Soininvaara: Sanomalehden lyhyt tulevaisuus

SKnetin toimitus
Mielipide 12.12.2008 12:30

Internet vie sanomalehdiltä tilaajat ja mainostulot. Aikakauslehdet näyttävät selviävän paremmin – ainakin jonkin aikaa.

Seuraavassa katkelmia Osmo Soininvaaran kolumnista, joka on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 50/2008 (ilm. 12.12.2008). Voit kommentoida kirjoitusta tässä blogissa.

Teollisuusmaissa sanomalehtien levikit ovat kiihtyvässä laskussa. Internet on viemässä niiltä sekä maksavat tilaajat että mainostulot. Lehtien kannalta huolestuttavinta on, että nuoret ovat vähentäneet niiden lukemista. Noidankehää kiihdyttää toimitusten supistaminen. Suomessa tilanne on lehtien kannalta toistaiseksi paljon parempi – kiitos varhaisjakelun.

Uutisten välittämisessä internet on lehtiä nopeampi. Sadattuhannet tietokoneella työtään tekevät voivat sähköpostia avatessaan vilkaista myös uutiset.

Sanomalehden voima on uutisten taustoittamisessa, mutta toimitusten supistaminen nakertaa juuri tätä etua. Nettilehden vastaus on linkittää uutinen alkuperäislähteeseen ja videoleikkeisiin.

Iltapäivälehtien kanssa internet kilpailee ajankäytössä. Tämä työntää ne yhä syvemmälle tirkistelyjournalismin ja arveluttavien lööppien syövereihin.

Parhaiten kilpailussa näyttävät toistaiseksi selviävän aikakauslehdet. Laadukas, tiettyyn kohderyhmään suuntautunut aikakauslehti ei ole uhattuna, ennen kuin verkossa aletaan tuottaa laadukasta maksullista palvelua.

Voisivatko lehdet siirtyä kokonaan verkkoon? Esimerkiksi Helsingin Sanomat on maksua vastaan luettavissa tietokoneelta paperiversiota vastaavana näköispainoksena – kätevää ulkomaille matkustettaessa. Sinkku voi ryystää kahvinsa tietokoneen äärellä, mutta perheen aamukahvipöytään ei oikein sovi, että kukin lukee omaa läppäriään.

Useimmilla lehdillä on netissä mainoksia pursuava ilmaissivusto, jossa julkaistaan painetun lehden materiaali supistettuna. Uusi Suomi ilmestyy vain verkossa ilmaislehtenä. Lukijoita on paljon enemmän kuin vaikkapa Demarin paperipainoksella. Suuria tappioita tehnyt Taloussanomat vetäytyi verkkolehdeksi.

Tulevaisuudessa häämöttää nettikukkaro, jossa käyttäjä voi maksaa minimaalisia maksuja hiirellä klikkaamalla. Tämä voi mullistaa alan. Suurimmilla nettilehdillä on Suomessakin sivuillaan miljoonia käyntejä kuussa. Sentin maksulla käyntiä kohden saisi kymmeniä tuhansia euroja kuussa toimituksellista tasoa parantamaan.

Ensimmäiset autot muistuttivat hevosrattaita, mutta autosta kehittyi pian aivan toisen oloinen. Nettijournalismistakin voi kehittyä täysin sanomalehdistä poikkeavaa. Voi olla, että päivittäin lukemamme ”lehti” onkin kooste kaikesta maailmalla ilmestyneestä. Joku etsii lukijan puolesta sen päivän tarjonnasta parhaat artikkelit ja mielenkiintoisimmat uutiset ja ohjaa linkin avulla lukijan alkuperäisten tekstien äärelle. Tämän voi vielä yksilöidä lukijan maun mukaan painottaen; pesäpalloa niille, jotka ovat siitä kiinnostuneita, mutta vain heille. Maailman huippukirjoittajat olisivat kaikkien tavoitettavissa näppäimen painalluksen päässä.

Lehtiin voi ilmestyä myös itsenäisiä yrittäjiä toimittajiksi samaan tapaan kuin kampaamoissa työntekijöistä on tehty yhden tuolin yrittäjiä. Toimittaja saisi tulonsa ladattujen sivujen mukaan. Tässä on vaaransa. Kumman otsikon uskotte tuovan enemmän klikkauksia: ”Suomen Venäjän politiikkaa arvioitava uudestaan” vai ”Pääministerillä uusi naisystävä”?

Uskon toimitusten supistusten kääntyvän journalismin kukoistukseksi. Lehtien tilausmaksuista vain pieni osa päätyy toimittajille. Osansa ottavat paperin valmistajat, kirjapainot ja lehtien jakajat. Verkkojakelu lisää suuresti journalismin osuutta kakusta. Toisaalta tämä on taas osa kehitystä, jossa kognitiivinen eliitti syö suorittavan työn paikkoja.

Kun maailman parhaat artikkelit ovat kaikkien ulottuvilla, maailman parhaista toimittajista tulee rock-tähtien tavoin superrikkaita. Sentti lukijaa kohden tuottaa jättitulot, jos lukijoita on päivittäin kymmeniä miljoonia. Suomen kieli suojaa kotimaisia journalisteja, vaan suojaako kauaa? Internet-maailma voi tehdä englannin kielestä lopulta koko maailman yhteisen kakkoskielen, jota kaikki käyttävät sujuvasti.

