Suomi ja ilmastopolitiikka: Jos nuo eivät äyskäröi, niin ei sitten äyskäröidä mekään

Mielipide 21.4.2013 09:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Aamulla, kun kädet ruvella sulloin tyhjiä maitopurkkeja sisäkkäin ja noukin lumihangesta hajonneen biojätepussin sisältöä, sisuskaluissa kuohahti. Me tavalliset äidit ja isät taivumme ahtaassa arjessamme monelle mutkalle, jotta edes pieneltä osaltamme voisimme säilyttää tätä planeettaa elinkelpoisena lapsille.

Mutta mitä tekevät ne, jotka asioihin voivat oikeasti vaikuttaa?

Suomi päivittää juuri omaa ilmasto- ja energiastrategiaansa. Se valmisteltiin kaikessa hiljaisuudessa työ- ja elinkeinoministeriön uumenissa ilman, että sen enempää Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos kuin ympäristöjärjestötkään olisivat voineet vaikuttaa sen sisältöön. Näin siitä huolimatta, että kyse on juuri ilmastosta.

Lopputulos on sen mukainen: strategiassa kuuluu ennen kaikkea vanhan energiateollisuuden ääni. Tämä tuskin yllättää ketään, sen verran usein Jyrki Kataisen hallitus on osoittanut, että sen keskeiset suunnitelmat perustuvat joidenkin muiden kuin alan tutkijoiden tai asiantuntijoiden näkemyksiin.

Suomen asettamat tavoitteet ovat perin vaatimattomat ja kaukana siitä, mitä tiede meiltä nyt edellyttäisi. Suomi toki tukee päästöjen tiukentamista EU:ssa (muuhan olisi poliittisesti epäkorrektia), mutta vain jos muut teollisuusmaat – lue Yhdysvallat – ja nopeasti kasvavat maat – lue Kiina ja Intia – sitoutuvat samaan.

Ja koska peruskoululaisetkin tietävät, että juuri nämä maat eivät ole lähivuosina siihen sitoutumassa, Suomen hallitus laittaa kädet puuskaan kuin teini-ikäiset vuotavassa soutuveneessä: jos nuo eivät äyskäröi, niin ei sitten äyskäröidä mekään. Hukutaan vaan kaikki yhdessä.

Moni muu tekee toisin. Saksa joka panostaa tosissaan uusiutuvaan energiaan, erityisesti tuuleen ja aurinkoon, on leikannut hiilidioksidipäästöjään 25 prosenttia vuoden 1990 tasosta – samaan aikaan se sulkee ydinvoimaloitaan. Suomi on tuskin päässyt päästöissään vielä edes vuoden 1990 tasolle.

Ensi viikolla Irlannissa alkavat pitkät ja hikiset neuvottelut siitä, mikä on EU:n tuleva ilmastolinja. Päätöksellä on paljon väliä.

Kun mantere rypee taantumassa ja työttömien kodeissa patonkia leikataan yhä pienempiin paloihin, houkutus unohtaa ilmasto on suuri. Tämän tietävät myös Euroopan jyrihäkämiehet, elinkeinoelämän äänitorvet, joiden mielestä juuri heidän maansa tuotanto ja työpaikat kärsivät, jos EU jatkaa edistyksellistä ilmastopolitiikkaa. Siksi he kirjoittelevat nyt ahkerasti valtakuntien päälehtiin ja pilkkaavat tiukkaa ilmastopolitiikkaa hölmöilyksi.

On hyvä muistaa, että häkämiesten takana puhuvat Euroopan vanhat energiajätit. Jokainen omakotitalon katolle asennettu aurinkopaneeli ja energiatehokkuudelle asetettu tiukennus uhkaa kutistaa niiden voittoja. Ja kukapa omaa oksaansa sahaisi.

Teollisuutta pitää kuunnella, mutta vielä paljon herkemmällä korvalla pitää kuulla, mitä ilmastotutkijat sanovat. Heidän viestinsä on kirkas ja selkeä: päästöjä on leikattava paljon ja nopeasti.

Veikkaan, että aika moni meistä on jo tympääntynyt kuuntelemaan elinkeinoelämän uhkailua työpaikkojen menettämisestä. Kun Jan Vapaavuori (kok) ja Ville Niinistö (vihr) ensi viikolla lähtevät Dubliniin avaamaan EU:n muille ministereille Suomen kantoja, heidän on hyvä muistaa, että he eivät edusta siellä EK:ta.

He edustavat meitä tavallisia suomalaisia, jotka jaksamme rutistaa niitä maitopurkkeja taas huomennakin.