Soininvaara: Kahdesti kahtiajaettu Suomi

SKnetin toimitus
Mielipide 12.7.2008 08:56

Kaupunkisuunnittelun erimielisyydet ovat puolueiden sisällä, eivät niiden välillä. Siksi aiheesta on vaikea saada aikaan kunnollista poliittista debattia.

Teksti Osmo Soininvaara
SK 28/2008 (ilm. 11.7.2008)

SK netti julkaisee katkelmia Soininvaaran kolumnista, joka julkaistaan tänään SK:ssa. Voit kommentoida kolumnia tässä blogissa.

Kolumnissaan Aluepolitiikkaan saatava uusi linja (SK 24/2008) Paavo Lipponen varoitti, että Suomi on jakautumassa ”Helsingin, Turun ja Tampereen rajaamaan kasvukolmioon ja muuttotappiosta kärsivään Suomeen”.

Jako näkyy myös arvoissa, ajattelutavoissa ja arjen käyttäytymisessä. Jopa ruokakauppojen tuotevalikoima on erilaistumassa. Yhtenäiskulttuurin Suomi alkaa jakautua kuin Italia pohjoiseen ja etelään.

Tämän rinnalla muuttovoittoalueilla on meneillään toisenlainen jako varsinaiseen kaupunkiväestöön ja kehyskuntien omakotiasujiin, pendelöijiin. Näiden kahden ryhmän arvomaailmat näyttävät myös erkaantuvan toisistaan. Urbaaneja arvoja kannattavat arvostavat lyhyitä etäisyyksiä ja hyviä lähipalveluja. Pendelöijät arvostavat oman kodin neliöitä enemmän kuin lyhyitä etäisyyksiä. Moni sanoo etsivänsä omaa rauhaa kaukana maailman pahuudesta. Tässä elämänmuodossa eristäydytään paljolti omaan lintukotoon ydinperheen piiriin.

Keskustelu kaupunkiseutujen kehityksestä on saamassa tulehtuneita piirteitä. Kahden tieteellisen teorian välillä voidaan käydä älyllistä väittelyä, mutta ei kahden arvomaailman välillä. Helsinkiläisten poliitikkojen on helpompi keskustella keskenään yli puoluerajojen kuin oman puolueen espoolaisten kanssa. Vihtiläisten ja nurmijärveläisten kanssa ei ole kunnolla edes yritetty.

Hyvässä yhteiskunnassa kunnioitetaan itse kunkin oikeutta elää niin kuin parhaaksi näkee, kunhan ei samalla loukkaa toisen oikeutta elää tavallaan eikä sysää valintojensa kustannuksia toisten maksettaviksi eikä pyri vapaamatkustajana välttämään sosiaalista vastuuta huono-osaisimmista. Ongelmia on sekä valintojen kustannuksissa että sosiaalisen vastuun jakautumisessa.
kaupunkilaisia jurppii pendelöijien aiheuttama liikenne. Ainakin vielä 1990-luvulla Töölössä oli kohtalaisen iso äänestäjäjoukko, joka äänesti eduskuntavaaleissa kokoomusta, koska eivät pitäneet veroista, ja kunnallisvaaleissa vihreitä, koska eivät pitäneet autoista. Liikenteen haitat eivät rajoitu pakokaasuihin, vaan kyse on myös autojen viemästä tilasta, metelistä ja ruuhkista. Tietullien kannatus on kaupunkilaisten keskuudessa suuri.

Sähkö ja erilaiset kaapeliyhteydet pitää toimittaa syrjäiseen mökkiin samalla hinnalla kuin taajaman kerrostaloon. Kunta on velvollinen järjestämään koulukuljetukset syrjässä asuville, ja jos näitä on paljon, valtio tulee apuun valtionosuuksilla.

Tämä on oikein vanhan maaseudun osalta, mutta uusien pendelöijien kohdalla se rikkoo periaatetta, että jokainen vastaa valintojensa seurauksista. Uuden haja-asutuksen aiheuttamia kustannuksia ei pitäisi sysätä muiden maksettavaksi myöskään valtionosuuksien kautta.

Uusia pientaloalueita syntyy grynderivetoisesti muutaman kymmenen talon lämpäreinä. Maanomistusolot määräävät niiden sijainnin ja koon. Maanomistusoloista riippumaton alueiden suunnittelu takaisi paikalliset palvelut ja edes auttavasti toimivan julkisen liikenteen.

