Sosiaalinen vai yhteiskunnallinen yritys?

Mielipide 1.3.2013 18:00

Suomen Kuvalehdessä 5/2013 yhdeksän kirjoittajaa toi kannanottonsa niinsanotun yhteiskunnallisen yrittäjyyden puolesta. He näkivät siinä vain positiivisia puolia. Silloin herää kysymys, miksei yhteiskunnallisia yrityksiä ole jo nyt? Mutta teoria ja käytäntö ovat usein aivan eri asioita.

Yritystoiminta ja yrittäjyys perustuvat hyvään liikeideaan, intohimoon sen toteuttamiseksi muun muassa luovuudella ja joustavuudella sekä riskinottoon ja riskinottokykyyn. Voi aiheellisesti kirjoittajilta kysyä, mitä lisäarvoa yhteiskunnallinen yrittäjyys tuo näihin? Jos todellinen tausta yhteiskunnallisten yritysten perustamiselle ovat yhteiskunnan tuet, mennään heti alusta alkaen metsään.

On jo olemassa laki sosiaalisista yrityksistä, jollainen oma yritykseni on.

Yksi peruste ajatukselle yhteiskunnallisista yrityksistä on se, että sosiaalisten yritysten menestys on ollut heikko. Niitä oli jokin aika sitten 126 kpl Suomessa. Sosiaalisella yrityksellä on tarkoitus palkata vähintään tietty prosenttimäärä vajaakuntoisia ja tai pitkäaikaistyöttömiä. Minulle järjestelmä on toiminut hyvin ja vajaakuntoinen on ollut yrityksessäni töissä yli 5 vuotta, jonka jälkeen palkitsin hänet ja hänen puolisonssa viikon Katinkullan lomalla asuntoineen, kylpylöineen, harrasteineen. Kukaan työvoimahallinnosta ei ole koskaan kysynyt, miksi järjestelmä toimii minun yritykseni osalta.

Jos yritystoiminta perustuu tukiin, niin se helposti tuo tullessaan lieveilmiötä. Yritykseni sijaintipaikkakunnalla yleishyödyllinen yhdistys käyttää suuren määrän vajaakuntoisia työttömyyspäivärahalla eli muutaman euron päiväpalkalla. Henkilöitä pidetään vuoden, johon asti mitätön rahapalkka on voimassa. Sitten annetaan potkut ja samaan työhön valitaan taas vuodeksi uudet henkilöt ko. päivärahalla. Tuloksena on, että yhdistys myy savusaunaansa pienemmällä summalla kuin mitkä ovat minun savusaunani pelkät lämmityksen ja siivouksen palkkakulut. Tällainen yhteiskunnallinen yritystoiminta tappaa terveitä yrityksiä.

Kotikaupungissani Riihimäellä oli sosiaalinen yritys. Valmiiseen sabluunaan istutetulla toimitusjohtajalla olikin aikaa toimia lisäksi mm.

kaupunginhallituksen puheenjohtajana siihen liittyvinen moninen lisätehtävineen, sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtajana, poliittisen puolueen kunnallisjärjestön puheenjohtajana ja monissa muissa pikkuasioissa mm. tilintarkastustehtäviä hoidellen. Ja luonnollisesti palkka oli suuri: paikallislehden erään vuoden selvityksen mukaan neljänneksi suurin kaikista valtuutetuista. Ja mikä oli lopputulos?

Tietysti konkurssi. Yrittämiseen tulee keskittyä, se ei ole vasemman käden sivutoimintaa.

Kirjoitajat kirjoittavat, että yhteiskunnallinen yritys on inhimillinen ja ihminen on kaiken keskiössä ja viimekätisenä motiivina on paremman ja kestävän tulevaisuuden rakentaminen. Mitä ihmettä? Eikö siis asiakas olekaan keskiössä ja numero 1? Miten silloin yritys voi ylipäätänsä menestyä? Yrityksen tehtävänä on tuottaa lisäarvoa asiakkaalle ja tuottaa se kestävästi. Kun kohtelen työntekijöitä hyvin, hekin ovat luovempia ja parempia yritykselle. Tämähän on aivan normaalia yritystoimintaa.

Inhimillisyys on välittämistä. Ja yrityksessäni se on myös laatujärjestelmä, joka antaa viikkotehtävineen, vuosikelloineen sekä kirjallisine opastuksineen hyvän rungon myös työrajoitteiselle.

Inhimillisyys on käytännön työtä eikä mielipiteitä.

Vapaaehtoinen hyväntekeväisyystyö on kunnioitettavaa ja kannatettavaa. Se, onko sen kanavoiminen yhteiskunnalliseksi yritystoiminnaksi järkevää, on jo toinen juttu. Kirjoittajista Bland ja Tykkyläinen ovat kirjoitaneet asiasta aikaisemmin muun muassa viime keväänä Helsingin Sanomiin. Siinä kantavana johtotähtenä oli vastakkainasettelu normaaliin yrityksiin, joiden toimintaa pidettiin pahana. Tämä on väärä lähtökohta toimia yhteiskunnallisten yritysten puolesta. Bland ja Tykkyläinen voisivatkin näyttää itse esimerkkiä perustamalla yhteiskunnallinen yritys ja ottamalla lainaa sekä menestymään tekemällä työ paremmin kuin joku toinen. Sosiaalisuutta voisi osoittaa palkkaamalla työrajoitteisia ja maksamalla heille työehtosopimuksen mukainen palkka kuten minä teen.

Lue myös