Strategiset ministerit takaisivat vahvemman hallitusohjelman

Mielipide 23.4.2011 08:01

Ilman määrätietoisia talouden rakenteita kehittäviä toimenpiteitä liian moni tekijää heikentää talouden kasvua. Hallitusohjelmaan tulee kirjata selkeinä hankekokonaisuuksina keskeiset muutokset, joita hallitus pitää oleellisen tärkeinä Suomen suhteelliselle menestykselle globaalissa kilpailussa. Tarvitaan perusteellinen muutos strategia-ajattelussa ja virkamieskoneiston toiminnassa.

Hallitukset ovat tähän asti pyrkineet hoitamaan suurempia poikkihallinnollisia kokonaisuuksia asettamalla poliittisia toimintaohjelmia, joita on ollut enimmillään neljä.

Ohjelmien tuloksellisuus on ollut lähes kaikissa tapauksissa huono erityisesti toiveisiin nähden. Niihin ei ole liitetty riittävää etukäteistä suunnittelua, ohjelmajohtajilla ei ole ollut aina riittävästi osaamista, voimaa aikaansaada muutoksia eikä tarpeellista rahoitusta käytettävissään; tavoitemittarit ovat olleet suurelta osin näennäisiä. Virkamiehistö on usein jättänyt ohjelmat oman onnensa nojaan. Ministereiden on ollut vaikea tukea ohjelmia, joilla ei ole ollut riittäviä perusteita ja resursseja.

Jos strategisissa asioissa halutaan edistystä, niin kustakin asiasta vastaamaan tulee asettaa vahva ministeri ja erittäin pätevä valtiosihteeri. Ohjelmallisen toimeksiannon tulee olla selkeä ja perustua vahvaan etukäteiseen analyysiin. Hankkeiden etenemistä tulee käsitellä säännöllisesti talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja tarkistaa ohjelmallisesti vähintään kerran vuodessa.

Kriittistä tulee olemaan, miten asian taakse saadaan tarvittava eri alojen hallinto ja ehkäistään käytännössä väkisinkin esiin nousevat poliittiset ristiriidat. Siksi pääministerin vahvistuvan ohjauksen on varmistettava poliittinen yhteen hiileen puhaltamien niin, että viesti menee hallinnoissa perille. Ministereiltä tarvitaan saumatonta yhteistyötä ministeriöissä, joiden toimenpiteistä on kyse.

Tähän asti yksi ajattelurajoite on ollut jäykäksi säädetty valtioneuvostokokonaisuus. Laki määrittelee sen, mitä ministeriöitä valtioneuvostossa on, ja ohjesääntö kunkin ministeriön ne toimialat, joista se vastaa.

Hallitusta muodostettaessa nimetään ministerit ministeriöihin. Kukin ministeriö hakee ministerinsä ohjauksessa hallitusohjelmasta ne asiat, joiden se katsoo kuuluvan itselleen ja ryhtyy niitä toteuttamaan, jolloin eteen- tai taaksepäin mennään tasapaksusti.

Nykyään ministeri saa pääsääntöisesti nimikkeensä sen mukaan, mitä olemassa olevaa ministeriötä hän johtaa.

Entä, jos lähestymiskulma olisi strateginen? Silloin meillä voisi olla ministerit, jotka uuden nimikkeensä mukaisesti olisi velvoitettu aikaansaamaan harppauksen esimerkiksi todellisen digitaalisen Suomen synnyttämisessä; yksityisten palveluiden kehittämisessä kärkenä sosiaali-, terveys- ja muu hyvinvointisektori; osaamistason nostamisessa ja innovaatiotehokkuuden parantamisessa; vihreässä kasvussa ja luonnonvarataloudessa; luovan talouden nostamisessa ja köyhyyden poistamisedellytysten parantamisessa, jossa pudokastulvan ehkäiseminen on keskeistä.

Tarvittaessa ministereitä tulisi voida rekrytoida aktiivipolitiikan ulkopuoleltakin, jos asian osaamistaso sitä vaatii, ja varsinkin valtiosihteereiden tulisi olla muuta kuin perinteistä poliittista avustajakaartia. Hallitusohjelma ja hallitus hahmottuisivat vahvempina kuin tähän asti.

Helpommin ja varmemmin tulokset syntyisivät, jos hallinto voitaisiin koota nykyistä vapaammin asiaa hoitavalle ministerille. Hallinnollisesti tällainen kokonaisuus toimisi tehokkaasti kuitenkin vasta silloin, kun valtioneuvosto olisi yhtä konsernia. Se ei ole mahdollista nyt, mutta voitaisiin ottaa harkintaan neljän vuoden aikavälillä.

Teksti Markku Wallin

Kirjoittaja on alivaltiosihteeri työ- ja elinkeinoministeriön strategia-, ennakointi- ja tutkimusyksikössä.