Suomessa tiedettä on tehtävä vähemmän, mutta parempaa – muuten tiede voi mennä rikki

PUHEENVUORO: Helsingin yliopistossa monet tiedekunnat saattavat sellaisenaan lakata olemasta, kirjoittaa Jouni Heiskanen.

Profiilikuva
Helsingin yliopisto
Teksti
Jouni Heiskanen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Tutkijoiden paneutuminen alaansa ja riittävä aika luovalle työlle on toimivan tieteen välttämätön edellytys. Tutkimusta ja sen rahoitusta on kuitenkin yhä enemmän alettu ohjata julkaisujen määrien mukaan. Yksi peruspilareista sortuu, kun tiede ei ehdi korjata itseään.

Taloudellinen tehokkuus ohjaa nykyään jopa perustutkimuksen rahoitusta. Käytännössä julkaisujen eli vertaisarvioitujen artikkelien määrä on keskeinen kriteeri rahoitusta myönnettäessä. Tämä pätee niin yliopisto- kuin yksilötasolla.

Kun samoilta tutkijoilta edellytetään samassa ajassa enemmän tuotoksia, laatu heikkenee väistämättä. Tutkijoilla ei myöskään ole aikaa lukea edes kaikkia oman alansa julkaisuja. Tiede uhkaa ratketa liitoksistaan, kun julkaisupaineet kasvavat.

 

Laadukkaan tutkimuksen tunnistaa hyvin tehdystä pohjatyöstä, tulosten huolellisesta käsittelystä ja vahvoista johtopäätöksistä. Tämä luo tieteelle tukevan perustan, jolle myöhempi tutkimus rakentuu. Luova ja huolellinen työ ottaa kuitenkin aikansa.