kirjeitä 13.04.2018 06:00

Virhetulkinta kesäaikaesityksestä

Jaana Raussi väittää (SK 12/2018), että toivon Suomen luopuvan kesäajasta muista riippumatta. Sitä en kirjoituksessani (SK 10/2018) ehdottanut, koska se ei EU-jäsenmaalle ole mahdollista. Raussin tulkinta perustuu väärinkäsitykseen. Aikavyöhyke sitä vastoin on valittavissa kansallisella päätöksellä. En lähtisi sitä vaihtamaan, ellei kesäajasta luovuta.

Vaikka muita maita ei saataisi mukaan EU-kansanäänestykseen kesäajasta, se kannattaisi järjestää Suomessa. Jos äänestysaktiivisuus sen myötä selvästi lisääntyisi, Euroopan unioni voisi saada täältä vahvan viestin: suomalaiset vaativat kesäajan kumoamista. EU-vaaleihin on hyvä kytkeä kysymys tärkeästä kaikkien arkielämää koskettavasta asiasta.

Altti Majava

Helsinki

 

Yleissivistys on relevantti asia

Elina Lepomäki linjasi koulukysymyksiä pohtiessaan, että yleissivistys ei ole ”kauhean relevantti asia”: tiedot saa googlettamalla, muistaa ei tarvitse (SK 13–14/2018).

Olen eri mieltä. On tärkeää, että nuorille kehittyy tasapainoinen ja ehjä maailmankuva ja se rakentuu omaksutun tiedon varaan. Googlatut irtofaktat eivät auta, jos asioista ei ole laajempaa ymmärrystä ja kokonaisuudet jäävät hahmottumatta.

Ihmistä, jolla ei ole riittävää perussivistystä, voidaan viedä kuin mätää kukkoa – vaikkapa johdatella poliittisiin ääriliikkeisiin. Valeuutisten ja nettikakofonian maailmassa yleissivistystä tarvitaan enemmän kuin koskaan.

Arno Kotro

Lukiouudistuksen seurantaryhmän jäsen, Helsinki

 

Länsimetro vei maisemat ja luonnon

Espoolaisten sanotaan kestävän kaikki metron tuomat muutokset (SK 10/2018). Sekin, että ihmiset siirrettiin kulkemaan maan päältä maan ja merenkin alle metroon, on espoolaisille vain ”niin tätä päivää”.

Työmatkalainen näki bussissa istuessaan vilahduksia luonnosta ja vuodenaikojen vaihtelun. Hän sai seurata Keilalahden Fröknarna-drumliinisaarten ja Koivusaaren pohjoisrannan silkkiuikkujen elämää, niiden soidinmenoja, pesänrakentamista ja viirukkaita poikasia kuin välähdyksinä television luonto- ohjelmista. Jos osasi katsoa, näki Porstan kivillä seisovat harmaahaikarat ja merimetsotkin.

Kulttuurimaisematkin olivat aivan omanlaisiaan: Sinebrychoffin huvila ja ”Raaden hammas” rakennettuine ympäristöineen vastaanottivat bussilla Espooseen tulijan.

Länsimetron tulo lopetti Länsiväylän bussien lisäksi myös Lehtisaaren ja Kuusisaaren kautta Helsingin keskustaan kulkeneet bussilinjat. Samalla työmatkalaisilta vietiin loputkin meri- ja kulttuurimaisemat.

Milloin tapiolalaiset, olarilaiset, matinkyläläiset ja muut eteläespoolaiset huomaavat kadottaneensa työmatkojensa merelliset maisemat?

Terho Poutanen

Espoo

Sisältö