Suomalaiset ja viina – terveisiä örveltäjien valtakunnasta

Kesä-Suomi ei tänä vuonna näyttäytynyt siinä ihanuudessaan. Tavallisesti Suomesta on hieno valoisten öiden ja miellyttävän lämmön kesämaa, jonka helteisiin ei läkähdy. Mutta sen sijaan maamme toinen tunnusmerkki, viinanläträys, piti taas tänä kesänä paikkansa ja vahvisti sen, mitä kansainväliset imagotutkimukset osoittavat. Siitä on jo tullut surullisen kuuluisa tavaramerkkimme.

Tänä kesänä havahduin huomaamaan, miten se näkyy jopa katukuvan kiinteänä osana maakuntakaupunkien keskustan paraatipaikoilla. Jyväskylän ydinkeskustaa halkova kävelykatu Kauppakatu on nykyään molemmin puolin kymmenien kaljaterassien reunustama. Oulun arvokkaan Valkealinnan edusta ja Stockmannin tavaratalon vierukset rantaan johtavalla kävelykadulla ovat örveltäjien valtakuntaa.

Muualla räyhäbaarit ja kaljaterassit ovat omissa kortteleissaan, esimerkkinä Frankfurt, jossa pankkiirien on halutessaan mentävä kippaamaan omenaviini- ja olutlasinsa Sachsenhauseniin, Madridissa taas Chuecan pikkukaduille ja Pariisissa Rue de Lappelle Bastiljin taakse. Paraatipaikoille juottoloita ei päästetä, eikä niissä missään päin kaupunkia örvelletä meikäläiseen tapaan.

Uusimmat tutkimukset vahvistavat sen, mikä katukuvassa pistää ulkopuolelta tulijan silmään. Tutkijoiden mukaan Suomessa on meneillään alkoholikatastrofi. Muun muassa Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoittaa, että alkoholista johtuneet ennenaikaiset kuolemat ovat lisääntyneet merkittävästi. Neljästä yleisimmästä kuolinsyystä alkoholismi on ainoa, joka kasvaa koko ajan, ja muihinkin se on osasyy.

Maassamme menetetään ennenaikaisesti 3 900 elinvuotta 100 000 asukasta kohti. Ruotsissakin, jonka reippaaseen juomakulttuuriin usein puolustellen viittaamme, luku on neljänneksen pienempi. Puhtaasti talouden näkövinkkelistä katsottuna menetämme 13 miljardia euroa vuodessa. Tässä taloustaantumassa luulisi tälläkin asialla olevan merkitystä.

Onko todella niin, ettemme itse näe, mitä on tapahtumassa? Kauhistelemme kernaasti tilannetta Venäjällä, missä alkoholismi on väestökatoon johtava kansantauti. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että ainakin Helsingissä, Turussa ja Tampereella on kaupunginosia, joissa ongelma on Pietarin tasoa. Tuntuu siltä, että meillä suljetaan silmät ja todella vakavaa ongelmaa vain hyssytellään vuodesta toiseen.

Tasavallan presidentti on viimein kiinnittänyt vakavaa huomiota syrjäytymiseen. Toivottavasti se johtaa hyssyttelyn loppumiseen ja siihen, että meillä viimein tartutaan sen pääasialliseen aiheuttajaan, laajalle levinneeseen alkoholismiin, joka on inhimillinen kärsimysnäytelmä, taakka kansantaloudelle ja häpeäpilkku maallemme.

Ranskassa päihderiippuvuudesta selviytyminen sai kasvot, kun suosittu tv-tähti Jean-Luc Delarue poistui ryminällä ruudusta mutta palasi kertomaan tiestään takaisin elämään. Viimeistään silloin kaikille selvisi, että kyse on vakavasta sairaudesta, johon paapova, ikuisesti ymmärtävä hoivaaminen ei auta. Vaikuttaa siltä, että meillä, A-klinikoiden luvatussa maassa, ollaan vuosikymmeniä jäljessä monien muiden maiden järeämmistä hoitomenetelmistä. Katkohoidot eivät johda juuri muuhun kuin uuteen retkahtamiseen.

Yhdysvaltain presidentin puoliso Betty Ford antoi alun perin nimensä hoidoille, joissa alkoholismia lähestyttiin sairautena ja kemiallisena riippuvuutena. Ranskassa ja nykyään myös meillä näitä hoitoja on tarjolla Minnesota-hoidon nimellä. Se oli Jean-Luc Delaruen pelastus – ja eri tutkimusten mukaan 90-prosenttisesti myös muiden siihen turvautuneiden. A-klinikat pystyvät raitistamaan pysyvästi vain kymmenen prosenttia.

Onko meillä todella yhä kanttia ja ennen kaikkea varaa jatkaa näennäistouhua ja jättää käyttämättä ilmeisen tehokas ja muualla hyväksi havaittu hoitomenetelmä?