Nyt pientaloasumisen ekologista taakkaa kasvatetaan turhaan. Tarvittaisiin laajoja puutarhakaupunkialueita, jotka ovat riittävän suuria ylläpitämään myös kaupallisia palveluja ja kouluja.

Kaupunkirakenteen kysymykset eivät ole juuri lainkaan politisoituneet, koska ne jakavat kaikki puolueet. Asuntoministeri Jan Vapaavuori (kok) on ollut näkyvä eheän kaupunkirakenteen kannattaja samalla kun kehyskuntien ”republikaanivyöhykkeillä” äänestetään lähinnä kokoomusta ja keskustaa. Helsingin vihreät ovat Vapaavuoren linjoilla, mutta kehyskuntien vihreissä ajatellaan eri tavalla.

Kun kysymystä ei ole politisoitu, sitä ei pystytä oikein käsittelemään. Päätöksiin ajelehditaan.

Poliitikkojen on vaikea olla julkisesti eri mieltä puoluetovereidensa kanssa. Kaupunkipolitiikan kysymystenasettelun kannalta puoluejako on vanhentunut.

Lue koko kolumni SK:sta 28/2008 (ilm. 11.7.2008).

Keskustelu

Suomen asutuspolitiikka alkoi vinoutua 1960-luvulla,suuren muuttoliikkeen alkaessa.Kehitys, jossa väestön pääosa keskitettiin eteläsuomen suuriin kaupunkeihin ja luotiin palveluyteiskunta,unohdettiin mitä maa tarvitsee selviytyäkseen,muista Soinivaara, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee ihmisiä etelän suurten keskusten ulkopuolella ja haja-asutus alkaa kehäkolmosen takaa. Maatiloilla eletään usein kahden ihmisen palkalla toisen on pakko käydä muualla töissä.
Ruuan tuottajat ja metsänhoitajat eivät asu asemien läheisyydessä eivätkä elä keskustoissa virastojen lähellä.Haja-asutus tarvitsee omat keskuksensa, jotka tuottavat ainakin päivittäispalvelut, niiden tuottjat asuvat usein pientaloissa eutukeskuksissa.Neuvostoliittö loi valtion tiloja joiden asukkaat asuivat kerrostaloissa, miten kävi?
Tässä voivatkin määrätä realiteetit eivätkä politiikka.

Suomen asutuspolitiikka alkoi vinoutua 1960-luvulla,suuren muuttoliikkeen alkaessa.Kehitys, jossa väestön pääosa keskitettiin eteläsuomen suuriin kaupunkeihin ja luotiin palveluyteiskunta,unohdettiin mitä maa tarvitsee selviytyäkseen,muista Soinivaara, että suomalainen yhteiskunta tarvitsee ihmisiä etelän suurten keskusten ulkopuolella ja haja-asutus alkaa kehäkolmosen takaa. Maatiloilla eletään usein kahden ihmisen palkalla toisen on pakko käydä muualla töissä.
Ruuan tuottajat ja metsänhoitajat eivät asu asemien läheisyydessä eivätkä elä keskustoissa virastojen lähellä.Haja-asutus tarvitsee omat keskuksensa, jotka tuottavat ainakin päivittäispalvelut, niiden tuottjat asuvat usein pientaloissa maaseutukeskuksissa.Neuvostoliittö loi valtion tiloja joiden asukkaat asuivat kerrostaloissa, miten kävi?
Tässä voivatkin määrätä realiteetit eivätkä politiikka.

Tiiviitä kaupunkeja puolustetaan ekotehokkuudella. Kuitenkin niissä kaupungeissa, joissa asuu 50% maailman väestöstä, kulutetaan 85% kokonaisenergiasta. Onko Manhattan tai Suur-Tokio ehotehokas?

Täysin huuhaa kommentteja. ALPO liittää Neuvostoliiton ja kerrostalot yhteen. Voisi myös sanoa: Neuvostoliitossa juotiin maitoa, miten kävi? Esa Härmäläkin on täysin pihalla. Kyllä, Manhattan ja suur-Tokio ovat asumismuodoltaa ekotehokkaita suhteessa asukasmääräänsä. Toisaalta molemmat ovat myös ympäröivän alueen kaupallisia ja kultturisia keskuksia, joten energian kuluts nousee sitä kautta. Helsinki on muuten erittäin haja-asuttu kaupunki vastaavan kokoisiin Eurooppalaisiin kaupunkeihin verrattuna.