Entä painettu lehti? Ei sille vähään aikaan tapahdu mitään, mutta roolit vaihtuvat. Kun nyt paperilehdillä on verkkoversionsa, tulevaisuudessa verkkolehdillä on paperiversionsa.

Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja ja luennoija.

Teksti
Osmo Soininvaara
SK 50/2008 (ilm. 12.12.2008)

Keskustelu

Ihmisten käyttäytymisessä ja ajankäytössä on tapahtunut muutoksia, sanomalehtien levikin lasku ei ole pelkästään internetin syytä. Esimerkiksi videopelit ja lapsiperheiden jokailtainen harrastuslogistiikka ovat kohtuullisen uusia ilmiöitä. Erityisen huolestunut olen siitä, että jopa korkeasti koulutetut ihmiset saattavat seurata hyvin kapea-alaisesti maailman asioita ja lopettaa yleislehtien lukemisen. On ehkä realismia, että sanomalehtien levikit laskevat vielä, mutta toivottavasti toimituksellista tasoa ei heikennetä, sillä muuten syöksykierre alkaa varmasti. Suomessa olisi mahdollista keskittää sanomalehtien painamista (kuten koko pirstaleista graafista teollisuutta) ja huolehtia myös siten tuotteen kilpailukykyisyydestä.

Miksi lehden pitäisi olla paperila. Ei ole mikään itsetarkoitus.

Soininvaara arvelee, että suomen kieli toistaiseksi suojaa kotimaisia journalisteja, mutta internet-maailma voi tehdä englannista kaikkien kakkoskielen, jolloin kaikki ovat samalla viivalla. Noinkohan? Vaan vaikka näin kävisikin, tuskin ulkomaiset journalistit jatkossakaan osaavat kirjoittaa Suomen asioista paremmin kuin paikalliset. Ja jos osaisivatkin, miksi kirjoittaisivat? Kai heitä omat asiat kiinnostavat enemmän, puhumattakaan heidän lukijoistaan.

Nykyään on todella helppo luoda netissä joukkohysteriaa.Otetaan esimerkiksi tämä häiriintynyt John McCainin kannattaja joka oli itse kaivertanut O:n poskeensa ja väittänyt että iso paha tumma mies oli myös pahoinpidellyt hänet.Blogit ja uutiskanavat tykkittivät tätä suurta uutisankkaa naama punaisena.Kuinkahan moni uutisankka jää elämään internetin aikakaudella totuudeksi nettiin,kun kuka tahansa voi nykyaikana kirjoittaa aivan mitä tahansa tarkistamatta faktoja.On netillä hyvätkin puolensa,mutta on hyvä tarkastella näitä nykyajan ilmiöitä kriittisesti.

Kyllä aamulehti kahvin kanssa on kodikas tapa aloittaa päivä! Kuka tuollaista tietokonepäätettä viitsii tuijottaa kauan? Silmätkin siinä väsyy. Hyvä vanha kelpaa!

Näkemykseni sanomalehtien ja niiden nettisivustojen tulevaisuudesta on synkkä.

Nettilehtien ongelma on ollut ja on yhä tulonluontimallien puute. Rahaa kun bannereista ei tahdo tulla missään määrin kannattavissa määrin. Hesarilla on parikymmenpäinen joukko pyörittämässä verkkoa. Varsinaiset Hesarin omat uutiset, skuupit ja muu materiaali, mikä tekee Hesarista Hesarin, tehdään printtitoimituksissa. Valitettavasti netin rahatuloilla printtitoimitusta ei voida pitää kasassa. Printin mainostulot laskevat ja tilaajamäärä vähenee kovaa vauhtia.

Viime vuosina suomalaislehdissä on ajateltu, että kaikki verkkoon nopeasti ja ilmaiseksi, sillä verkkoon pitää panostaa. Tätä ovat ajaneet verkon esimiehet, joilla on oma intressinsä kasvattaa kävijälukuja. Päätoimittajat ovat uskoneet, että tämä on tulevaisuuden tie ja tulonluonti onnistuu jollain kaavalla ennemmin tai myöhemmin. Epäilijöille on vakuuteltu, että lehteä ja verkkoa lukevat eri ihmiset eikä verkkojulkaisu ole pois sanomalehdeltä. Edelliset ovat olleet väärässä. Nyt sanomalehden pitää muuttua radikaalisti, tai sitten verkon. Ne eivät tue toinen toisiaan, kuten alun perin toivottiin, vaan verkko syö lehteä.

Tulevaisuuden visioni? Sanomalehti kuolee ja sen myötä sanomalehtien nettisivustot kuihtuvat pinnalliseksi STT-kauraksi ja klikkauksia houkuttelevaksi sensaatiopuuroksi. Tai sitten ne muuttuvat Uusi Suomi -tyyppiseksi kolumnialustaksi, koska tyhjästä on paha nyhjästä. Eli printtitoimituksen ylläpitoon ei ole varaa. Kolumnit ovat jees, mutta objektiivisten (?) tietojen välittämisen kannalta ne eivät ole hyvä alusta. Kolumni kun on aina mielipide.

Henkilökohtaisella tasolla suosittelen, että toimittajat alkavat katselemaan itsensä työllistämistä muilla aloilla tai uudelleenkouluttautumista, sillä tämä bisnes on muuttumassa toimittajan kannalta yhä epävarmemmaksi, vähemmän palkitsevaksi ja huonommin palkatuksi.