Suomi ja sääpaniikki - todellinen tragedia löytyy Pakistanista

Profiilikuva
Asta
Teksti
Hanna Leivonniemi
Hanna Leivonniemi on vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kun Suomessa on tavallista rajumpi myrsky, siitä revitään näyttäviä otsikoita. “Kuin sotatanner”, julisti Iltalehti 5.8. Kannessa otsikointi oli vielä dramaattisempi: “Nyt kuolen”.

Sisäsivuilta kävi ilmi, että Uuraisten leirintäalueelle iskeneessä trombimyrskyssä ei kuollut kukaan. Muutama ihminen loukkaantui, asuntovaunut vahingoittuivat, sähkö- ja liikenneyhteydet katkeilivat ja puut kaatuilivat.

Ikävää, toki. Mutta sotatanner?

Muutama päivä myöhemmin myrsky iski jälleen. “Myrskyrintama aiheutti paniikkia Hietaniemen uimarannalla”, otsikoi HS.fi 9.8. lukijan kuvaaman videon, jossa kieltämättä dramaattisen näköiset mustat ukkospilvet sumentavat taivaan.

Muutama ihminen lähtee juoksemaan pisaroita karkuun, mutta että ihan paniikkia? Sellaista ei videolla näy.

Samaan aikaan kun toimittajat Suomessa ovat lietsoneet paniikkia myrskyistä, Pakistan on saanut hukkua rauhassa.

Veden alla on Italian kokoinen alue, 1 600 ihmistä on kuollut, yli kuusi miljoonaa ihmistä on jäänyt kodittomaksi. Kulkutaudit leviävät, sadot on menetetty, miljoonat ihmiset ovat kansainvälisen ruoka-avun varassa.

YK on kuvaillut tulvatuhoja pahemmiksi kuin tsunamin ja Haitin maanjäristyksen tuhot yhteensä.
Pakistanissa jos missä voidaan puhua paniikista.

Silti ole nähnyt yhtäkään iltapäivälehden kansilööppiä tulvauhreista. En ole nähnyt edes yhtä tapahtumapaikalta suomalaisvoimin tehtyä reportaasia ihmisten hädästä. Se on sääli.

Pakistan tarvitsee tulvauutisia, sillä ilman uutisia maahan ei virtaa kaivattua avustusrahaa.

Kun tulva on kaukana, se ei kosketa. Kun vesi nousee hitaasti, katastrofi ei yllätä samalla tavalla kuin äkillisesti rantaan iskevä tsunami tai hetkessä tuhansia tappava maanjäristys.

Pakistanin tulvilla ei myydä lehtiä, vaikka niissä kuolisi kuinka paljon ihmisiä. Kotimaisilla myrskyillä myydään. Siksi niistä tehdään lööppejä, mutta Pakistanista ei.

Kotoinen myrsky – olkoonkin kuinka raju tahansa – on kuitenkin vain myrsky. Vaikka pilvet olisivat tummat ja puita kaatuisi, aamulla voi olla suhteellisen varma, että maailma ei ole muuttunut toisenlaiseksi paikaksi elää.

Toisin on Pakistanissa. Monilta vesi on vienyt kaiken: kodin, säästöt, ruoan, tulevaisuuden.

Ilta-Sanomat kertoi 9.8. Etelä-Savon hätäkeskuksen tukkeutuneen puheluista Asta-myrskyn aikana. Eräs pariskunta oli soittanut hätääntyneenä, että pakastin hajosi ja pakasteet sulavat.

Voi ei, mikä tragedia.