kirjeitä 25.05.2018 06:00

Velka on turmioksi

Upeaa, että nyky-Suomessa viisaus edelleenkin asuu jossain muualla kuin Kehä 3:n sisäpuolella. Esimerkkinä Aslak Allinniemi Kauvatsalta, joka otti kantaa nykyhallituksen toimintaan hieman laajemmasta näkökulmasta (SK 18/2018).

Rahan ei todellakaan pitäisi olla kuin vaihdon väline. Nyt kun se on myös kauppatavaraa, poliitikkojen mahdollisuudet vaikuttaa talouteen ovat lähes minimaaliset. Miljardöörit päättävät omilla sijoituksillaan mitä taloudessa milloinkin tapahtuu. Kehä 3:n sisäpuolella ei ainakaan päättäjillä näytä olevan mitään käsitystä siitä mitkä ovat maailmantalouden lait juuri nyt.

Aristoteleen suurta viisautta velan turmiollisuudesta ovat pohtineet monet muutkin ajattelijat aikojen kuluessa. Viime aikojen terävimmistä voi nostaa esille Wolfgang Streeckin, Yanis Varoufakiksen ja kirjailija Margaret Atwoodin.

Ei olisi yhtään pahasta, jos yksityislainojen markkinointi pantaisiin jonkinlaiseen ruotuun. Kansantalouden kokonaisvelka on lopulta ehkä isompi ongelma kuin julkistalouden jatkuva alijäämä.

Eihän tupakkaa ja alkoholiakaan saa enää vapaasti mainostaa. Terveysriski se on ylivelkaantuminenkin.

Risto Salminen

Historian ja yhteiskuntaopin lehtori emeritus, Kankaanpää

 

Solidaarisuutta huiveilla?

Katri Pääkkö-Matilainen kirjoittaa (SK 20/2018), että suomalainen intersektionaalinen feministi voi vaikkapa alkaa pitää huivia solidaarisuuden ilmaisuna musliminaisia kohtaan. Tämä nostaa esiin mielenkiintoisia ajatuksia Suomen naisten pukeutumisen historiaa ja nykyistä käytäntöä ajatellen.

Vielä noin sata vuotta sitten naiset käyttivät Suomessa yleisesti huivia ja peittäviä vaatteita, myös kesäkuumalla. Itsenäistymisensä seurauksena suomalaiset naiset ovat kuitenkin saaneet luopua huiveista ja yleensäkin epämukavista asusteista helteillä. Yksi yhteiskuntamme liberalisoitumisen tunnusmerkki on ollut, että naiset saavat valita itselleen asut, jotka ovat vuodenaikaan sopivia ja tarkoituksenmukaisia. Tämä on feminismiä jos mikä.

Kun näen nyt toukokuun hellepäivinä Tampereen katukuvassa musliminaisten kävelevän pitkähihaisissa ja -helmaisissa popliinitakeissaan, huivi tiukasti kierrettynä kasvojen ympärille, samalla kun aviomiehet tallustelevat vieressä rennosti farkuissa ja t-paidassa, ei voi muuta kuin todeta suomalaisen yhteiskunnan positiivinen kehitys. Yhteiskunnan, jossa jo Minna Canthin ajoista lähtien on rakennettu naiselle oikeutta itsenäiseen ajatteluun ja käytännön valintoihin.

Tyttärien isänä ja usean tytön vaarina en toivo, että he joutuisivat koskaan pakotettuina käyttämään huivia ja pitkää popliinitakkia Suomen kesässä.

Pertti Törmälä

Tampere

Sisältö