Suosalo on turhaan huolissaan: teatterikouluissa luetaan yhä klassikoita

On ikävää, että näyttelijäntaiteen yliopisto-opetuksesta esitetään kuulopuheisiin perustuvia arvioita, kirjoittaa näyttelijä Mikko Kauppila.

Profiilikuva
Kirjeitä
Teksti
Suomen Kuvalehti
Suomen Kuvalehti

Teatterikouluissa luetaan yhä klassikoita

Aleksis Kiveä käsitelleessä artikkelissa (SK 39/2021) esiintyi huoli nykynäyttelijöiden ammattitaidosta. ”Mitä helvettiä siellä Teatterikoulussa nykyään opetetaan”, kuului näyttelijä Martti Suosalon huolestunut kysymys. Sakari Katajamäki peräänkuulutti lisää kirjallisuuden opintoja teatteritaiteen maisterin tutkintoon.

On ikävää, että näyttelijäntaiteen yliopisto-opetuksen sisällöistä ja niiden validiteetista esitetään kuulopuheisiin perustuvia arvioita ilman, että kukaan näyttelijänpedagogiikan varsinainen asiantuntija pääsee ääneen. Kyllä teatterikouluissa – niissä molemmissa – edelleen luetaan klassikoita ja esitetään: tuoreen kokemukseni mukaan ainakin Aleksis Kiveä, Hella Wuolijokea, Minna Canthia, Maria Jotunia ja Mika Waltaria, muutaman mainitakseni.

Mikko Kauppila

Näyttelijä, teatteritaiteen ja filosofian maisteri