Soininvaara: Tie ulos köyhyydestä

Profiilikuva
köyhyys
Teksti
SKnetin toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Perusturva on jäänyt selvästi jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Tätäkin pahempaa on kuitenkin köyhien näköalattomuus, sillä monella ei ole mitään tietä ulos köyhyydestä.


Teksti Osmo Soininvaara
SK 22/2008 (ilm. 30.5.2008)

SK netti julkaisee katkelmia Soininvaaran kolumnista, joka julkaistaan tänään SK:ssa. Voit kommentoida kolumnia tässä blogissa.

Helsinkiläinen yksin asuva pitkäaikaistyötön – kutsukaamme häntä Maijaksi – saa yhteiskunnalta asumiskulunsa kokonaan ja sen päälle 400 euroa puhtaana käteen. Elämä 13 eurolla päivässä ei ole herkkua. Ikävintä on, ettei Maija voi juuri parantaa tilannettaan menemällä töihin, koska hänelle on puutteellisen koulutuksen ja muiden syiden vuoksi tarjolla vain pienipalkkaista työtä.

Mennessään töihin 1 300 euron kuukausipalkalla Maija menettäisi tulonsiirrot ja joutuisi maksamaan itse asumiskulunsa. Entiseen verrattuna palkasta jää käteen noin euro tunnilta. Päiväbudjetin nousu 13 eurosta 18 euroon on prosentteina paljon, mutta siitä on maksettava työmatkat, työhön soveltuvat vaatteet ja työpaikkaruokailu. Kovin valoisia näkymiä työpaikka ei siis Maijalle tarjoa, varsinkaan kun vähän arvostettu työ ei itsessään tuota tyydytystä.

Eräs yksinhuoltajaäiti kirjoitti minulle, että hänelle työhön meno on tätäkin kannattamattomampaa. Perusturvan varassa elävä voi saada sosiaalitoimistosta harkinnanvaraista toimeentulotukea muun muassa lasten harrastuksiin, koulukirjoihin ja polkupyörään.

Tämä ilo loppuu töihin mennessä samoin kuin lasten ilmaiset kesäleirit. Palkan pitää olla varsin korkea, jotta pääsisi edes omilleen.
Helpoin tapa estää lasta kiipeämästä katolle on poistaa tikkaista alin askelma.

Maijan tilanne on vähän samanlainen. Hänellä ei ole mahdollisuutta kivuta ylöspäin, koska ratkaiseva puola puuttuu. Hän voi huonosti työttömänä, eristyy kanssaihmisistään, mutta ei pysty auttamaan itseään.

Hyvinvointivaltiotamme ei pystytä palauttamaan oikeudenmukaiseksi ja tehokkaaksi, ellei pienipalkkaisten ihmisten asemaa paranneta. Siitä riippuu melkein kaikki.

Mieleen tulee tietysti, että Maijalle pitäisi maksaa parempaa palkkaa. Ajatuksessa on se vika, että se hinnoittelee jotkut kokonaan pois työmarkkinoilta. Kyse ei yleensä ole työnantajan saituudesta vaan siitä, paljonko me asiakkaat suostumme maksamaan palvelusta.

Hallituksella on aikeita laskea tuloveroja parilla miljardilla eurolla. Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kiander on ehdottanut, että veronalennus toteutettaisiin alentamalla kaikkien palkansaajien verotusta vuositasolla 800 eurolla sen sijaan, että laskettaisiin suurituloisia suosien prosentuaalisesti.

Maijan kohdalla tämä nostaisi euron nettoansiota liki 50 prosentilla.

Samaan suuntaan johtaisi Kauppakamarin alkukeväästä julkaisema esitys lineaarisesta veromallista. Sen radikaalein vaihtoehto poistaisi kaikki verot alle 10 000 euron vuosituloilta. Tämä merkitsisi kaikille tuloille – myös pääomatuloille – 42 prosentin veroa alarajan ylittävältä osalta.

Ennen 1990-luvun lamaa Maija olisi saanut työssä ollessaankin jonkin verran asumistukea, mutta laman aikana se säästettiin häneltä pois. Asumistuen jakaminen pienipalkkaisille lisäisi työnteon kannattavuutta.

Veronalennukset ja asumistuen korotukset valuisivat osittain ohi kohteen; esimerkiksi kesätöitä tekeville opiskelijoille ja ansiosidonnaista työttömyysturvaa nostaville. Täsmällisimmin kohteeseensa osuisi kuukausipalkkapohjainen, pienituloisille räätälöity palkkatuki, jollaisia on monissa maissa. Näitä on yleisiä, kaikille pienituloisille kohdistettuja ja entisille pitkäaikaistyöttömille kohdistettuja.

Pienipalkkaisten aseman parantaminen olisi järkevää, koska se mitä ilmeisimmin maksaisi itsensä takaisin parantamalla työllisyyttä. Vaikka ei maksaisi, se olisi ehdottoman oikeudenmukaista. Miksi emme soisi vähän suurempaa siivua kansantalouden kakusta niille, jotka raatavat raskaassa ja vähän tyydytystä tuottavassa työssä?

Lue koko kolumni SK:sta 22/2008 (ilm. 30.5.2008).