kirjeitä 04.05.2018 06:00

Vanhemmillakin feministeillä on arvo

Feministisen puolueen puheenjohtajan Katju Aron haastattelussa (SK 7/2018) oli kohta, joka herätti kummastusta.

Aro viittasi ruotsalaisen feministin Ebba Witt-Brattströmin haastatteluun, jonka toinen suomalainen aikakauslehti julkaisi aiemmin. Aro kommentoi Witt-Brattströmin näkökantoja loukkaavina ”vanhemman rouvan” mielipiteinä ja sanoi, että ”joillekin tekisi hyvää päivittää ajatuksiaan tähän päivään”.

Tällaisilla kommenteilla Aro rakentaa omalta osaltaan eroa ja vastakkainasettelua, ikään kuin Witt-Brattströmin mielipiteillä ja arvoilla ei olisi väliä, koska hän on (liian) vanha ja  – rivien välistä voi lukea – ahdasmielinen. On erikoista, että feministisen puolueen johtohahmo käyttää retoriikkaa, joka vie arvon vanhemman polven feministiltä, jolla varsin perustellusti on sanansa sanottavana feministisessä keskustelussa.

Feminististä liikettä hajottaa eri suuntiin tällä hetkellä eniten käsitys siitä, mikä on nainen, millaista on olla ja elää naisena, ja se että keskustelusta ollaan jättämässä ulos osa naisista. Feministisen teorian ja liikkeen erimielisyyksien taustalla on maailmankatsomukseen liittyviä perustavanlaatuisia eroavaisuuksia liittyen mm. ruumiin ja mielen, idealismin ja materialismin tai yksilö- ja yhteisökeskeisyyden välisiin suhteisiin.

Sukupuolikeskustelussa tulee pitää erillään intersukupuolisuus ja transsukupuolisuus. Transliike sisältää monia keskenään ristiriitaisia käsityksiä transsukupuolisuudesta. Kyse ei siis ole siitä, että ”joidenkin” tulisi päivittää ajatuksiaan tähän päivään.

On sääli, että Suomessa keskustelu feminismien välillä on katkeamassa ja feministinen puolue Aron johdolla on ottanut kannan, joka leimaa eri mieltä olevia naisia vanhanaikaisiksi. Feministisestä keskustelusta ulossulkemisessa on käytössä sama naisvihamielinen mekanismi, jota vastaan liike on historiansa aikana taistellut.

Marjo Stenius

Emmi Lähdesmäki

 

Rahasta vain vaihdon väline

Pääministeri Juha Sipilän nimittämä työryhmä on esittänyt keinoja eriarvoistumisen vähentämiseksi (SK 13–14/2018).

Keinot ovat kosmeettisia. Jo Aristoteles tiesi, mikä meni vikaan. Rahan lainaamisen myötä alettiin periä korkoa. Rahalle muodostui hinta. Vaihdon välineestä tuli itsestään kaupankäynnin kohde. Taloudenhoidosta tuli saalistustaitoa.

Miljardöörit tuskin ovat tehneet tuhat kertaa enemmän töitä kuin miljonäärit. He ovat vain onnistuneet sijoitustoiminnassaan paremmin. Sijoitusautomaatti takoo heille omaisuuksia.

Omaisuudet periytyvät. Syntyy rikkaiden uusaatelisto. Työllämme ja kulutuksellamme kartutamme heidän omaisuuttaan ja veroilla tuemme vielä heidän yrityksiään. He vakuuttavat meille tämän olevan vapautta.

Tasa-arvoisemman maailman luomiseksi raha tulisi palauttaa vain vaihdon välineeksi.

Aslak Allinniemi

Kauvatsa

Sisältö