotaan ja ihmisille vaaditaan oikeutta tarpeiden mukaiseen puuhaan ja palkkaan. Tulonjaollisena periaatteena kriitikoilla väikkyy vanha tuttu: ”jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan”.

Suomi muuttui nopeasti 1970-luvun sekataloudesta markkinataloudeksi. Tämä selittää hämmennystä ja kurkottelua ”vanhoihin hyviin aikoihin”. Suurta muutosta ei ole hyväksytty – eihän siitä järjestetty kansanäänestystä.

Jos kansalaiset saisivat äänestää suljetun hyvinvointivaltion ja avoimen kilpailuvaltion välillä, edellinen voittaisi murskalukemin. Kuitenkin avoin kilpailuvaltio kuvaa paremmin nykyistä ja tulevaa Suomea. Rajat ovat auki, ihmiset ja pääomat liikkuvat ja kilpailu kukoistaa kaikilla aloilla kouluista vanhustenhoitoon.

Jo pelkkä kilpailuvaltion ajatus järkyttää monia. Todellisuudessa kilpailuvaltion hyväksyminen olisi vapauttavaa ja auttaisi tulevaisuuden rakentamisessa. Ainakin jos siihen liitettäisiin sosiaalisuuden vaatimus ja kansallinen eheys sekä syrjäytymisen ehkäiseminen asetettaisiin todellisiksi tavoitteiksi.

Hyvinvointiyhteiskunnan hokemisesta on kadonnut hohto, kun kymmenet tuhannet nuoret ovat syrjäytyneet, järjestelmästä huolimatta tai sen takia. Heikommin tuottavalta työltä on viety tila ja syrjäytymiskierre on voimistunut. Tämä on tapahtunut heikompiosaisten nimiin vannovien vahvalla tuella.

Vain avoimessa kilpailussa pärjääminen takaa suomalaisille hyvinvoinnin. Tämän puolesta suomalaisten enemmistö äänesti presidentinvaaleissa, joten asennemuutos on iduillaan. Presidentilliset pyrinnöt sosialidemokraattisen maailmankodin luomiseksi tuntuvat jo kaukaisilta harhakuvilta.

Vahva talous on aina ollut suomalaisen yhteiskunnan kulmakivi, demokratian ja oikeusvaltion rinnalla. Tämä hämärtyi, kun kylmän sodan päättymistä alettiin juhlia vain demokratian voittona. Ilman vientiteollisuutta Urho Kekkonen olisi ajautunut tyrmäyspisteeseen kamppailuissaan Kremlin kanssa ja hyvinvointivaltio olisi jäänyt rakentamatta.

Onneksi kauppa veti itään ja länteen, ja Suomi oli vahvoilla. Sama pätee yhä. Jos talous trimmataan kuntoon, Suomi pystyy torjumaan sisäiset ja ulkoiset uhat. Kreikka osoittaa, kuinka armottomasti markkinat kohtelevat maata, joka tunaroi taloutensa. Vankan talouden maata markkinat muistavat yhtä lämpimästi kuin kauppasopimusten allekirjoittamista halailleet neuvostojohtajat – matalilla koroilla ja investoinneilla.

Suomella on pelivaraa, mutta ei kauaa, keskeiset uudistukset odottavat. Etenkin kuntien palvelutuotannon rahoitus olisi käännettävä pikaisesti kestävälle pohjalle. Toteutuksessa kannattaisi luottaa ihmisiin, jotka äänestävät jaloillaan ja asettuvat otollisiksi kokemilleen seuduille. Aluepoliittinen tekohengitys, verorahojen syytäminen tyhjentyville seuduille ei ole kestävää.

Toivottavasti suomalaiset jatkavat kuntavaaleissa irtautumista sydänten sosialismista ja äänestävät elinvoimaisen Suomen puolesta.