Soininvaara: Suomi kulkee kuluttaen

Liikenne on Suomen suurin ongelma, kun kansainvälinen yhteisö alkaa tosissaan hillitä ilmastonmuutosta. Olemme kenties autoriippuvaisin maa Euroopassa, vaikka 50 vuotta sitten Suomi oli lähes autoton.

SK netti julkaisee katkelmia Soininvaaran kolumnista, joka julkaistaan tänään SK:ssa. Voit kommentoida kolumnia tässä blogissa.

Elämäntapamme on muutoinkin hyvin kuljetuspainotteinen. Ulkomaille matkustaessamme olemme lentoliikenteen tai vielä enemmän energiaa haaskaavan laivaliikenteen varassa.

Autoliikenteen päästöjä on helppo pudottaa kolmanneksella siirtymällä bensapiheihin autoihin autokannan uusiutuessa. Helppoa on myös alentaa maantienopeuksia, mutta sitten onkin jäljellä hankalampi kysymys liikenteen määrästä.

Ajamme päivittäin autolla keskimäärin yli kolmekymmentä kilometriä. Se on Euroopan kärkitasoa. Meidän on harvan asutuksemme vuoksi paljon vaikeampi korvata autoa julkisella liikenteellä kuin vaikkapa ranskalaisten.

Ahkera autoilumme ei ole haja-asutusalueilla asuvien vika, sillä heitä on vähän. Syynä on kaupunkiseutujen sisäinen liikenne.

Helsingin seudulla liikenteen energiankulutus on kaksinkertainen tavanomaiseen eurooppalaiseen suurkaupunkiin verrattuna.

Muotioikut vaikuttavat paljon liikennekäyttäytymiseen. Oulussa on asiallista ajaa polkupyörällä, mutta Tampereella sitä pidetään sosiaalisesti alentavana. Prahassa ei pyöriä näe juuri lainkaan, Grazissa kaikkialla.

Liikenteen määrään voidaan kyllä vaikuttaa, mutta usein muut tavoitteet vetävät toiseen suuntaan.

Osa pitkien työmatkojen kustannuksista on pantu tasa-arvon nimissä yhteiseen piikkiin. Tämä heikentää motivaatiota hankkia asunto ja työpaikka läheltä toisiaan, mikä lisää liikennettä aikaa myöten.

Julkisesta keskustelusta saa joskus kuvan, etteivät ihmiset olisi lainkaan vastuussa työmatkojensa pituudesta.

Lyhytnäköiset aluepoliittiset intressit ovat johtaneet rekkaliikenteen subventioon. Rekat eivät maksa veroina edes tiestölle aiheuttamaansa kulumista. Rautatiekuljetuksia ei haluta suosia, koska sen koetaan olevan väärin niitä paikkakuntia kohtaan, jotka eivät ole rataverkon piirissä.

Toisaalta kaikki mitä tehdään rautateiden hyväksi, ei tue junaliikenteen menestystä. Juna on hyvä kuljettamaan suuria tavara- ja ihmismääriä.

Jos rautateitä vaaditaan pitämään yllä liikennettä myös pienten matkustajamäärien radoilla korvaamatta tätä taakkaa rautateille, haitataan junaliikennettä sen vahvimmilla alueilla ja tosiasiassa vahingoitetaan rautateitä.

Liikenteen haasteena on paitsi vähentää energian käyttöään yleensä, löytää öljyn korvaaja energianlähteenä. Ainakaan ruuantuotannon kanssa viljelyalasta kilpailevasta peltobiomassasta ei siihen ole. Jotain mittasuhteista kertoo, että ihmiskunta kuluttaa henkeä kohden päivässä öljyä noin 20 000 kcal ja ruokaa noin 2 000 kcal.

Liikenteen tulevan energialähteen löytämisellä on kiire, sillä liikenteen polttoaineita voi valmistaa myös kivihiilestä ja jopa turpeesta. Tämä kaksinkertaistaisi hiilidioksidipäästöt öljypohjaisiin polttoaineisiin verrattuna. On silti vaarana, että kivihiilibensa otetaan käyttöön, jos muuta ratkaisua ei ole.

Toiset energiantuotantomuodot ovat parempia kuin toiset, mutta harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki energian kulutus on yhtä pahaa. Päästöttömiä energiamuotoja on joka tapauksessa tarjolla liian vähän. Jos saasteetonta vesisähköä käyttävä lisää sähkönkulutustaan, muut joutuvat käyttämään enemmän saastuttavaa hiilisähköä.

Vihreällä sähköllä käytävä anekauppa on ympäristön kannalta hyödytöntä omantunnon rauhoittamista, lukuun ottamatta sitä pientä osaa, joka todella tukee uusiutuvan energiantuotannon lisäämistä.

Euroopassa rakennetaan kuumeisesti nopeita ratayhteyksiä korvaamaan lentoliikennettä. Tähän liittyy paljon myös politiikkaa.
Nopeilla ratayhteyksillä Ranska yrittää tehdä Pariisista Euroopan keskipisteen.

Suomen panostukset ovat aika vaatimattomia.

Maastamme tulee entistä syrjäisempi, jos lento- ja laivayhteydet kallistuvat olennaisesti. Meille olisi elintärkeätä saada nopea ratayhteys Berliiniin Tallinnasta tai mieluummin meren ali Helsingistä ennen kuin öljyvarojen hupeneminen kääntää lentomatkailun jyrkkään laskuun.

Paljon vähemmän on kiinnitetty huomiota laivaliikenteen päästöihin. Ruotsinlaivan polttoaineenkulutus on matkustajaa kohden kaksinkertainen lentokoneeseen nähden; Helsingistä on paljon vastuullisempaa mennä Tukholmaan lentäen kuin laivalla.

Laivamatkailua kuitenkin tuetaan avokätisesti tax-free-eduilla.

Poikani osallistui abi-risteilylle. Kuvittelin, että laiva ankkuroisi jonnekin Harmajan edustalle, mutta sen oli käytävä ensin Ruotsin aluevesillä, jotta siellä saataisiin myydä nuuskaa ja sitten Ahvenanmaalla tax-free-oikeuksien vuoksi. Päästöt vastasivat sitä, että koko porukka olisi lennätetty Pariisiin ja takaisin!

Teksti
Osmo Soininvaara
SK 31/2008 (ilm. 1.8.2008)

Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja ja luennoija.