Soininvaara: Terveyskeskuksen menetetty maine

Suurten kaupunkien terveyskeskuksista on tulossa työttömien ja eläkeläisten hoitopaikkoja. Tämä tulee kalliiksi ja kärjistää terveydenhuollon eriarvoisuutta. Oikaisutoimilla on kiire.

Teksti Osmo Soininvaara
SK 18/2008 (ilm. 2.5.2008)

SK netti julkaisee katkelmia Osmo Soininvaaran kolumnista, joka julkaistaan SK:ssa 18/2008 (ilm. 2.5.2008). Voit kommentoida kolumnia tässä blogissa.

Kansaneläkelaitos korvaa työterveyshuollon puitteissa tapahtuvia lääkärissäkäyntejä paljon avokätisemmin kuin niitä käyntejä, joka asiakas maksaa itse.

Korvaus on puolet todellisista kuluista toisen puolen ollessa vähennyskelpoista yrityksen verotuksessa. Yhteensä valtion tuki on siis 63 prosenttia.

Yritykset ovat valtion tukemina alkaneet kilpailla työvoimasta ilmaisilla terveyspalveluilla. Tämä on jakanut terveydenhuollon hyvä- ja huono-osaisten palveluihin.

Työssä käyvät ovat suurissa kaupungeissa hylkäämässä terveyskeskukset, joista on tulossa työttömien, eläkeläisten ja pienituloisten perheiden lasten hoitopaikkoja. Ylimpään tuloviidennekseen kuuluvista 40,4 prosenttia ilmoitti turvautuvansa sairastuessaan terveyskeskukseen vuonna 2004, kaksi vuotta myöhemmin enää 34,9 prosenttia.

Suurissa kaupungeissa tilanne on kärjistyneempi, sillä kaikkialla yksityisiä palveluja ei ole edes saatavilla.

Köyhät maksavat terveyskeskuskäynneistään palkansaajien päästessä lääkäriin ilmaiseksi.

Tämä ei ole eriarvoisuuden aiheuttajista suurin. Työterveyshuollossa pääsee hoitoon ja tutkimuksiin paljon helpommin kuin terveyskeskuksissa. Ikäluokkaan 55-59 vuotta kuuluvat käyttävät terveyspalveluja enemmän kuin kymmenen vuotta vanhemmat, koska ovat vielä työterveyshuollon piirissä.

Tulojakaumamme on maailman tasaisimpia, mutta terveyserot köyhien ja rikkaiden välillä teollisuusmaiden suurimpia – uusimpien asuinalueeseen perustuvien tilastojen mukaan vielä luultuakin suurempia. Tätä vasten oudoksuttaa kehitys, jossa terveitä hyväosaisia hoidetaan entistä paremmin ja sairaita huono-osaisia huonommin.

Köyhille suunnatuilla palveluilla on taipumus rapistua. Meillä ei jonotettaisi vastaanotoilla kuten nyt, jos terveyskeskus olisi myös rikkaille ainoa hoitopaikka.

Jokaisella on katsottu olevan maksukyvystä riippumatta yhtäläinen oikeus terveyspalveluihin. En ole kuullut kenenkään julkisesti kiistävän tätä.

Jos kuitenkin joku ajattelisi, että on oikein antaa parempaa hoitoa paljon veroja maksavalle keskiluokalle, kannattaa muistuttaa, että he pääsevät maksamaan myös köyhien sairauksista.

Huono terveys syrjäyttää elämään sosiaaliavustusten varassa.

Jos terveyskeskuksia ei saada kuntoon, terveydenhuollostamme tulee huono, eriarvoistava ja kallis. Erikoissairaanhoitokaan ei toimi kunnolla, jos perusterveydenhuolto on retuperällä eikä sairaaloihin lähetetä oikeita potilaita tai sairauksien annetaan kehittyä liian pitkälle ennen hoidon aloittamista.

Toki terveyskeskukset saataisiin kuntoon, jos oltaisiin valmiit käyttämään rahaa. Poliittista painetta tähän ei ole, koska keskiluokka ei enää käytä terveyskeskuksia.

Joissakin kunnissa saatetaan ajatella, että hätistämällä potilaat valtion maksettavaksi yksityissektorille säästetään kunnan rahaa. Ei säästetä, koska erikoissairaanhoidon kustannukset kasvavat, mutta olennaista onkin, että kunta luulee säästävänsä.

Tyhmältä lyhytnäköisyydeltä vältyttäisiin, jos meillä olisi terveydenhuollossa vain yksi maksaja. Ruotsissa maakunta maksaa sekä julkisen terveydenhoidon että sairausvakuutuskorvaukset. Meidänkin on päästävä yhden maksajan malliin!

Rahat terveyskeskusten maineen palauttamiseen ovat olemassa.

Käyttämällä kahteen rinnakkaiseen järjestelmään haaskautuva raha järkevämmin meillä olisi tarjota hyvät terveyskeskuspalvelut kaikille.

Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja ja luennoija.

Lue koko kolumni SK:sta 18/2008 (ilm. 2.5.2008).

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.